Irakilainen Ahmed kuuli, että Suomi ottaa turvapaikanhakijoita Kreikasta – innostui heti: ”Mitään muuta emme toivo, kuin pääsyä Suomeen” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Irakilainen Ahmed kuuli, että Suomi ottaa turvapaikanhakijoita Kreikasta – innostui heti: ”Mitään muuta emme toivo, kuin pääsyä Suomeen”

Suomi olisi Irakista perheineen paenneen Ahmedin mielestä se maailman paras maa, he voisivat elää turvassa.

Julkaistu: 27.2. 6:40

Ahmed Al-Askari tuli Suomeen ensimmäisen kerran jo vuonna 2015. Nyt hän haluaa takaisin.

Kun vuosien odottelun jälkeen tulee edes pieni toive paremmasta, niin epätoivoiset ihmiset tarttuvat siihen kaksin käsin. Tämän sai havaita lauantaina, kun tieto Suomen hallituksen päätöksestä myöntää turvapaikka enintään 175 turvapaikanhakijalle saavutti Kreikan.

– Onko minun lasten mahdollista päästä Suomeen, oli ensimmäinen kysymys Ahmed Al-Askarilta, kun hän kuuli Suomen hallituksen aikeista.

Pettymys on suuri, kun mies kuuli päätöksen koskevan ensisijaisesti lapsia sekä yksinhuoltajaperheitä. Suomi olisi Irakista perheineen paenneen Ahmedin mielestä se maailman paras maa, jossa hän perheineen voisi elää turvassa.

Ahmed poikineen haluaa turvaan Suomeen.

– Meillä ei ole täällä Kreikassa minkäänlaista tulevaisuutta. Kun saavuimme tänne, niin kerroin viranomaisille, että haluan päästä Suomeen perheen kanssa. Suomi on paras maa asua, kerroin olleeni siellä painivalmentajana ja haluan sinne takaisin auttamaan lapsia harjoittelemaan, Ahmed Al-Askari kertoi.

Kristinuskon tähden pakosalle

Ja toden totta, iloinen irakilainen on jo kertaalleen Suomessa mutkan käynyt. Mies joutui vaikeuksiin Irakissa jo opiskeluaikoinaan 2000-luvun alkupuolella. Vuonna 2013 tilanne oli jo kärjistynyt niin pahaksi, että hän pakeni perheineen maasta. Ennen pakenemista hän oli ollut jo pidätettynä viranomaisten toimesta. Miestä oli myös pahoinpidelty kertomansa mukaan julmasti.

– Uskon Jumalaan ja Jeesukseen. En voinut jäädä Irakiin, Ahmed kertoo taustoistaan.

Ahmedin koko perhe samassa kuvassa 23.2.2020.

Ahmed pakeni Turkkiin vaimon ja kahden alle kouluikäisen pojan kanssa. Rahaa ei ollut koko perheen matkan järjestämiseen, vaan yli vuoden pohdinnan jälkeen perhe teki kipeän ratkaisun. Isä lähtee hakemaan turvapaikkaa turvallisesta maasta ja noutaa Turkkiin jääneen perheen, kun asiat ovat kunnossa.

Ahmed saapui Suomeen syyskuussa 2015 tuhansien muiden turvapaikanhakijoiden kanssa. Hänet ohjattiin Kajaanin vastaanottokeskukseen odottamaan turvapaikanhakuprosessin etenemistä.

Iltaisin mies pyöräili ympäri Kajaanin keskustaa ja keräsi tyhjiä pulloja. Pulloista saadut rahat hän lähetti perheelleen Turkkiin. Mielekästä tekemistä löytyi myös painiharjoitusten vetämisen parissa.

– Rakastan painia. Sain hyviä ystäviä Kajaanista, mies muistelee.

Talven 2019 perhe vietti Thessalonikin lähellä olevalla suurella pakolaisleirillä, jossa he asuivat teltassa

Sukulaiset uhkasivat teurastaa

Aikaa kului. Ensimmäinen kielteinen päätös turvapaikanhakemuksen suhteen tuli pitkän odottelun jälkeen. Hän valitti päätöksestä ja uskoi vahvasti saavansa jäädä Suomeen.

Mutta alkuvuodesta 2018 tilanne muuttui. Al-Askarin sukulaiset olivat raivostuneet kristinuskoon siirtymisestä. Ahmedin mukaan Irakista tuli videoviestejä, joissa kerrottiin, kuinka omat sukulaiset tappavat vääräuskoisen Ahmedin ja hänen perheensä. Miehen mukaan yhdellä videoista teurastetaan lammas julmasti pää irti leikaten.

– Minun oli pakko lähteä viemään perhe turvaan. Sukulaiset kertoivat tietävänsä, millä paikkakunnalla perheeni Turkissa asuu. Heidät olisi tapettu, Ahmed uskoo.

Niinpä mies perui turvapaikanhakemuksen ennen lopullista päätöstä ja otti Suomen valtion maksaman korvauksen, jonka sai vapaaehtoisesta paluusta kotimaahan. Myös Irak ”palkitsi” omalla tavallaan vääräuskoisen paluumuuttajan, kun hän toukokuussa 2018 palasi kotimaahansa.

– Minut pidätettiin kun palasin Irakiin, Ahmed väittää.

Lopulta Ahmed pääsi kesällä 2018 Turkkiin näkemään perheensä, josta oli ollut kolme vuotta erossa. Sen jälkeen alkoi sinnikäs yritys saada perhe Kreikkaan, jossa he kaikki olisivat paremmassa turvassa.

Toinen kerta toden sanoi

Ensimmäinen yritys salakuljettajien luotsaamissa veneissä päättyi Turkin viranomaisten toimesta keskellä merta. Pakolaiset olivat pidätettynä seitsemän päivän ajan.

Toinen yritys tuli syyskuussa 2018. Matkaa tehtiin täpötäynnä olevalla pikaveneellä. Kaikki eivät osanneet uida ja ainoa pelastusvälineet olivat lasten uimaleluja. Tällä kertaa rajaviranomaiset eivät kuitenkaan osuneet venettä pysäyttämään ja perhe pääsi muiden pakolaisten kanssa Kreikalle kuuluvalle Leroksen saarelle, joka sijaitsee Turkin rannikon läheisyydessä.

Kuva syyskuulta 2018, jolloin perhe onnistui pääsemään useiden muiden kanssa salakuljettajien kyydissä Turkista Leroksen saarelle Kreikkaan.

Mielisairaalasaarena tunnetulta Lerokselta perheen matka kävi talveksi Thessalonikin läheisyydessä asuvalle pakolaisleirille, jossa he viettivät koko talven tuhansien muiden kohtalontovereidensa kanssa.

– Leirillä olot olivat huonot. Kaikesta oli pulaa. Asuimme teltoissa, oli märkä ja kylmä. Siellä ei ollut helppo asua lasten kanssa. Kaikki olivat sairaina, Ahmed kertoo.

Keväällä leirillä puhkesi myös väkivaltaisuuksia, kun kurjissa olleet pakolaiset ottivat yhteen Kreikan viranomaisten kanssa. Ahmedin raskaana ollut vaimo loukkaantui yhteydenotoissa ja joutui turvautumaan sairaalahoitoon.

Vauva toi katon pään päälle

Loppukesästä 2019 syntynyt perheen nuorin poika on taannut perheelle tälle talvea hieman paremmat olot. Viisihenkinen perhe siirrettiin lähellä Albanian rajaa sijaitsevaan Kónitsan kaupunkiin. Perhe sai asuttavakseen paikallisesta hotellista noin 20 neliön huoneen.

– Saimme huoneen, koska meillä on pieni vauva. Tämä on paljon telttaa parempi, mutta on täällä ahdasta, Ahmed tunnustaa.

Perheen kotina on tämän talven ollut pieni 20 neliön suuruinen huone lähellä Albanian rajaa olevassa hotellissa.

Kun perheen nuorin poika kasvaa, niin tiedossa on jälleen siirtyminen pakolaisleirille telttamajoitukseen. Ellei sitten tapahdu ihmettä.

– Mitään muuta emme toivo, kuin pääsyä Suomeen. Rukoilemme Jumalaa ja Jeesusta joka päivä, että pääsemme joskus Suomeen. Kreikassa meillä ei ole mitään tulevaisuutta, perhe vakuuttaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?