Kainuussa testataan nyt hirmuista lumensyöjäjunaa – katso kuvat venäläisestä 188 tonnin hankien kauhusta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kainuussa testataan nyt hirmuista lumensyöjäjunaa – katso kuvat venäläisestä 188 tonnin hankien kauhusta

Väylävirasto kokeilee, voisiko venäläinen lumensyöjäjuna hotkaista Suomen lumitalvien ongelmat ratapihoilta.

Pietarin takaa Vainikkalan kautta Suomeen ajettu SM-7 ”Lumensyöjä” valmistautui näyttämään tehojaan Kontiolahdella. Lokakuun rautateiden talvikunnossapito lähtee liiketoimintastrategiasta, että matkustajajunat ajetaan aikataulun mukaan.­

20.2.2020 21:17

Lunta ei ole Etelä-Suomessa edes nimeksi, mutta se ei ole syy olla testaamatta ennen näkemätöntä lumikonetta Kainuun vaaramaisemissa.

Kyse on venäläisestä SM-7 ratatyökoneesta, venäläisen insinööritaidon näytteestä, jolle ei löydy vertaa lännestä. Tai löytyy, mutta ei yhtä hyvää tai ympäristöystävällistä.

Väyläviranomainen on antanut SM-7:lle nimen, jota osuvampaa ei edes Kainuun sinisten ajatusten tulkki Konsta Pylkkänen ei olisi osannut sille unihoureissaan keksiä: lumensyöjäjuna.

Pietarin takaa saapuneen koneyksilön soveltuvuutta ratapihojen lumenpoistoon kokeillaan Kontiomäellä Kainuussa tämän viikon ajan. Alunperin lumensyöjää piti testata Kouvolassa, mutta talvi pääsi yllättämään. Niinpä koeajot siirrettiin Kontiomäelle, missä talvi on yhä voimissaan.

– Lunta on jätetty auraamatta tätä testiä varten raiteille noin puoli metriä, mikä riittää testeihin, rautatieliikennejohtaja Markku Nummelin liikenneverkkoa yläpitävästä Väylästä sanoo.

Lokakuun rautateillä on käytössään 72 Lumensyöjää. Rataliikenteen periaatteena on, että matkustajajunat ajetaan myös lumisateiden aikana ajallaan.­

Toisin kun mekanisoitu puna-armeija, joka hyytyi niillä seuduin Raatteen tiellä lumeen talvisodassa, Suomen lähellä toimivan, Venäjän rautateiden organisaatioon kuuluvan Lokakuun rautateiden (OZD) antamien tietojen mukaan SM-7:n etenemiskyky lumessa on vastaanpanematon. On mahdollista, että Lapuan lumiaurana tunnettu jääkärieversti Matti Laurila olisi Pohjanmaan radan aukipidossa ihaillut monen muun tavoin SM-7:n etenemiskykyä. Suomessa ei nimittäin tällaista kalustoa ole ollut eikä ole nytkään.

SM-7 voi tuoda 1970–80-luvulla Leningradissa käyneille suomalaisille vodkaturisteille huuruisia, ehkä kuvitelluiksikin luultuja, mielikuvia neuvostomaassa nähdyistä omalaatuisista lumenpoistokoneista, jotka kauhoivat lunta kadulta kuorma-auton eteen asennettujen mekaanisten käsivarsien avulla. Laitteen lempinimi oli Neuvostoliitossa Kapitalist, millä pyrittiin viittaamaan sen suunnittelijoiden tavoitteeseen luoda kone, joka ahnehtii kaiken kadulta irtoavan lumen.

Kommunismin aikaan suunniteltuun Kapitalistiin verrattuna SM-7 on kuitenkin aivan eri kaliiperin kone.

Lumen valtaamalle ratapihalle syntyy sen avulla jopa 5 300 millimetriä levää uraa 6–10 kilometrin tuntinopeudella, kun 188 tonnia painava lumensyöjä hotkii hankea takana liukuhihnalle, jota hydraulimoottori vinhasti pyörittää.

Lumensyöjäjunan rakenne muistuttaa paljon monelle suomalaiselle tuttua Belarus 5T-sonnanlevitysvaunua, mutta päinvastoin toimien: kun keräysvanun edessä pyörivä hihna on heittänyt lumipaakut vaunuun, murskaaja hienontaa lumen ja pohjakuljetin siirtää lumen edelleen takavaunuihin, minne sitä mahtuu jopa 340 kuutiota eli parinkymmenen korotuslaidoilla varustetun lumikuorma-auton verran.

Ja tässä lumen rahtaamisessa on juuri tämän laitteen järki. Toisin kuin ruotsalaisten käyttämät lumen sulattamiseen perustuvat laitteet, venäläinen lumensyöjä kerää ja siirtää ratapihoille kertyneen lumen erillisille sulatuspaikoille. Sellainen on esimerkiksi Helsingissä Ilmalasta, missä lunta sulatetaan kaukolämmön laudevedellä.

– Ruotsalaiset koneet sulattavat lumen paikalla vedeksi öljyllä lämmittämällä. Siinä ei ole oikein ympäristösyistä järkeä, Nummelin sanoo.

Lumensyöjäjuna kerää tunnissa parhaimmillaan 1 200 kuutiota lunta ja siirtää sen 50 kilometrin vauhdilla purkualueelle. Lumi liikkuu melkoisella vauhdilla, sillä 1 200 kuutiota on 60 lumikuorma-auton lasti. Junassa ei ole omaa ajomoottoria, vaan sitä pusketaan päin hankea toisella veturilla, joka voi olla sähkökäyttöinen tai dieselveturi.

– Väylä kerää koeajojen aikana kokemuksia siitä, voisiko lumensyöjäjuna sopia Suomen oloihin. Jos kokemukset ovat hyvät, ehkä niiden hankinta voi tulla ajankohtaiseksi.

Lumensyöjän ohjaamonäkymä on karu, mutta asiallinen.­

Vaikka tänä talvena lumi ei ole ollut raideliikenteessä ongelma, viime talvena satamia palvelevat suuret satamia syöttävät Kaakkois-Suomen ratapihat Kotkassa ja Kouvolassa olivat lumen kanssa helisemässä. Lunta kuormattiin pyöräkuormaajalla vieressä seisovaan junaan.

Kaksi raidetta oli silloin ratapihalla pois käytössä, mikä sotkee ratapihan vaihtojärjestelyjä. Lumensyöjäjunan toivotaan tuovan helpotusta myös niihin hetkiin, kun Helsingin ratapiha alkaa täyttyä lumesta. Sellainenkin aika voi olla vielä edessä. Silloin katseet kääntyvät lumensyöjäjunaan.

Paakunmurtajan jälkeen lumi liikkuu kuljettimella vaunun takaosaan. Periaate on tässä kohdin kuin takaperin toimivassa lannanlevitysvaunussa.­

Artikkelia muokattu 21.2.2020 kello 8.16. Korjattu kuvien ottajaksi Jarkko Voutilainen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?