Öiseltä soratieltä löytyi mytty, sitten tapahtui karmiva vahinko – Liisan, 32, kohtalo jäi mysteeriksi - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Öiseltä soratieltä löytyi mytty, sitten tapahtui karmiva vahinko – Liisan, 32, kohtalo jäi mysteeriksi

Julkaistu: 16.2. 8:05

Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.

Riihimäkeläisen tarjoilijan Sisko Liisa Lehtisen, 32, kohtalo on yhä arvoitus – tänäänkin, yli 45 vuotta hänen kuolemansa jälkeen.

Nyt tapaukseen on kuitenkin saatavilla lisää valoa, kun Ilta-Sanomat pääsi ensimmäisenä tiedotusvälineenä tutustumaan keskusrikospoliisin erittäin laajaan murhaa koskevaan esitutkinta-aineistoon.

Kohtalon selvittäminen alkaa hirvittävästä löydöstä soratiellä ja erehdyksestä.

On elokuun 6. päivä 1974. Kello on 01.10–01.15.

Riihimäen viestikoulun kapteeni palaa suunnistusharjoituksista Hikiän maastosta. Valkoisessa Peugeotissa on kapteenin lisäksi neljä sotilasta.

Kapteeni jarruttaa. Tiellä on mytty.

Jäteautosta on pudonnut tavaraa, kapteeni ajattelee.

Näky soratiellä järkyttää. Mytty onkin ihminen. Nainen makaa vatsallaan Eteläisellä Asemakadulla. Hänen kätensä ovat pään yli ojennettuina. Selässä on veriläiskät, ikään kuin naisella olisi verinen vyörengas yllään. Vaatteet ovat likaiset ja pölyiset.

 Vielä tuntien ajan Liisan todellinen kohtalo pysyy salassa.

Yksi sotilaista kumartuu ja koettaa kaulavaltimoa. Sykettä ei enää tunnu. Naisella ei ole jalkineita.

Kapteeni ja sotilaat päättelevät, että naisen päälle on ajettu autolla. Kapteeni ajaa Riihimäen taksiasemalle ja pyytää tekemään ilmoituksen tapaturmasta: ”Tiellä makaa verissään nainen”.

Sisko Liisa Lehtinen murhattiin Riihimäellä 6. elokuuta 1974.

Noin neljääkymmentä minuuttia aikaisemmin tarjoilija Sisko Liisa Lehtinen on lopettanut työvuoronsa ravintola Keitaassa Keskuskatu 8:ssä. Hän keskustelee hetken ulkona ravintoloitsija Railin kanssa ja lähtee sitten jalkaisin kohti Erkyläntie 36:ssa sijaitsevaa kotiaan. Kotona eläkkeellä oleva äiti Lyyli odottaa ainoaa lastaan.

Sinne valkeaan villatakkiin pukeutunut Liisa ei enää koskaan saavu.

Sähkölaitoksen kohdalla apulämmittäjä Jorma panee merkille ohi kulkevan naisen sinisessä hameessa. Naisen olalla on vihreä olkalaukku. Tuntomerkit sopivat Liisaan, poliisi päättelee myöhemmin.

Alussa Liisaa pidetään yliajon ja heittellejätön uhrina. Onnettomuuspaikalle kiiruhtanut vanhempi konstaapeli Aarno koettaa naisen oikean käden valtimoa. Elon merkkejä kädessä ei ole. Aarno aikoo nostaa naisen puseroa ja tarkistaa vammat.

Palomies estää: ”Älä ala ronkkimaan, jos siinä onkin eloa vielä”.

Auton valossa konstaapeli Timo tarkastaa naisen vihreää olkalaukkua ja löytää sieltä kirjeen, jossa on nimi Liisa Lehtinen.

Poliisi merkitsi oletetun tapahtumapaikan numerokartioilla. Numerolla 1 on merkitty raapeutumat tien pinnassa, numerolla 2 vainajan oikean jalan kengän löytymispaikka ja numeroilla 3–4 verijälkiä. Luvut kulkevat luonnollisen lukusuunnan vastaisesti oikealta vasemmalle.

Aarno piirtää naisen ääriviivat hiekkaan. Nainen nostetaan paareille ja kuljetetaan Riihimäen aluesairaalaan. Lääkäri toteaa uhrin kuolleeksi kello 01.25. Vammoja lääkäri ei tutki, koska ajattelee, että naiselle tehdään kuitenkin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus. Vielä tuntien ajan Liisan todellinen kohtalo pysyy salassa.

Vuokra-autoilija Eeron havainnot tukevat yliajoteoriaa. Eero kertoo tapahtumapaikalla poliisille, kuinka huomasi kello 00.55 mustan, kiiltävän ja isokokoisen auton ajavan Eteläiseltä Asemakadulta rautatieaseman ohi kovaa vauhtia. Auto on Eeron mukaan mahdollisesti amerikanrauta. Eero arvelee auton nopeudeksi 70-80 km/t. Eero on varma, että auto on ajanut naisen yli.

 Jokin yliajoteoriassa alkaa vaivata poliiseja jo löytöpaikalla.

Autosta annetaan hälytys naapuripiirillekin. Eeron mukaan autossa oli kuljettajan lisäksi yksi henkilö. Eero arvelee, että auto on Mercury tai ainakin samankokoinen.

– Joka tapauksessa auto oli suurempi kuin Rambler, Eero kertoo.

Eero tekee vanginvartijan töitä Riihimäen vankilassa, mutta ajaa vapaapäivinä vuokra-autoa.

Jokin yliajoteoriassa alkaa vaivata poliiseja jo löytöpaikalla. Sorapäällysteisellä tiellä ei ole auton jarrutus- tai ajojälkiä eikä lasinsirpaleita. 40 metrin päässä löytöpaikalta Kanavakadun suuntaan on naisten valkea kenkä.

Paikalle tulevat rikososaston miehet. Palolaitos auttaa poliisia valonheittimillä tutkimaan paikkaa. Alue eristetään liikennemerkeillä ja puomeilla.

Tutkija paikalla, jossa Liisan kimppuun käytiin. Nuolen osoittamassa kohdassa on verijälki.

Poliisi löytää 96 metriä Kanavakadun suuntaan korkeasta heinikosta tallausjälkiä. Ensimmäiset merkit julmasta kohtalosta alkavat valjeta.

Noin 2 kertaa 4 metrin kokoiselta alueelta löytyy kolme erillistä 15 kertaa 20 senttimetrin laajuista verijälkeä. Verta on myös tallatulta alueelta jalkakäytävälle johtavalla uralla ja jalkakäytävällä. Jäljet kertovat ”kahinasta”. Verta on horsmien latvoissakin.

Kello kahdeksan aikaan aamulla ravintoloitsija Raili käy sairaalassa katsomassa vainajaa ja toteaa surumielin sen Liisaksi.

Vasta kello 9.15–9.30 Liisan todellinen kuolinsyy paljastuu. Keskusrikospoliisin ylikonstaapeli Lauri menee sairaalaan ja tarkastaa Liisan vammat. Hän ehtii avata vain pari nappia Liisan yllä olleesta kreppinailonpuserosta, kun hän huomaa kaksi pistohaavaa Liisan rinnassa. Pisto on mennyt rintaliiveistä läpi. Lauri kääntää Liisan. Pistohaavoja on myös selässä.

Poliisi kuvasi sähkölaitoksen katolta tapahtumapaikan ja uhrin löytöpaikan.

Julmasta kohtalosta kertovat myös Liisan käsien puolustusvammat, viiltohaavat. Vasemman käden peukalosta nahka ja pehmytosat ovat irronneet luuta myöten. Liisa on yrittänyt suojata käsillään itseään hyökkääjää vastaan. Oikeassa ohimossa on hankauma, vasemmassa silmäkulmassa mustelma, samoin nenässä.

Jos Liisa on huutanut apua, sitä ei ole kukaan kuullut. Kamppailu on käyty joutomaalla.

Rikospaikalla poliisi huomaa jalanjäljet. Ne johtavat tallatulta alueelta kohti löytöpaikkaa. Haavoittunut Liisa on jättänyt itse jäljet hiekkaan. Hän jaksaa raahautua vajaan sadan metrin matkan ennen kuin tuupertuu löytöpaikalleen. Yksi kenkä jää matkan alkupäähän heinikkoon, yksi löytyy läheltä häntä jalkakäytävältä.

Hiekkaan taltioituneita askelia on neljä-viisi.

Nämä hiekkaan piirtyneet jäljet ovat haavoittuneen Liisan.

Poliisi kellottaa matkan. Keskuskatu 6:n kohdalta sähkölaitoksen kulmille Eteläiselle Asemakadulle kestää kävellä noin kuusi minuuttia ja kamppailupaikalle noin 8,5 minuuttia.

Poliisi laskee, että Liisa on tullut kamppailupaikalle pari kolme minuuttia ennen tai jälkeen kello yhden yöllä.

Poliisi puhuttaa kaikki lähistöllä asuvat, runsaat sata ihmistä. Vain yksi outo havainto yöltä kirjataan ylös.

Asukas on kuullut pihaltaan yöllä puoli yhden-yhden aikaan askelten rapinaa, kun hän on laskenut koiransa ulos. Pihalla ei kuitenkaan ole näkynyt ketään. Paikka on noin 150 metrin päässä Liisan löytöpaikalta.

Poliisi haravoi miinaharavalla rikospaikkaa ja sen lähiympäristöä.

Liisan oikean lonkan kohdalta löytyneessä olkalaukussa on yhä noin 1 300 markkaa. Niitä murhaaja ei vie. Tuleeko hän häirityksi? Vai onko hyökkäyksen motiivi aivan joku muu?

Laukussa on rahojen lisäksi muun muassa veikkauskuponkeja, kukallinen meikkipussi, Leijona-tervapastillirasia, Pectus-pastilleja, tulitikkuja, lakritsipatukoita, Endocil E deodoranttia, Savet-pyyhkeitä, yhden koon sukkahousut, henkilöllisyystodistus, sininen alushame ja sininen työpuku, Leijona-merkkinen naisten rannekello ja paperinenäliinoja, joista osa on veressä. Siellä on myös valkea kirjekuori, jossa on sadan ruotsin kruunun seteli. Kuoressa lukee ”hauskaa matkaa Liisalle”.

Liisa meni ensimmäistä kertaa töihin ravintola Keitaaseen 1965. Elokuisesta työvuorosta 1974 tuli hänen viimeisensä.

Sukupuolisen väkivallan merkkejä Liisassa ei ole. Sukkahousut ja bikinit ovat ehjät eikä oikeuslääkärikään löydä merkkejä seksuaaliväkivallasta.

Murhaajan käyttämää teräasetta paikalta ei löydy. Oikeuslääkäri epäilee, että se voi olla stilettimallinen tai kärjestään erityisen teräväksi teroitettu puukko.

Yksi jälki murhaajalta jää, Parker-kuulakärkikynä. Liisan se ei ole, joten poliisi päättelee kynän olevan tekijän.

Murhaaja on yhä arvoitus.

Lähde keskusrikospoliisin esitutkintapöytäkirja, siltä osin kuin se on julkinen sekä Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien arkisto.

Tämä on ensimmäinen osa juttusarjaa, jossa käsitellään riihimäkeläisen tarjoilijan selvittämätöntä murhaa.

Lisää aiheesta