”S**tanan pennut pois edestä!” Käsittämätöntä laturaivoa pikkulasten sompakoulussa – kiroilevat hiihtojäärät kiilaavat ja hiihtävät suksien kannoille - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”S**tanan pennut pois edestä!” Käsittämätöntä laturaivoa pikkulasten sompakoulussa – kiroilevat hiihtojäärät kiilaavat ja hiihtävät suksien kannoille

Kuvituskuva
Julkaistu: 13.2. 19:06

Laturaivonainen on harvinainen, mutta heitäkin tavataan.

Nyt riittää lasten pelottelu ja ruokoton puheenparsi.

Mitta tuli täyteen Lappeenrannassa.

– Päätimme nostaa kissan pöydälle, kun ei tuollaista meininkiä enää kestä katsoa. sanoo Johanna Turunen, joka opettaa lapsia hiihtämään Lappeen Riennon sompakoulussa.

Kissalla Turunen tarkoittaa noin 50–60 -vuotiasta miestä, joka harrastaa reipasvauhtista kuntohiihtoa ja saa hitaampia kohdatessaan ja ohittaessaan pidäkkeettömiä laturaivokohtauksia.

– Tuo on se prototyyppi, vaikka on siellä naisiakin, joilla pipo kiristää ja puheet ovat yhtä törkeitä, Turunen kertoo.

Laturaivonainen on silti suhteellisen harvinainen.

Kohteita ovat ”keltaliiviset” eli lapset.

– Pahimmillaan se on sitä, että yritetään kiilata lapsi ladulta ulos tai hiihdetään lapsen suksien päälle, jolloin lapsi tietenkin kaatuu ladulle, Turunen kuvailee.

– Onhan se pelottavaa. Lapsia harmittaa, ja osa varmasti kokee säikähdystä ja pelkoa, mutta sitkeästi he tulevat sinne ja tykkäävät hiihtää, vaikka vettä on satanut taivaan täydeltä.

Innokkaita ja pelottomia hiihtokoululaisia Lappeenrannan Huhtiniemessä.

Innokkaita ja pelottomia hiihtokoululaisia Lappeenrannan Huhtiniemessä.

Lappeenranta on eteläkarjalainen kaupunki, ja eteläkarjalaisia on totuttu pitämään lupsakkaina. Tosin tunnetaan myös termi ”eteläkarjalainen kusipääkiekko”, jolla on viitattu kaupungin liigajoukkueeseen SaiPaan.

Hiihto on kuitenkin periaatteessa ja käytännössäkin aivan eri laji.

Turunen korostaa, ettei kyse ole lappeenrantalaisesta ilmiöstä, vaan yleissuomalaisesta. Hän avautui tilanteesta torstaina Yleisradiolle. Tarkoitus oli saada lasten lisäksi haastateltavaksi myös autenttinen laturaivoaja, mutta se ei onnistunut. Nämä liikkuvat joutuisasti, saattavat piilotella oikeaa karvaansa eivätkä käy helposti pyydyksiin.

– Jos lapset saavat tuntomerkit ylös, olemme yrittäneet mennä puhumaan heille, Turunen kertoo.

Kukaan jääräpäistä ei ole vielä pyytänyt anteeksi, enintään pitänyt vähän aikaa matalampaa latuprofiilia.

– Ilmeisesti adrenaalit ovat vieläkin tapissa, kun jutellaan, Turunen epäilee.

Tapahtumapaikka on Huhtiniemi, jolla on entuudestaan synkkä maine suomalaisten silmissä, vaikka huhut sodanaikaisista hirmuteoista ja joukkohaudoista eivät pitäneetkään paikkaansa.

Ottaen huomioon, että eletään syvää rauhan aikaa, menoa voi luonnehtia melko hirmuiseksi. Latu on lumen vähyyden vuoksi vain 1,5 kilometriä pitkä ja se koostuu tykkilumesta.

Lappeen Riento opettaa talvisia taitoja, vaikka taivaalta on tullut enimmäkseen vettä, ja ladulla satelee ärräpäitä.

Lappeen Riento opettaa talvisia taitoja, vaikka taivaalta on tullut enimmäkseen vettä, ja ladulla satelee ärräpäitä.

Tykkilumen ei sinänsä pitäisi aiheuttaa sotaisuutta.

– Tämä on ihan jokatalvinen ilmiö, ja nytkin ladulla mahtuu hyvin ohittamaan, siinä on rinnakkain perinteinen latu ja luisteluväylä, Turunen selostaa.

– Alkutalvi on aina pahinta aikaa.

Laturaivoajat huutavat ja vaativat itselleen latua ja esteetöntä ja hidasteetonta kulkua ja tehostavat viestiään kirosanoilla, kuten ”saatanan pennut pois edestä” tai vaihtoehtoisesti ”perkeleen pennut”.

Kirosanat edustavat perinteistä kristinopista ammentavaa suomalaista kirosanastoa, ehkä johtuen laturaivoajien korkeahkosta keski-iästä.

– Etiketti on kuitenkin aivan selvä, nopeampi väistää hitaampaa ja ohittaminen tapahtuu vasemmalta, Turunen muistuttaa.

Hän ei osaa arvioida, voiko syynä kiihkeyteen olla sykemittarin ja sekuntikellon datan vertailukelpoisuus, jota lasten ei haluta turmelevan.

Vaikka laturaivoajia on rajallinen määrä, Huhtiniemessä ehkä puolenkymmentä, ongelma korostuu, koska samat henkilöt kiertävät latua uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Ohitustilanteet toistuvat toinen toisensa jälkeen ja vielä kerran, ovathan lapset kuin eri planeetalta hitautensa vuoksi.

Pipon alla alkaa keittää, kuppi kallistella.

Turunen luonnehtii laturaivoajia kilometrien keräilijöiksi.

– Ja voihan se olla, että osa on psyykkisesti niin heikoilla, että huono olo purkautuu ladulla, Turunen pohtii.

Pimeä on talvi-ilta, ja pimeä joidenkin jääräpäisten myöhäiskeski-ikäisten kuntohiihtäjien mieli.

Pimeä on talvi-ilta, ja pimeä joidenkin jääräpäisten myöhäiskeski-ikäisten kuntohiihtäjien mieli.

Vaikka laturaivo asuu korvien välissä, sen ulos päin näkyvät pärskähdykset tiivistyvät tiettyihin kohtiin latua. Sakeinta käytöstavattomuus on ylämäissä, joissa pitää mennä haarakäyntiä, etenkin lasten, joilla mäet ovat sukset jalassa haastava pinnanmuoto, joka saattaa viedä taaksepäin.

Turusen mukaan myös tasaisella voi esiintyä ajoittaisia ruuhkia ja tukoksia, joista laturaivo saa happea ja huonoa tuulta roihahtaakseen ilmiliekkiin.

Vakavasti kilpahiihtoa harrastavat suhtautuvat Turusen havaintojen perusteella lapsiin kärsivällisesti ja kunnioittavasti.

He näkevät lapsissa hengenheimolaisen, oman itsensä, ehkä tulevan kilpahiihtäjän.

Mitä taas lapsiin tulee, laturaivoajat eivät ole onnistuneet karkottamaan heitä Lappeen Riennon hiihtokoulusta. Intoa riittää rientää harjoituksiin joka viikko, ja harjoituspäivä on keskiviikko. Ryhmän koko on 21, tunnusväri keltainen liivi.

– Vanhemmilta olemme kuulleet, että samanlaista käytöstä esiintyy kyllä muulloinkin, Turunen lisää.

Tuoreimmat osastosta