Jyrki Lehtolan kolumni: Tavallisen vihreän tarina - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jyrki Lehtolan kolumni: Tavallisen vihreän tarina

Kuvituskuva
Julkaistu: 15.2. 8:08

Luonnosta olen kuullut pelkkää hyvää Villeltä, joka ajoi sen ohi viime viikolla, kirjoittaa Jyrki Lehtola

Minä olen ihan tavallinen vihreä.

Kuulun vihreiden johtoryhmään, olen sähkönsiirtomaksuista vastaava eettinen johtaja viestintätoimistossa, asun luonnon siimeksessä Helsingin keskustassa, ymmärrän olla lataamatta Instaan kuvia Dubain-matkoiltani.

Ullakolla pölyttyvää pyörää kutsun rakkaimmaksi esineekseni, ekopasifistina lobbaan vain parhaita sähköllä toimivia hävittäjiä (kannattaa ostaa!) ja luonnosta olen kuullut pelkkää hyvää Villeltä, joka ajoi sen ohi viime viikolla.

Elämäni on hyvin mutkikasta.

Viime tiistaina istuin iltaa vihreiden ystävieni kanssa ravintolassa. Hieroimme neniämme vastakkain ja katselimme kuvia, joissa hieroimme neniämme vastakkain.

Kaikkien yhtäläisiä oikeuksia korostava nauru maittoi, mutta sitten aloin vapista pelosta, itkeä ja olin muutenkin ihana.

Ymmärsin, että en ymmärrä, mikseivät muut ymmärrä sitä, mitä itse ymmärrän.

Ymmärsin, että oma ymmärrykseni on joskus rajallinen. Ymmärsin, että en ymmärrä, mikseivät muut ymmärrä sitä, mitä itse ymmärrän. Sen ymmärsin, että juuri muiden ymmärryksen vajavaisuudesta syntyvät yhteiskuntamme ongelmat.

Romahdukseni jälkeen halasimme ja otimme kuvia, joissa halasimme. Osa meistä vetäytyi vessaan pitkäksi ajaksi puimaan suomalaisen yhteiskunnan tilaa. Itse aloin kirjoittaa hallitukselle mietintöä, miten tehdä Suomesta tasa-arvoisempi.

Kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja kaikilla meillä on samat oikeudet. Suomessa on kuitenkin edelleen hengissä niitä, jotka luulevat liikaa omasta arvostaan ja oikeuksistaan.

Nämä ihmiset ovat usein vanhoja, asuvat rumasti, luulevat polyamoriaa maustekasviksi ja pureskelevat muovirihkamalla täytetyissä kuolinpesissään prosessoitua lihaa alistettujen kansojen itkiessä vieressä.

He ovat toisineläjiä, vääränlaisia alkuasukkaita, joilla ei ole mitään tekemistä ilon, rytmin, tanssin ja muiden oikeiden alkuasukasasioiden kanssa.

He ovat saaneet lämmittää talonsa, sytyttää lamppuja iltojen pimetessä, imeskellä turvetta, liikkua vapaasti valitsemillaan tavoilla ja pitää jatkuvia bileitä.

Toisineläjillä on ollut liian pitkään erioikeuksia. He ovat saaneet lämmittää talonsa, sytyttää lamppuja iltojen pimetessä, imeskellä turvetta, liikkua vapaasti valitsemillaan tavoilla ja pitää jatkuvia bileitä, koska yläkerrassa ei asu ahdasmielisiä naapureita, jotka todennäköisesti edustavat kokoomuksen oikeaa laitaa.

Tuollainen ei enää käy tasa-arvoisessa Suomessa. Hallitukselle kirjoittamassani mietinnössä pyritään kaikkien tasa-arvoon tekemällä asuminen ja työnteko maaseudulla moraalisesti tuomittavaksi valinnaksi.

Koska kenenkään elämää ei haluta vaikeuttaa, maalaisille tarjotaan mahdollisuus kouluttautua verkkopalvelusuunnittelijoiksi ja ryhtyä juhlia rakastaviksi citymaalaisiksi, jotka matkustaessaan palavereihin Helsinkiin voivat katsella junan ikkunasta meidän kaikkien keuhkoja, luontoa, jota ei ollut koskaan tarkoitettu ihmisen asuttavaksi.

En ymmärrä, mikseivät muut ymmärrä sitä, mitä itse ymmärrän.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Tuoreimmat osastosta