Eija-Riitta Korholalta tiukka viesti ilmastosta huolestuneille nuorille: Älkää näperrelkö! - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Eija-Riitta Korholalta tiukka viesti ilmastosta huolestuneille nuorille: Älkää näperrelkö!

Korhola on tehnyt käytännön ympäristöpolitiikkaa europarlamentissa ja tutkinut sitä väitöskirjan verran.

Julkaistu: 13.2. 6:01

Eija-Riitta Korholan mielestä hänen ikäpolvensa ympäristöaktivisteja kiinnostaa enemmän syyllisten etsiminen kuin ratkaisut.

Kesällä 60 vuotta täyttäneellä Eija-Riitta Korholalla on viesti ilmastosta huolestuneille nuorille: Älkää tyytykö näpertelyyn ja näennäistoimintaan.

Korhola on tehnyt käytännön ympäristöpolitiikkaa europarlamentissa ja tutkinut sitä väitöskirjan verran.

Korholan mielestä hänen oman ikäluokkansa ympäristöaktivisteja kiinnostaa enemmän syyllisten ja sankareiden etsiminen kuin ratkaisut. Koko ympäristöliikettä hän arvostelee muun muassa teknologiavastaisuudesta.

– On outo ristiriita, että ne, jotka esiintyvät kaikkein huolestuneimpana ilmastonmuutoksesta, usein sattuvat vastustamaan tehokkaimpia ratkaisumalleja.

Esimerkeiksi hän antaa kielteiset ydinvoimakannat ja metsittämisen vähättelyn keinona kasvattaa hiilinieluja.

Korhola ihmettelee myös, miksei mustan hiilen rajoittamista ajeta voimakkaammin. Hän uskoo, että se voisi saada isot päästäjät kuten Venäjän ja Yhdysvallat ilmastotyöhön, koska tulokset näkyisivät heti myös ilmanlaadussa.

Ympäristöliikkeen ikoniksi nousseen 17-vuotiaan Greta Thunbergin viestiä Korhola ei pidä hyvänä. Thunberg kehotti aikuisia panikoimaan ja tuntemaan saman pelon kuin hän itse.

– Paniikki ja hätäily eivät ole koskaan tuoneet hyviä tuloksia. Tästä täytyy tehdä arkinen ja kiihkoton asia, eikä sellainen joka ajaa ihmisiä eri leireihin.

Korhola on arvostellut ympäristöliikettä monta kertaa ennenkin – ja ympäristöliike häntä.

On kuitenkin pystyttävä kritisoimaan ilmastonmuutoksen torjuntaan käytettäviä keinoja tulematta leimatuksi ilmastonmuutoksen kieltäjäksi, Korhola sanoo.

Europarlamentissa 15 vuotta istuneen Korholan mielestä ympäristöpolitiikka on ollut kaikkea muuta kuin tehokasta.

– Hämmästynyt havaintoni on, että tällä alueella tiede on politisoitunut hurjasti.

Korhola sanoo huomanneensa, että suurta huomiota saaneiden IPCC:n raporttien tieteelliset osuudet ovat sävyltään hyvin erilaista tekstiä kuin poliittisille päätöksentekijöille laaditut tiivistelmät. Hallitustenvälisenä ilmastonmuutospaneelina koko IPCC on määritelmällisesti poliittinen elin, hän huomauttaa.

IPCC on laajasti arvostettu taho, joka analysoi tieteellistä tietoa ilmastonmuutoksesta päätöksenteon pohjaksi.

Korholan mielestä ilmastopolitiikka on irronnut ongelmanratkaisusta ja siitä on tullut identiteettipolitiikkaa, jolla ihmisiä jaetaan hyviin ja pahoihin. Ilmastonmuutoksesta on tullut uusi suuri kertomus, joka sopii suuriin tarpeisiimme.

– Olemme luultavasti tarvinneet ilmastonmuutosta samasta syystä kuin uskontoa: antamaan selitystä ja merkitystä.

Maailmassa tapahtuu tulivuorenpurkauksia, tsunameja ja paljon muuta sellaista kärsimystä ja vahinkoa, josta ei voi syyttää ketään. Se on kiusallista ihmiselle, joka on moraalinen olento.

– Jos edes osa kärsimyksestä voitaisiin panna jonkun vastuulle ja antaa sille näin moraalinen sisältö, se antaa järjestystä kaaokseen.

Ilmastonmuutosta ja muuta kärsimystä pitääkin tietysti vastustaa, Korhola lisää. Mutta myös sellaista kärsimystä vastaan voi taistella, johon ei löydy syyllistä.

Korhola kertoo jopa väsyneensä puheeseen ilmastonmuutoksesta, vaikka se oli yksi syistä, jotka saivat hänet lähtemään mukaan politiikkaan.

Hype nousi huippuunsa ensimmäisen kerran jo vuosina 2006– 2007. Silloin Korholasta tuntui, ettei mistään voi puhua mainitsematta ilmastonmuutosta.

Sitten talouskriisi vei kaikkien huomion.

Suomen nykyisen hallituksen ilmastopolitiikkaa Korhola pitää kirkasotsaisena ja ehdottomana.

Hallitusohjelmassa on sitouduttu siihen, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035.

Esimerkkiä näyttämällä saa kyllä selkääntaputuksia kansainvälisellä näyttämöllä, mutta Korholan mielestä sillä ei saa heikentää kansainväliselle kilpailulle altistuvan suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä. Siitä ei hänen mukaansa ole näyttöä, että esimerkin näyttäminen johtaisi tuloksiin.

– Pelkään, että tulevina vuosikymmeninä todetaan, että olimme naiiveja. Halusimme ottaa johtajuuden ja teimme karhunpalveluksen kansalaisille ja työpaikoille.

Jos kiinalainen teräs korvaa suomalaisen maailmanmarkkinoilla, Korholan mukaan tuotannon hiilipäästöt jopa kolminkertaistuvat.

– Ympäristöpolitiikkaa täytyy tehdä niin, ettei päästöjen leikkaaminen täällä muutu päästöjen kasvuksi globaalilla tasolla. Silloin kukaan ei voita.

Korholan mukaan Suomi on energiapolitiikassa ja päästöjen vähentämisessä Euroopan kärkimaita. Häntä harmittaa, ettei Suomessa olla nähty, kuinka paljon on jo tehty. Kun tehtyjä saavutuksia ei huomioida, keskustelu ei hänestä rohkaise vaan syyllistää.

Korholan ura europarlamentissa loppui vuoden 2014 vaaleihin, ainakin toistaiseksi. Vuoden 2019 vaaleissa hän ylsi ensimmäiselle varasijalle.

Korhola valittiin parlamenttiin alun perin kristillisdemokraattien sitoutumattomana ehdokkaana. Vuonna 2003 hän loikkasi kokoomukseen.

Kokoomuksessa vaikuttaa myös Korholan vävy, kansanedustaja Heikki Vestman. Onko Korhola ohjannut vävyään politiikan karikoissa?

– En ole. Olemme aina olleet hirveän tasavertaisia.

Korhola on ollut meppi kolmella vuosikymmenellä eikä pidä mahdottomana, että olisi vielä neljännelläkin.

– En osaa toistaiseksi kuvitella mitään muuta työtä, jossa voisin tehdä niin paljon hyvää. Sain olla vaikuttamassa hyviin asioihin ihmisoikeus-, energia- ja ilmastopolitiikassa. Olen valtavan kiitollinen siitä, että se on ollut mahdollista.

Nyt hän toimii hallitusammattilaisena ja muun muassa Japanin hallituksen ilmastofoorumin johtoryhmän jäsenenä, tekee puhujakeikkoja ja kirjoittaa. Perjantaina ilmestyvissä poliittisissa muistelmissaan Ilkeitä ongelmia. Tarinoita politiikasta (Tammi) hän kertoo tarinoita parlamentin työstä.

Korhola sai vuonna 2017 tietää sairastuneensa aggressiiviseen rintasyöpään. Nyt syöpä on parantunut ja Korhola odottaa enää joitakin korjaavia toimenpiteitä.

Diagnoosin saatuaan hänen ensimmäinen ajatuksensa kuitenkin oli, että näinkö vähän hän ehtisi saada elämässään aikaan.

– Siksi tämän kirjankin kirjoitin, että minun täytyy olla vähän epämukavan rehellinen.