Tehtaankadulla toimi vuosia KGB:n spesialisti, joka järjesteli Suomen asiat – ”Leppoisa olemus ei saanut hämätä” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tehtaankadulla toimi vuosia KGB:n spesialisti, joka järjesteli Suomen asiat – ”Leppoisa olemus ei saanut hämätä”

Vladimirov toimittajien tentissä. Hän oli opetellut suomea jo ennen ensimmäistä Helsingin komennustaan toimiessaan puna-armeijan upseeina.

Vladimirov toimittajien tentissä. Hän oli opetellut suomea jo ennen ensimmäistä Helsingin komennustaan toimiessaan puna-armeijan upseeina.

Julkaistu: 21.1. 8:30

Suomessa Viktor Vladimirov tunnettiin täydellisenä herrasmiehenä. KGB:ssa hän oli myös murhan ja tuhon asiamies.

”On kuitenkin kaksi kysymystä, jotka eivät jättäneet meitä välinpitämättömiksi: presidentti- ja hallituskysymys. Presidentinvaalit ja hallituspuolueiden väriyhdistelmät eivät olleet nähdäksemme Suomen puhtaasti sisäinen asia”.

Viktor Vladimirov ei muistelmissaan salannut, mikä hänen tehtävänsä Suomessa oli. Hänellä oli osuutensa niin vuoden 1956 presidentinvaalissa, joka nosti Urho Kekkosen valtaan kuin vuonna 1982, kun tuli Mauno Koiviston vuoro. Ylen Koivisto-sarja on herättänyt taas kiinnostusta myös Suomessa toimineeseen KGB-päällikköön. Vladimirovin vaikutus Suomessa tuntui vuosikymmeniä.

– Leppoisa olemus ei saanut hämätä. Kyllä jokaisen, joka keskusteli hänen kanssaan piti tietää, kenen kanssa puhui, sanoo keskustan veteraanivaikuttaja Seppo Kääriäinen.

– Hänestä syntyi joviaalin ja sympaattisen herrasmiehen vaikutelma. Viiksineen ja piippuinen hän oli kuin brittiherrasmies. Ulkoinen olemus oli leppoisa, mutta taustalla oli todella kova ammattilainen.

Kääriäinen on yksi niistä kymmenistä suomalaispoliitikoista, jotka Vladimirov mainitsee vuonan 1993 ilmestyneessä muistelmakirjassaan. Monet ovat jo manan majoilla. Joukon nuorimpiin kuulunut Kääriäinen muistelee tavanneensa Vladimirovia lähinnä tilaisuuksissa, joissa oli enemmänkin väkeä. Monille suomalaispoliitikoille Vladimor oli perhetuttu. Heihin lukeutui Koivisto.

– Silloiset Suomen silmäätekevät taisivat vasemmalta oikealle, tietysti keskusta siinä mukana, sisäistää mikä oli Vladimirovin merkitys ja vaikutusvalta Moskovan päättäjiin, Kääriäinen sanoo.

Vladimirov kertoi vähän itsestään. Vuonna 1922 syntynyt Viktor aloitti asepalveluksen puna-armeijassa vuonna 1940 ja joutui siitä suoraan sotaan. Hän kertoo olleensa niitä harvoja, jotka olivat mukana läpi koko Stalingradin taistelun. Hän haavoittui, mutta osallistui vielä sodan lopulla hyökkäykseen Japania vastaan Kaukoidässä.

Stalingradissa Vladimirov liittyi kommunistiseen puolueeseen. Tuolloin jäsenkirja antoi hänen mukaansa vain yhden etuoikeuden: nousta poterosta ensimmäisenä hyökkäykseen.

Myöhemmin siitä epäilemättä oli hyötyä. Vladimirov jäi armeijaan ja kohosi everstiluutnantiksi. Vuonna 1954 hänet määrättiin jättämään armeija ja lähtemään seuraavan vuoden alussa Suomeen virallisesti lähetystösihteerin tittelillä. Vladimirovin vaimo Kira katsoi hämmästyneenä, kun mies puki ensimmäisen kerran 15 vuoteen siviilivaatteet. Toinen hänen tyttäristään puhkesi itkuun.

Vladimirovilla ei ilmeisesti ollut aiempia siteitä Suomeen. Tosin hän ei muistelmissaan kerro edes mistä päin Venäjää oli kotoisin.

– Usein he salailivat tällaista, sanoo Helsingin yliopiston professori Kimmo Rentola.

Vladimirov kertoo opiskelleensa armeijassa suomen kieltä. Rentolan mukaan tapana oli pitää huolta, että Neuvostoliitolla oli kaikkien tarpeellisten kielten osaajia riittävästi.

Vladimirovin ensimmäinen ensimmäinen komennus Suomessa kesti vuodet 1955–1960. Tuona aikana Kekkosesta tuli presidentti ja koettiin yöpakkaset, joissa Neuvostoliitto painosti itselleen epämieluisan Suomen hallituksen eroamaan. Vladimirov oli vielä uusissa tehtävissään aloittelija.

– Ensimmäinen kausi oli ehkä vähän harjoittelua, mutta olihan hänellä tuolloinkin yhteyksiä, Rentola sanoo.

Urho Kekkonen ja Vladimirov kalassa Neuvostoliitossa. He jakoivat harrastuksen myös Suomessa. Kekkosen saaliin piti aina olla parempi.

Urho Kekkonen ja Vladimirov kalassa Neuvostoliitossa. He jakoivat harrastuksen myös Suomessa. Kekkosen saaliin piti aina olla parempi.

Yksi, jonka Vladimirov itse nosti esiin oli Kustaa Vilkuna, akateemikko ja Kekkosen ystävä. Vladimirovin hänestä kertoma tarina paljastaa, millä ulottuvuudella neuvostotiedustelu toimi.

Vilkuna piti KGB:n lisäksi yhteyttä myös Suomeen sijoitettuun Yhdysvaltain CIA:n edustajaan Frank Fribergiin. Vilkuna oli lähdössä tuolloin harvinaiselle matkalla Kiinaan ja Friberg antoi hänelle listan kysymyksistä, jotka siellä kiinnostivat CIA:ta.

Kun Vilkuna Suomeen palattuaan tapasi Vladimirovin tämä näytti hänelle saman Fribergin kirjoittaman listan. Kiinan turvallisuuspalvelu oli löytänyt sen Vilkunan tavaroista. Ystävyyden siteeksi Vladimirov poltti listan.

Hän teki yhteistyötä Vilkunan kanssa varmistaakseen Kekkosen täpärän voiton vuonna 1956. Melkein 40 vuotta myöhemmin Vladimirov analysoi Neuvostoliiton ja omaakin toimintaansa tuolloin:

”En voi kiistää sitä, että Neuvostoliitto puuttui näiden vaalien kulkuun.”

Vladimirov kertoo viettäneensä 1960-luvun komennuksilla lähinnä Puolassa ja Kanadassa. Liki sivulauseessa paljastuu, että hänellä oli jotain tekemistä myös Norsunluurannikon kanssa.

Vuonna 1970 Vladimirov palasi Helsinkiin, mutta oli täällä vain vuoden. Hän itse selitti riitaantuneensa kollegan kanssa, jonka appiukko oli mahtavassa asemassa KGB:ssa ja järjesti Vladimirovin hyllytyksen.

Totuus voi olla hurjempi. Vuonna 2009 ilmestyneessä Suojelupoliisin historiassa Kimmo Rentola vahvisti tiedot, joiden mukaan Vladimirov oli toiminut KGB:n sabotaasi- ja salamurhaosaston päällikkönä. Vladimirovin oleskelu Kanadassa saattoi liittyä yritykseen murhata loikannut neuvostoagentti Anatoli Golitsyn.

– Ilmeisesti Vladimirovin lähtö Suomesta vuonna 1971 johtui siitä, että Lontooseen tuli loikkari ja hänen tehtävänsä paljastui briteille. Vladimirov vedettiin kiireellä pois, Rentola kertoo.

Asiaan viitattiin vuonna 1974 ilmestyneessä brittikirjassa, joka löytyi myös Urho Kekkosen hyllystä.

Vladimirovin mukaan hänen paluunsa aktiivitehtäviin ja Suomeen onnistui legendaarisen KGB-johtaja Juri Andropovin suopeuden ja oveluudenkin ansiosta.

Vuonna 1977 edessä oli taas tuttu tehtävä, Urho Kekkosen valinnan turvaaminen. Tämä ei vuoden 1978 vaaleissa kovin suurta vaivaa vaatinut.

Kekkosen horjuva terveys oli kuitenkin tiedossa. Neuvostoliiton tunnettu suojatti Kekkosen seuraajaksi oli Ahti Karjalainen. Tämä oli kuitenkin joutunut välillä Kekkosen epäsuosioon ja jutut Karjalaisen alkoholiongelmasta kiersivät kansan keskuudessa.

Vladimirov ja Mauno Koivisto tunsivat toisensa hyvin. Vuonna 1982 Koivisto ei ollut Moskovan ykkösehdokas, mutta kelpasi lopulta täysin.

Vladimirov ja Mauno Koivisto tunsivat toisensa hyvin. Vuonna 1982 Koivisto ei ollut Moskovan ykkösehdokas, mutta kelpasi lopulta täysin.

Lopulta KGB:n, kuten monet muunkin, suunnitelmat kaatuivat Kekkosen sairastumiseen vuonna 1981. Karjalainen ei pärjännyt keskustapuolueen kamppailusta presidenttiehdokkuudesta, vaan sen nappasi Johannes Virolainen. Koko kisan voitti Koivisto.

Vladimirov ja pääministeri Kalevi Sorsa. Vladimirov solmi Suomessa suhteita ennen kaikkea demarien ja porvarien kanssa.

Vladimirov ja pääministeri Kalevi Sorsa. Vladimirov solmi Suomessa suhteita ennen kaikkea demarien ja porvarien kanssa.

Se ei ollut Neuvostoliiton päämäärä, mutta ei aiheuttanut ongelmaakaan. Vladimirovin mukaan sitä ei olisi aiheuttanut myöskään kokoomuksen ehdokas Harri Holkeri. Neuvostoystävyys oli iskostettu melkein koko Suomen puoluekenttään.

Vladimirov löi ennen valitsijamiesvaalia Koiviston kanssa vetoa sen tuloksesta. Hän uskoi Koiviston sosiaalidemokraattien saavan vähän vähemmän paikkoja kuin Koivisto itse. Koivisto voitti ja Vladimirov toi hänelle lupaamansa kaksi konjakkipulloa. Miehet söivät kahdestaan Tellervo Koiviston laittamaa kirjolohta ja sopivat tulevan presidentin Neuvostoliiton vierailusta. Vladimirov nousi pian kenraalin arvoon KGB:ssa.

Vladimirov halusi antaa itsestään kuvan diplomaattina. Hänen muistelmissaan ei seikkailla pyssy kädessä, vaan tiukimmat tilanteet koetaan, kun etiketti uhkaa rikkoutua.

Tämä ei tietenkään ollut koko kuva ministerineuvos Vladimirovista. Vuoden 1982 vaaleissa SKDL:n ehdokas oli vastoin Moskovan toiveita Kalevi Kivistö. Vladimirov haukkui Kivistön tilaisuudessa, jossa oli läsnä suomalaisia vuorineuvoksia.

Viktor Vladimirov vaimonsa Kiran kanssa Moskovassa. Muistelmissaan Vladimirov kertoi taustastaan ja pereheestään vähän, mutta pariskunta oli tuttu näky monen suomnalaisvaikuttajan kotona.

Viktor Vladimirov vaimonsa Kiran kanssa Moskovassa. Muistelmissaan Vladimirov kertoi taustastaan ja pereheestään vähän, mutta pariskunta oli tuttu näky monen suomnalaisvaikuttajan kotona.

Vladimirovin tehtävänä Suomessa oli yleensä pitää yhteyttä porvareihin ja sosiaalidemokraatteihin, ei niinkään Neuvostoliittoa lähellä olleisiin kommunisteihin ja kansandemokraatteihin. Tuntuu siltä, että näihin hän suhtautui kaikkein epäluuloisimmin.

Tärkeimmät henkilöt hänelle olivat presidentit Kekkonen ja Koivisto. Kekkosen kanssa hän kävi kalassa ja Koivistoa varten Neuvostoliiton lähetystön huvilalle tehtiin lentopallokenttä.

Vladimirov oli tarkka kahdessa asiassa. Kekkosen piti saada aina suurin kalansaalis ja Koiviston joukkueen voittaa lentopallossa.

Vladimirov lähti Suomesta vuonna 1984. Hän kertoo sen jälkeen käyneen maassa muutaman kerran työtehtävissä 1980-luvun puolivälissä. Syntyy kuva, että hän olisi jäänyt tuolloin puolittain eläkkeelle. Toisten tietojen mukaan Vladimirov olisi saanut johtaakseen KGB:ssa oman vastavakoiluun erikoistuneen osastonsa.

Vladimirovin muistelmateos ilmestyi Neuvostoliiton kaaduttua vuonna 1993. Kimmo Rentolan mukaan niiden sisältö on ”totta kai aika valikoitua”.

– Mutta on se paras Suomessa toimineiden KGB-miesten muistelmista.

Vuonna 1994 uutisoitiin, että Vladimirov oli tullut Helsinkiin saadakseen syöpähoitoa. Hän kuoli seuraavana vuonna Moskovassa.

Lähteet: Vladimirov: Näin se oli. Simula (toim.) Ratakatu 12 - Suojelupoliisi 1949-2009. Saari: Kotiryssät. Barrow: KGB - the Secret work of soviet secret agents. HS-IS-arkisto. Voit lukea lisää aihepiiristä Ilta-Sanomien erikoislehdestä YYA-Suomi.

Kuvituskuva

Tuoreimmat osastosta