Roman Schatz saa välillä kuulla erikoisia kommentteja Suomen sotahistoriasta, Seida Sohrabi sai rajua palautetta talvisota-twiitistä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Roman Schatz saa välillä kuulla erikoisia kommentteja Suomen sotahistoriasta, Seida Sohrabi sai rajua palautetta talvisota-twiitistä

Petr Potchinchtchikov, Seida Sohrabi ja Roman Schatz kertovat, kuinka kokevat suomalaisuuden.

Julkaistu: 20.1. 16:35

Kun kurditaustainen Seida Sohrabi twiittasi talvisodasta, oli se monelle liikaa. Kolme maahanmuuttajaa kertoo, miten he kokevat suomalaisuuden.

Talvisota on suomalaisille pyhä asia. Tämän sai Seida Sohrabi kokea marraskuun lopussa, kun hän twiittasi talvisodan alkamisen 80-vuotispäivänä: ”Kun nyt tuota kylmää säätä katsoo (ei niin kylmä kuin 80v sitten) ja miettii, että piru vie tänään ne venäläiset hyökkäsivät ja piti ryhtyä taistoon, niin alkaa melkein tippa tulla linssiin. Se sisu ja voima. Uhraukset ja helvetti. Silti säilyimme. Koska suomalaiset taistelivat.”

Kommentti sai nopeasti paitsi tukea ja tykkäyksiä, mutta myös runsaasti kielteistä palautetta. Kurditaustaista Sohrabia kehotettiin muun muassa muuttamaan pois Suomesta ja hänen suomalaisuutensa kyseenalaistettiin. Osaa kommentoijista tuntui ärsyyntyneen erityisesti siitä, että Sohrabi käytti tviitissään me-muotoa.

Seida Sohrabin twiitti talvisodasta sai aikaan Twitter-kohun.

Sohrabi on Lähi-idän ja islamin asiantuntija, joka muun muassa kouluttaa viranomaisia maahanmuuttoon, kotouttamiseen ja islamiin liittyvissä asioissa. Hän saapui 5-vuotiaana Suomeen pakolaisena Irakista, ja hänen vanhempansa ovat Iranin kurdeja. Sohrabi kertoo kohdanneensa aiemmin jonkin verran rasistista kommentointia, mut­ta tällainen ryöpytys oli ensimmäinen kerta.

– Hienoa oli, että sain myös todella paljon tukea yli puoluerajojen. Ihmiset olivat kanssani samaa mieltä siitä, että suomalaisuus on arvoista ja asenteista, ei etnisyydestä kiinni.

Kriitikoiden viesti oli selvä: kurditaustainen ei ole suomalainen, joten hänen ei pitäisi puhua itsestään osana Suomen kansaa.

– Kyseessä on pieni rasistinen joukko, joka kutsuu itseään etnonationalisteiksi. He pyrkivät tuomaan ääntään esille joka puolella sosiaalisessa mediassa.

Sohrabi kertoo, ettei ole kertaakaan sanonut olevansa kantasuomalainen, koska termi viittaa etnisyyteen. Suomalaisuuden kokeminen puolestaan ei ole etnisestä taustasta kiinni.

– Minua loukkasi, että en saisi kokea suomalaisuutta, vaikka olen asunut täällä suurimman osan elämästäni ja jaan suomalaiset arvot.

Se, että ihmisellä on juuret muualla kuin Suomessa, on Sohrabin mukaan kummallinen lähestymistapa suomalaisuuden määrittämiseen. Hän vertaa tilannetta vanhempiin, joista molemmat ovat kasvattaneet lastaan.

– Jos sinulla on äiti ja isä, ei kai kukaan kysy, kumpaa rakastat enemmän? Samoin molemmat identiteetit ovat kasvattaneet minut ja arvostan molempia kulttuureja. On naurettavaa ajatella, että ne jotenkin sulkevat pois toisensa.

Vaikka palaute talvisota-twiitistä oli rajua, Seida Sohrabi ei pidä suomalaisia rasisteina, jotka eivät hyväksy erilaisuutta. Suurin osa haluaa kohdella eri taustoista tulevia ihmisiä suomalaisina ja välttää eriytymistä.

– Suomessa on paljon ihmisiä, joilla on monikansallinen tausta. Haluammeko eristää nämä ihmiset omaan rinnakkaiseen yhteiskuntaan? Polarisaatio rikkoo yhteiskuntaa.

Se Sohrabia kuitenkin harmittaa, että rasistiset kommentit ovat siirtäneet hänet keskustelun aiheeksi, kun alun perin tarkoitus oli korostaa veteraanien ja lottien työtä esille.

– Olen itsekin sodan lapsi, joten samastun heidän tarinaansa, ja olen huomannut, että myös he ymmärtävät minun ajatuksiani hyvin. Kurdeissa ja suomalaisissa on paljon samaa periksiantamattomuutta, Sohrabi pohtii.

Kirjailija ja toimittaja Roman Schatz on sekä Suomen että Saksan kansalainen. Hänen puolestaan koko kansallisuuskäsite on pölyttynyt, ja sen käsitteleminen on naurettavalla pohjalla.

– Jos olet käynyt vaikka edes Bangkokissa lomalla, et saa enää olla rasisti. Nykyään pääsee mistä minne tahansa, mutta silti tehdään pikkutontteja pallon päälle ja niitä sitten kutsutaan Unkariksi tai valkoihoiseksi hetero-Suomeksi. Se on lapsellista ja naurettavaa.

Talvisodasta myös Schatzilla on mielipide.

– Saamme kaikki olla kiitollisia, että se on ohi. Se on paras juttu koko sodassa, ja samaa mieltä on varmaan myös Venäjä. Sodat ovat ihmiskunnan ripulikohtauksia.

Saksalaisena hän kertoo saavansa välillä kuulla myös todella erikoisia kommentteja, jopa huvittavia.

– Minua tullaan kiittämään Saksan antamasta sotilaallisesta avusta, jonka kanssa minulla ei tietenkään ole mitään tekemistä. Mitä sellaiseen voi vastata muuta kuin että olkaa hyvät vaan.

Kirjailija ja toimittaja Roman Schatz kertoo saaneensa kiitoksia Saksan sotilaallisesta avusta Suomelle.

Schatz myös ihmettelee joidenkin intoa rajata talvisodasta puhumisen vain tiettyjen ihmisten oikeudeksi.

– Suomen perustuslaki takaa sananvapauden, joten miksi maahanmuuttaja ei saisi kommentoida talvisotaa? Minäkään en tykkää, jos joku tulee sanomaan, että Jeesus Kristus on kuollut syntieni takia, mutta kyllä hän saa sen sanoa.

Myös Roman Schatz on saanut osakseen arvostelua siinä missä ihailuakin. Hän uskoo, että sosiaalinen media voi toimia eräänlaisena varaventtiilinä niille, jotka haluavat saada mielipiteensä kuuluviin.

– Ennen oltiin pienessä mökissä, mutta nykyään kuka tahansa voi lähettää vaikka Sipilälle tai kirkolle vihaisia viestejä. Se voi olla terapeuttistakin. Voimakkaita tunteitahan ihmisillä on ollut aina, mutta some tuhatkertaistaa mahdollisuudet v**uilla toisillemme.

Itse hän karttelee sosiaalista mediaa. Twitterissä hän käy harvoin, koska huomasi ”lähettelevänsä sinne kännissä tyhmiä viestejä”.

– Elän omassa pienessä helsinkiläiskuplassani.

Schatzin mielestä maahanmuuttaja voi myös ylisuorittaa suomalaisuutta pyrkiessään tulemaan suomalaiseksi. Näin kävi myös Schatzille itselleen vuosikymmeniä sitten.

– Teeskentelin olevani kiinnostunut jääkiekosta, jotta vaikuttaisin enemmän suomalaiselta, hän nauraa nyt.

Vuosia sitten Petr Potchinchtchikov oli pienessä itäsuomalaisessa kaupungissa puhumassa Venäjän kielen ja kulttuurin teemaillassa. Hän puhui omista kokemuksistaan, koska on muuttanut Suomeen 18-vuotiaana, ja puhuu edelleen venäjää äidinkielenään.

Ensin hänelle esitettiin kysymys, onko venäläisenä ollut vaikea edetä Suomessa ja onko häntä kiusattu.

– Totta kai täällä on tietynlainen reviiriajattelu ja hyvä veli -järjestelmä, joihin on vaikea päästä sisään. Mutta se on eri asia kuin rasismi. En ole kokenut rasismia, mutta tietynlaista reviiriajattelua kyllä. Se ei liity rotuerotteluun, vaan meikäläiset–teikäläiset -ajatteluun.

25 vuotta sitten Venäjältä muuttaneen Potchinchtchikovin mielestä julkisessa keskustelussa pitäisi erotella selkeästi toisistaan rasismi ja reviiriajattelu.

– Kun sivistymättömien ihmisten reviirikäyttäytymisestä puhutaan rasismina, se on ylilyönti, joka häiritsee keskustelua eikä vie asioita eteenpäin.

Toinen Potchinchtchikoville esitetty kysymys oli, mitä venäläiset ajattelevat suomalaisista. Vastaus hämmästytti tilaisuuden kuulijat.

– Olen kasvanut ja käynyt kouluni Moskovassa Neuvostoliiton aikaan, ja silloin historian tunnilla maailmansodan tapahtumia käsitellessä ei mainittu kertaakaan Suomea. Itse tiesin Suomesta tasan sen, että se on Karjalan tasavallan vieressä ja Karjalassa tehdään suksia nimeltä Karjala. Suurin osa venäläisistä ei välttämättä ajattele mitään Suomesta.

Viimeinen kysymys oli lyödä jalat vastaajan alta.

– Minulta kysyttiin, olenko ylpeä siitä, että olen venäläinen, vai häpeänkö sitä.

Koko kysymys tuntui absurdilta, ja Potchinchtchikov päätyi sopertelemaan, ettei oikeastaan liitä venäläisyyteen kumpaakaan tunnetta.

– Pyrin olemaan mahdollisimman vähän ylpeä mistään, koska se ei minusta ole kovin positiivinen tunne. Mutta jos jostain olisin ylpeä, niin omista teoistani, en esimerkiksi Venäjän jalkapallojoukkueen tekemisistä.

– Omia mokia taas voi hävetä, mutta miten voisin hävetä sellaista, mille en itse voi itse mitään?

Venäläisyys herättää suomalaisissa välillä Potchinchtchikovin mukaan pelkoa. On aivan tavallista puhua Venäjästä uhkana, jota vastaan tulee puolustautua. Se on toki ymmärrettävää, kun ottaa huomioon Venäjän koon ja yhteiskunnallisen tilanteen.

– Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaisuus on pelottavampi kuin minkään muun maan, ja kansalaisia pelotellaan esimerkiksi venäläisten aikeista ostaa mökkitontteja. Pelko on voimakas keino hallita ihmisiä, ja Nato-mieliset ihmiset ovat valmiita luomaan ylimääräistä hysteriaa.

Petr Potchinchtchikov on asunut Suomessa vuodesta 1994 saakka. Hän käy Venäjällä lähinnä tapaamassa äitiään, mutta suomalainen yhteiskunta tuntuu tutummalta kuin entinen kotimaa.

Hänellä ei ole tarvetta kirjoitella sosiaalisessa mediassa kommentteja talvisodasta. Jos hän niin tekisi, siitä tulisi hänen uskoakseen lokaa niskaan.

– Keskustelu olisi varmasti erilaista, mutta järeämpää. Sanottaisiin, että olet sotinut meitä vastaan ja olet vihollinen.

Tulkkina ja toimittajana työskentelevä Petr Potchinchtchikov on asunut Suomessa 25 vuotta. Hän kokee suomalaisen yhteiskunnan itselleen tutummaksi kuin Venäjän. Silti hän ei koe itseään täysin suomalaiseksi.

– En koe tarvetta määritellä itseäni suomalaiseksi, koska tietyssä mielessä minusta ei tule koskaan suomalaista. Muutin tänne kuitenkin vasta 18-vuotiaana. Jos taas on syntynyt ja kasvanut täällä, ei voi kokea itseään miksikään muuksi.

Silti hän on sitä mieltä, että muilla ei ole oikeutta sanoa, minkä maan kansalliseen identiteettiin kukin kokee kuuluvansa.

– Jos Suomen kansalainen itse kokee itsensä suomalaiseksi, niin hänellä on siihen oikeus.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?