Muutama päivä sen jälkeen, kun 21-vuotiaasta espoolaismiehestä oli tehty kansainvälinen katoamisilmoitus, hän vastaa omaistensa lähettämään sähköpostiin.
Mistä ikinä hän vastauksensa kirjoittaakaan, siellä näppäimistöstä puuttuvat ääkköset.
”Olen kunnossa. Totuus on se, etta olen syyriassa. Koska elama ja kuolema on todellinen osa arkipaivaa taalla, en osaa sanoa milloin ja miten tulen kotiin.”
Eletään heinäkuun puoltaväliä vuonna 2013. Hänen kuolemaansa on puoli vuotta aikaa. Espoolaismies ei ole käyttänyt enää pitkään aikaan vauvana saamaansa nimeä Antti, vaan haluaa itseään kutsuttavan Anasiksi, jonka on valinnut musliminimekseen.
Selitykset nimen etymologiasta yhdistävät sen mielenrauhaan, ystävällisyyteen, luotettavuuteen ja rakkauteen.
Syyriassa siitä tulee osa taistelijanimeä, Abu Anas al-Finlandi. Abu Anas Suomesta.
Anasin matka Suomesta Syyrian konfliktialueelle ei ole ainutlaatuinen.
Tähän päivään mennessä suojelupoliisi on tunnistanut noin 80 henkilöä, jotka matkustivat Syyriaan tai Irakiin pääasiassa vuosina 2012–2016.
Parikymmentä heistä on palannut, saman verran kuollut.
Kuitenkin tietyt seikat tekevät Anasin matkasta poikkeuksellisen. Hän ensinnäkin matkusti Syyriaan taistelemaan ja toiseksi hän soti ja kuoli terroristijärjestö Isisin riveissä.
Kolmanneksi: jos kuvittelee millainen on Isis-taistelijan arkkityyppi, Anas ei tulisi ensimmäisenä eikä viimeisenäkään mieleen.
Lähihoitajaksi opiskellut mies oli ollut vain paria vuotta aiemmin mukavuudenhaluinen punkkari ja ateisti, joka ei uskonut yhteenkään jumalaan eikä profeettaan.
Abu Anas al-Finlandin kuolemasta ilmoitettiin Isisiin linkittyvällä Twitter-tilillä helmikuussa 2014.
Radikalisoituminen on asteittainen prosessi. Vuonna 2007 ilmestyneessä tutkimuksessa Tomas Precht jäsenteli ääri-islamilaiseen väkivaltaan liittyvää radikalisaatiota jakamalla sen neljään vaiheeseen.
Ensimmäinen vaihe on pre-radikalisaatio, eli kaikki ne taustatekijät yhteiskunnalle katkeroitumisesta henkilökohtaisen elämän mullistuksiin, jotka tekevät yksilöstä vastaanottavaisen ääriajattelulle.
Mitkä olivat merkityksellisiä tekijöitä Anasin tapauksessa? Tätä voi parhaimmillaankin vain arvailla, sillä varmoja vastauksia ei ole.
Yksi saattoi olla kokemus menetyksestä. Näin arveli Anasin ystävä myöhemmin poliisikuulusteluissa. Ystävä kertoi Anasin järkyttyneen syvästi lähisukulaisensa kuolemasta, ja vaikka Anas oli jo sitä ennen kiinnostunut islamista, vasta menetyksen jälkeen hänestä tuli uskovainen.
Toinen Prechtin vaihe on identiteettityö suhteessa uskonnolliseen ideologiaan.
Se on muutoksen vaihe, jossa esimerkiksi uskonnottomasta tulee uskovainen tai kristitty kääntyy muslimiksi.
Eletään kevättä tai kesää 2012, kun Anas ostaa islamin pyhän kirjan Koraanin.
Tiedot tästä ovat ristiriitaisia, mutta ilmeisesti Anas oli aluksi kiinnostuneempi arabian kielestä kuin itse uskonnosta. Hän oli lahjakas kielissä ja opetteli niitä haastaakseen itseään.
– Arabian hän oppi muutamassa kuukaudessa. Ei täydellisesti tietenkään, mutta niin, että hän pystyi kommunikoimaan hyvin, kertoo Anasin tuntenut muslimimies.
– Hän puhui myös sujuvaa saksaa, tai ainakin minun korvaani se kuulosti sujuvalta. Kun kysyin, missä hän oli kieltä opiskellut, hän vastasi opetelleensa kielen saksalaisia piirrettyjä katsomalla.
Kuitenkin jo vuoden 2012 aikana Anas tuli uskoon. Hän kertoi perheelleen ja ystävilleen haluavansa elää muslimin elämää niin oikeaoppisesti kuin mahdollista, tosiuskovaisen elämää.
Hänestä tuli totisempi, ehdottomampi. Punkbändien keikat vaihtuivat siihen, että hän katseli YouTubesta videoita, joissa resitoitiin Koraanin säkeitä.
Aiemmin hän on oli ollut tanakka ja ”sohvaperuna”, mutta uusi usko sai hänet raitistumaan ja kuntoilemaan. 185-senttinen mies laihtui nopeasti yli kaksikymmentä kiloa.
– Hän kertoi kääntymisestään islamin uskontoon avoimesti meille vanhemmille ja yritti käännyttää meitäkin jankkaamisella paratiisista aivan hermostumiseen asti. (---) Hän halusi kertoa Allahin hyvyydestä, mutta en jaksanut kuunnella. Hän oli pettynyt, kun en kuunnellut, kertoi Anasin äiti myöhemmin poliisille.
Kolmas vaihe on indoktrinaatio eli vahvempi sitoutuminen ääri-ideologiaan.
Anas ei halunnut olla enää tekemisissä vanhan kaverinpiirinsä kanssa. Aikaan ennen uskoontuloa hän viittasi ”entisenä elämänään”.
Hän kävi moskeijassa Espoossa, mutta tiedetyn valossa hänen loppuelämänsä kannalta merkittävämpi päätös oli tutustua Itä-Helsingissä sijaitsevaan Roihuvuoren moskeijaan.
Sittemmin ”radikaalimoskeijan” maineen saanut rukoushuone tunnettiin etenkin suomalaisten käännynnäisten kokoontumispaikkana. Siellä tutustuneesta kaveriporukasta moni matkusti Syyriaan.
Roihuvuoren moskeija Helsingissä.
Samoissa ympyröissä liikkunut muslimimies sanoo olevansa väsynyt siihen, että kaikista Syyriaan matkustaneista puhutaan ”Isis-hulluina”.
– En tunnista itseäni niistä kuvauksista.
Niin, hänkin matkusti alueelle. Hän kertoo halunneensa auttaa siviilejä, sillä aluksi Syyrian sisällissota oli kansannousu, vapaussota presidentti Bashar al-Assadin sortohallintoa vastaan. Vasta sitten siitä tuli uskonsota, jossa Isisin kaltaiset ääriliikkeet alkoivat kukoistaa.
– Oma motiivini matkustamiseen oli siten uskonnollinen, että koin velvollisuudekseni auttaa ihmisiä, joita pommitetaan ja teurastetaan. Islamin uskon mukaan siitä palkitaan, jos asettaa itsensä vaaraan muiden takia.
– Ehkä siinä oli myös uteliaisuutta. En ole koskaan pitänyt tylsästä elämästä. Mutta kyllä siinä matkassa oli kyse paljon enemmästä kuin pelkästä seikkailunhalusta.
Neljäs ja viimeinen vaihe on toiminta, väkivaltaisten tekojen suunnittelu tai niihin osallistuminen.
Ei ole tarkkaan tiedossa, missä vaiheessa Anas päätti matkustaa Syyriaan, mutta avaimet matkan tekemiseen löytyivät Roihuvuoren moskeijasta.
Ensinnäkin oli Northern Relief -järjestö, joka oli perustettu avustustyön tekemiseksi Syyriassa. Viranomaiset epäilivät avustustyötä peitetarinaksi ja todelliseksi motiiviksi ”pyhään sotaan” osallistumista.
Myöhemmin kolmea Northern Reliefin nimissä Syyriaan matkustanutta ja Suomeen palannutta miestä syytettiinkin erilaisista terrorismirikoksista, kuten värväyksestä ja koulutuksen antamisesta terrorismirikoksen tekemistä varten.
Terrorismisyytteet kaatuivat oikeudessa. Miehet tuomittiin kuitenkin talousrikoksista, joista lisää myöhemmin.
Toinen tärkeä linkki Syyriaan oli suomalaisafrikkalainen yhdysmies, johon Northern Reliefillä oli kontakti.
Yhdysmies oli matkustanut Suomesta Syyriaan jo kesällä 2012 varusmiespalveluksensa jälkeen. Hän oli liittynyt Kataib al-Muhajirin -ryhmään, jonka riveissä oli paljon eurooppalaisia vierastaistelijoita.
Palataan Anasiin. Kevättalvella 2013 suunnitelma Syyriaan matkustamisesta oli jo pitkällä. Hänen uskoontulostaan oli alle vuosi, hänen kuolemaansa oli alle vuosi.
Roihuvuoren moskeijaan ja Northern Reliefin toimintaan liittyvät henkilöt tekivät veropetoksia hakemalla muun muassa perusteettomia arvonlisäverojen palautuksia perustamilleen yrityksille.
Myös Anas perusti nimiinsä kaksi pöytälaatikkofirmaa petoksia varten ja otti pikavippejä.
Perheelleen hän kertoi suunnittelevansa vuoden mittaista matkaa Egyptiin Kairoon. Hän menisi sinne opiskelemaan arabian kieltä ja Koraania.
Syyriasta hän ei puhunut mitään. Kuulustelupöytäkirjojen mukaan Anasin äiti kertoi myöhemmin poliisille, ettei Syyriaa sivuttu kuin kerran yhdessä keskustelussa.
– Olin lukenut ennen hänen lähtöään lehdestä ison jutun, kuinka ihmisiä oli lähtenyt Syyriaan taistelemaan, myös Suomesta. Sanoin että kunhan et tuota tee ainakaan. Hän vastasi silloin lyhyesti, että ei.
Anas teki kuitenkin jo varustehankintoja matkaa varten. Hän osti luotolla tavaraa – teltan, yökiikarit – verkkokaupoista, kuten Gigantista, Verkkokauppa.comista ja Salaisesta Agentista.
Suurin yksittäinen ostos oli Mitsubishin nelivetoinen lava-auto, jonka runsaan 15 000 euron hinnasta hän maksoi 2 000 euron käsirahan ja sopi hoitavansa loput osamaksulla. Anas sanoi myyjälle auton tulevan rakennusfirmansa käyttöön.
Kesäkuussa 2013 Anas lähti laivalla Helsingistä Tallinnaan osana Northern Reliefiä. He laskeskelivat pääsevänsä kahdessa viikossa Turkkiin ja sieltä rajan yli Syyriaan.
Syyriassa ollut yhdysmies kuitenkin putosi ryhmän suunnitelmista pois kesken matkan, kun hän sai surmansa Aleppossa käydyssä taistelussa.
Yhdysmiehen kuoleman jälkeen paikan eurooppalaisten vierastaistelijoiden kontaktina otti mies, joka tunnettiin taistelijanimellä Abu Yaqub.
Abu Yaqub eli Nero Saraiva, Portugalin ja Ison-Britannian kansalainen.
Saraiva tunnetaan Suomessa nykyään siitä, että hän oli naimisissa suomalaisen naisen kanssa, joka on tällä hetkellä yksi Al-holin leirillä olevista ”Isis-naisista”.
Saraiva on yhä hengissä, vangittuna. Hän on pesunkestävä fanaatikko ja vanhimpia tunnettuja Isis-taistelijoita. Tiettävästi hänellä oli tiivis yhteys brittiläisiin jihadisteihin, muun muassa Isisin naamioituneena mestaajana tunnettuun Jihadi Johniin eli Mohammed Emwaziin.
Ilta-Sanomien lähde kertoo, että Saraiva otti espoolaisen Anasin siipiensä suojaan ja valtaansa.
Ulkopuolisen silmin se näytti yksipuoliselta hyväksikäyttösuhteelta. Saraiva omi kovan maineensa varjolla tulokkaiden varusteita ja autoja itselleen.
Nero Saraiva kuvassa etualalla vasemmalla.
IS:n Syyriassa ollut lähde tuhahtaa, että vaikka Saraiva puhui pelkkää ”katuarabiaa”, hänellä riitti pokkaa käydä saarnaamassa syyrialaisille siitä, millaista oli islamin oikea oppi.
– Saraiva oli hyvin ylimielinen. Hän ajeli autolla ympäriinsä ja jos hän näki jonkun paikallisen polttavan tupakkaa, hän saattoi pitämässä puhuttelun, että miten me voidaan saada Allahin apu ja voitto, kun te täällä vedätte röökiä.
Saraivasta paistoi kilometrin päähän, että hän kykenisi oikeuttamaan hirveimmätkin veriteot oman uskonsa oikeellisuudella. Eikä Saraiva ollut ainoa. Lähde kertoo sen olleen kova oppitunti itselleen.
– Halusin ajatella mahdollisimman hyvää näistä Syyriaan lähtevistä nuorista. Sitten kun näin, että nuoria todella lähti Euroopan turvasta, sivistyksestä ja rauhasta tekemään sellaisia tekoja, mitä jotkut alkoivat tehdä, se oli shokki.
– Jos saisin valita uudelleen, lähtisin silti Syyriaan auttamaan paikallisia. Toivoisin vain, että tietäisin saman kuin nyt.
Anasin perhe pääsi totuuden jäljille siinä vaiheessa, kun postin mukana alkoi tulla omituisia laskuja. Kirjeiden joukossa oli Mitsubishin osamaksusopimus.
Perhe ajatteli, ehkä toivoikin, että joku olisi käyttänyt Anasin henkilötietoja väärin.
Monien yhteydenottojen jälkeen Anas vastasi. Matkan ollessa kesken hän vielä väitti olevansa kavereidensa kanssa automatkalla Istanbuliin, josta ottaisi lennon Kairoon.
Perille päästyään hän paljasti lopulta perheelleen olevansa Syyriassa. Hän sanoi, että oli hänen ”velvollisuutensa” olla auttamassa uskonveljiä ja -sisaria.
Seuraavissa sähköposteissaan Suomeen Anas muun muassa kirjoitti:
”Paluu kotimaahan on hyvin epatodennakoinen ja tiedan kylla aivan 100% mihin olen ryhtynyt ja tiedan mita haluan ja tama mita teen on juuri se.”
”Voisiko olla niin, etta en olekaan aivopesty vaan oikeassa ja oikein johdatettu? Taistelen vain lantisen maailman pahuutta ja epauskoa vastaan. Kaikki voima on yksin Allahilla, hanella ei ole kumppaneita palvonnassa.”
Marraskuun lopulla 2013 lähettämässään sähköpostissa Anas viittasi itseensä sotilaana ja kertoi olevansa ryhmässä ”dawlat ul-islaam fiil iraq wa ash-shaam”.
Se tarkoittaa Isisiä. Anas myös latasi sosiaaliseen mediaan kuvan itsestään rynnäkkökivääri olallaan.
”Ja insha-Allah (Jos Allah niin haluaa) vapautamme Syyrian Basharin sortavasta shiiahallinnosta ja luomme islamilaisen valtion, jossa voimme harjoittaa uskontoamme kenenkään puuttumatta siihen.”
Sähköpostien itsevarmasta sisällöstä huolimatta Anasin tuntenut muslimimies haluaa yhä uskoa, ettei Anas tiennyt, mihin lähti mukaan.
Ei, vaikka hän itse varmasti kuvitteli tietävänsä.
– En koskaan nähnyt hänessä minkäänlaista verenhimoa.
Mies muistuttaa, että ennen vuotta 2014 Isis oli vielä epäorganisoitunut ja vasta kasaamassa sotakassaansa. Muutenkin Syyria oli poriseva helvetinkattila, jossa liittolaisuudet vaihtuivat aseiden osoittaessa välillä yhteen suuntaan, välillä toiseen.
Viimeiseksi jääneessä sähköpostissaan joulun aikaan 2013 Anas kirjoitti, ettei halua hyvän joulun, uudenvuoden tai nimipäivien toivotuksia, koska ei vietä sellaisia.
Hän halusi ainoastaan kuulla läheisten kuulumiset ja uutiset Suomesta.
”Ja Allah, korkein johdattakoon teidat uskontoonsa.”
Sen jälkeen hänestä ei enää kuulunut. Tammikuun puolivälin jälkeen 2014 Anasin äiti sai puhelun oudosta numerosta.
Linja oli huono, eikä huonosti suomea puhunut soittaja esitellyt itseään. Soittaja sai kuitenkin asiansa sanottua: Anas on kuollut.
Vaikka virallista tietoa alueelta on vaikea saada, useamman eri lähteen mukaan Anas ammuttiin 15. tammikuuta 2014. Isisin sosiaalisen median kanavassa ampujaksi nimettiin Vapaan Syyrian armeija FSA.
Myöhemmin äiti sai vielä tekstiviestin, jossa kerrottiin, että Anas on haudattu Aleppon pohjoispuolelle.
”VIRALLISESTI HAUDATTU”, viesti korosti.
Kuva Aleppon vanhastakaupungista on otettu kolmisen viikkoa ennen Abu Anas al-Finlandin kuolemaa.
Jutun kirjallisina lähteinä on käytetty poliisin ja oikeuslaitoksen asiakirjojen lisäksi: Leena Malkki & Juha Saarinen (2019): Jihadistinen liikehdintä Suomessa (Sisäministeriön julkaisuja 2019:14); Sara Kupsala (2018): "Toiset kutsuu sitä uhrautumiseks" - Narratiivinen tapaustutkimus radikalisoitumiseksi kutsutun prosessin yksilöllisistä merkityksistä (pro gradu, Lapin yliopisto); Tomas Precht (2007): Home grown terrorism and Islamist radicalisation in Europe. From conversion to terrorism.
Jutun kuvakaappaukset Abu Anasin kommunikaatiosta Suomeen ovat poliisin esitutkintamateriaalista.
