Brittitutkimus: näin yleinen on perheiden vaiettu salaisuus – ”Tietääkö nainen itsekään” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Brittitutkimus: näin yleinen on perheiden vaiettu salaisuus – ”Tietääkö nainen itsekään”

Kuvituskuva
Julkaistu: 16.1. 6:07

Brittitutkimuksen mukaan joka 25:s isä luulee väärin lasta omakseen.

Aisankannattajaksi kutsutaan naimisissa olevaa miestä, jonka puoliso on uskoton.

Ranskaksi ja englanniksi suomalainen aisankannattaja on cocuald tai cuckold, jotka sanat johdetaan käki-nimisestä linnusta, joka munii toisten lintujen pesiin, jolloin isäntälintu joutuu hautomaan ja ruokkimaan käen poikasen.

Ilta-Sanomat kertoi keskiviikkona Ristosta (nimi muutettu), joka oli saanut vaimonsa kanssa pitkään toivotuin ja yritetyn lapsen.

Elettiin kesää 2014. Tammikuussa 2016 Ristolle paljastui vaimonsa sähköpostikirjeenvaihdosta, ettei hän ollut lapsensa isä, vaan isä oli aivan toinen mies, vaimon sivusuhde, minkä isyystesti vielä vahvisti.

Vaikka liitto päättyi eroon, Ristolta vaaditaan yhä elatusmaksuja. Riston entistä vaimoa ei tuomittu petoksesta, koska oikeus katsoi myös hänen olleen isyystestiin asti epävarma lapsensa oikeasta isästä.

Riston yritys kumota isyys oikeuskanteella taas myöhästyi parilla kuukaudella – määräaika on kaksi vuotta lapsen syntymästä.

– V****aa niin, ettei veri kierrä, Risto kommentoi tilannettaan IS:lle.

Mitä sanoo viileästä tutkijapositiosta käsin kokenut seksologi ja seksuaalisosiologian tuntija, Väestöliiton väestöntutkimuslaitoksella työskentelevä tutkimusprofessori Osmo Kontula Riston tilanteesta.

Onko kyseessä yleisempikin ilmiö?

– Tätä ei ole Suomessa tutkittu, Kontula tietää.

Kontula korostaa erehtymisen olevan inhimillistä.

– Ihmisillä on nykyisin kumppaneita, jotka vaihtuvat, ja on eri pituisia suhteita ja siirtymiä suhteista toiseen ja niin edelleen. Siinä ei aina lasketa päiviä niin tarkkaan, joten nainenkin saattaa olla väärässä käsityksessä siitä, kuka se isä sitten on.

– Se on aivan inhimillistä myös erehtyä, Kontula armahtaa.

Miesten reaktiot vaihtelevat yksilöllisesti. Aisankannattajat eivät ole veistetty samasta puusta, kuten eivät ole aisatkaan elävässä elämässä.

– Miehet ovat niin erilaisia, miten reagoivat ja millaisia ovat heidän tunteensa. Tietysti, jos luulee olevansa lapsensa isä ja sitten tuleekin uutta tietoa, niin varmasti tunteet heilahtelevat, Kontula sanoo.

– Mutta jos lapsen kanssa on syntynyt hyvä sosiaalinen suhde ja lapsi on kokenut miehen aidosti isäksi ja suhde toimii, niin ei se välttämättä muuta mitään, Kontula sanoo rohkaisevasti.

Britanniassa vuonna 2003 julkistetun tutkimuksen mukaan joka 25:s isä luulee lapsensa olevan omansa, vaikka biologinen isä on joku muu.

Tutkimus tehtiin Liverpoolin John Moores -yliopistossa. Materiaalina olivat dna-tutkimukset isyydestä. Tutkijat myönsivät, että tuloksessa saattoi olla vääristymää, koska juuri epävarmuus isyydestä ajaa pariskuntia dna-testeihin.

– Epävarmuus askarruttaa, vaikka ei olisi syytäkään, Kontula tietää.

Viime vuonna Britannian kansallisen terveyspalvelun NHS:n koulutusjohtaja arveli, että jopa joka kymmenes britti olisi väärässä isänsä henkilöllisyydestä.

Ristolla on paljon kohtalotovereita ympäri maailmaa. Miten paljon heitä on Suomessa, on Kontulan mukaan täysin mahdoton sanoa.

Hän ei usko, että on mitään erityistä tekijää, joka suojelisi juuri suomalaisia miehiä tältä yleismaailmalliselta ilmiöltä.

Etenkään nykyisin.

– Ennen suhteet olivat pysyvämpiä, mutta tänä päivänä meillä on enemmän siirtymistä suhteesta toiseen siinä iässä, kun lapsia hankitaan. Silloin tulee niitä vaikeuksia, tietääkö nainen itsekään, kuka se oli, Kontula sanoo.

Jos äiti edes ei tiedä, isän mahdollisuudet tietää eivät ole ainakaan paremmat – syntyvästä lapsesta puhumattakaan.

Tuoreimmat osastosta