Jorma Sarvannon maailmanennätys 6.1.1940 talvisodassa: Kuusi pudotusta neljässä minuutissa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

4 minuuttia, 6 pudotettua konetta – hävittäjä-ässä Jorma Sarvanto lähti 6.1.1940 uskomattomaan ilmataisteluun, jonka hän kuittasi hyvin koruttomasti

Talvisodan lentäjä-ässä Jorma Sarvanto teki 80 vuotta sitten loppiaisena 1940 ”maailmanennätyksen”. Hän suhtautui kuuden pommikoneen pudotukseen vaatimattomasti.

Jorma Sarvanto sai suomalaislentäjistä eniten ilmavoittoja talvisodassa.­

6.1.2020 12:08

Suomen Yleisradion radioauto ja TK-mies, kapteeni Reino ”Palle” Palmroth seisoivat tammikuun lopussa 1940 Utin lentokentän laidalla, vieressään luutnantti Jorma Sarvanto. Palle oli saanut mikrofoninsa eteen sankarin. Hän totesi vitsikkäästi, ettei Sarvanto näin maan pinnalla ollessaan päässyt helposti karkuun radiotoimittajaa.

Syynä radiohaastatteluun oli Sarvannon menestyksekäs torjuntalento loppiaisena, tammikuun 6. päivänä. Suomalaisluutnantti oli tehnyt ”maailmanennätyksen”: pudottanut Haminan pohjoispuolella havaitusta vihollisen pommitusosastosta kuusi DB-3M-pommituslentokonetta vain neljässä minuutissa. Se oli huippuluokan suoritus, vahva torjuntatehon ja lentotaidon osoitus.

Vasemmalla luutnantti Sarvanto ja erään hänen alasampumansa koneen tunnusmerkki.­

Sarvanto osasi ottaa kaiken irti kankeasta Fokker D. XXI -hävittäjästään. ”Isänmokkeriksi” kutsuttu Fokker oli Suomen ainoa moderni hävittäjä talvisodassa, vaikka se talvella 1940 oli jo pahasti vanhentumassa. Ilmavoimilla oli talvisodan syttyessä niitä 36 kappaletta Lentolaivue 24:n viidessä lentueessa.

Yleisradio on tallentanut Pallen ja Sarvannon keskustelun, joka kestää seitsemän minuuttia.

Tallenne on minuuteissa siis selvästi pitempi kuin Sarvannon yhteenotto punatähtisten pommittajien kanssa.

– Kuulkaa, miten tuollainen maailmanennätys on yleensä mahdollinen, Palle kysyi pitkän johdantopuheen jälkeen.

– Siinä nyt oli tietenkin hyvällä onnella osansa mukana. Mutta loppujen lopuksi luullakseni ampumataito oli ratkaisevin tekijä, Sarvanto vastasi vaatimattomasti.

– Oletteko siis erikoisesti harrastanut ampumista, Palle jatkoi.

– Onhan sitä tullut ammuskeltua jo koulupoikana suojeluskunnassa, ja olen osallistunut silloin tällöin sen jälkeenkin ampumakilpailuihin.

– Vai niin, lusikkametsästäjä oikein, vai?

– Tavallaan.

Keskustelu jatkui Sarvannon uintisaavutuksista. Hän oli ennen sotaa uinut pronssille 200 metrin rintauinnin SM-kilpailuissa.

Sitten seurasi haastattelun loppuhuipennus: se klassinen kysymys.

– Miltä tuntuu nyt olla koko kansan huomion kohteena?

– Jaa... Nolottaa hiukan, koska en ole mielestäni tehnyt muuta, minkä kuka tahansa tovereistani olisi tehnyt niissä olosuhteissa. Olen saanut runsaasti onnitteluja, ja joskus seistessäni siviili-ihmisten piirittämänä voin hyvin kuvitella, miltä Richthofenista tuntui lomalla käydessään, Sarvanto viittasi ensimmäisen maailmansodan legendaariseen lentäjään Manfred von Richthofeniin eli Punaiseen paroniin.

Jorma Kalevi Sarvanto (1912–1963) oli aktiiviupseeri, joka valmistui ilmavoimien kadettikurssilta vuonna 1937 luokkansa priimuksena. Kun talvisota syttyi, hän palveli kapteeni Gustaf ”Eka” Magnussonin johtamassa Lentolaivue 24:ssa.

Jorma Sarvannon lentokirja, jossa on merkintä loppiaisen pudotuksista.­

Suursota oli alkanut jo 1. syyskuuta. Muun muassa sen takia Suomi ei saanut enää hankituksi nykyaikaisia koneita, vaikka hätä oli suurin. Spitfire-hävittäjiä tiedusteltiin kyllä, mutta Britannia ei myynyt niitä. Yhdysvallat tarjosi vielä loppuvuodesta 1939 Seversky EP-1 -koneita, mutta ilmavoimien komentaja, kenraalimajuri Jarl Lundqvist piti niitä liian kalliina, eivätkä koneet olisi ehtineet Suomeen ennen kevättä.

Fokkerissa oli kiinteät laskutelineet, ja se oli hidas pommitus­lentokoneiden torjuntatehtävissä. Kaartotaisteluissa se hävisi vihollisen I-153 Tsaikka- ja I-16 -hävittäjille. Fokkerin hyviä ominaisuuksia olivat sen vakaus ja kestävyys syöksyissä.

Suomalaisten lentäjien menestys ei perustunut huippuluokan kalustoon, vaan lentäjien korkeaan koulutustasoon ja ilmavoimien aggressiiviseen taktiikkaan. Suomalaislentäjät ottivat ilmataisteluissa heti aloitteen, vaikka he olivat useimmiten lukumääräisesti alivoimaisia – vastapuolella koneita riitti. Suomalaiset lensivät avoimissa osastoissa, jotka oli jaettu kahden koneen parviin. Ken vihollisen ensiksi havaitsi, oli oikeutettu heti lähtemään hyökkäykseen.

Paitsi taitava ja häikäilemätön taistelulentäjä, Sarvanto oli myös loistava kirjoittaja. Hän julkaisi välirauhan aikana muistelmateoksen Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla (WSOY 1941), joka on värikäs, koskettava ja paikoin myös huvittava kertomus Lentolaivue 24:n toiminnasta talvisodassa.

Suorastaan kylmäävä on Sarvannon kuvaus laivueen rynnäkkötehtävistä talvisodan lopussa Viipurinlahdella, jonne Fokkerit komennettiin torjumaan jään yli yrittäneitä vihollisen maavoimien kolonnia.

”Vastaani nousee pari tummaa vihollisen hävittäjäkonetta, jotka ampaisevat läheltä ohitseni. Näen jäällä hevoskolonnan ja tyhjennän siihen matalalla lentäen konekiväärini. Hevosia ponnahtaa pystyyn ja kaatuu hangelle. Nelipiippuisella konekiväärillä ampuva mies lysähtää kasaan, ja jäljelle jää epämääräinen röykkiö miehiä ja hevosia”, Sarvanto kirjoitti.

”Hyökkäyksiä Vilaniemen edustalle saimme sitten suorittaa pari kolme kertaa joka päivä aina rauhantekoon saakka. Useimmiten tekivät konekiväärimme hyvää jälkeä.”

Jorma Sarvanto osallistui myös jatkosotaan. Hän kuoli sodan jälkeen 51-vuotiaana vuonna 1963.­

Sotien jälkeen tehdyissä laskelmissa ja vertailuissa kävi ilmi, että Sarvanto saavutti ensimmäisenä hävittäjälentäjänä toisessa maailmansodassa kymmenen ilmavoiton rajan.

Talvisodan loppuun mennessä hän ampui alas yhteensä 12 5/6 viholliskonetta. Jatkosodassa hänelle kirjattiin vielä neljä ilmavoittoa lisää. Suuren osan jatkosodasta Sarvanto palveli ilmavoimien esikunnassa.

Jatkosodan päätyttyä Sarvanto pysyi ilmavoimien palveluksessa ja työskenteli muun muassa sotilasasiamiehenä Lontoossa. Sarvannon viimeinen sotilasvirka oli Karjalan Lennoston komentajan tehtävä, josta hän erosi omasta pyynnöstään 48-vuotiaana. Siviiliura pankinjohtajana oli juuri ehtinyt päästä alkuun, kun Sarvanto menehtyi vaikeaan sairauteen 51-vuotiaana.

Lähteet: Yleisradio Elävä arkisto; Nikunen, Talvitie, Keskinen: Suomen ilmasodan pikkujättiläinen; Sarvanto: Hävittäjälentäjänä Karjalan taivaalla

Ilmailuhistorioitsija Carl-Fredrik Geust kertoi ISTV:n haastattelussa vuonna 2018 sota-ajan suomalaisista hävittäjä-ässistä. Katso video alla.

Talvisodan kovimmat ässät

Luutnantti Jorma Sarvanto, 12 5/6 pudotusta

Ylikersantti Oiva Tuominen, 8

Lentomestari Viktor Pyötsiä, 7 1/2

Luutnantti Tatu Huhanantti, 6 1/6

Luutnantti Urho Nieminen, 6

Vääpeli Kelpo Virta, 6

Luutnantti Per-Erik Sovelius, 5 3/4

Luutnantti Olli Puhakka, 5 1/2

Ylikersantti Pentti Tilli, 5 1/6

Luutnantti Paavo Berg, 5

Lähde: Keskinen Kalevi, Stenman Kari: Ilmavoimat talvisodassa

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?