Haamuelämää Helsingin kaduilla – Muhammad ja Fayaz kertovat, millaista on laittomasti Suomessa olevien ulkomaalaisten arki

Useita tuhansia ulkomaalaisia oleskelee maassa laittomasti. Muhammad ja Fayaz ovat kuuluneet niihin, joita ei paperilla tunneta. Millä ihmeellä he ovat selviytyneet?

Vähän aikaa sitten Muhammadin ja Fayazin turvapaikanhakuprosessi käynnistyi uudelleen. Sen myötä he elävät tällä hetkellä laillisesti Suomessa.

6.1.2020 7:20 | Päivitetty 6.1.2020 15:42

Pelko on käsinkosketeltavissa, kun kuusikymppinen Muhammad ja pian kolmekymppinen Fayaz istahtavat IS:n haastateltavaksi helsinkiläisen avustusyhdistyksen tiloissa. Pelko oman elämäntilanteen vaikeutumisesta painaa.

Vaati paljon ulkopuolisen tahon – Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n – kulisseissa tekemää suostuttelutyötä, ennen kuin nämä Suomessa laittomasti oleskelleet afgaanimiehet uskaltautuivat kaivautumaan kätköistään julkisesti esiin. Kymmenet ja taas kymmenet paperittomat kieltäytyivät haastattelusta, pelkoon vedoten.

Pelko on ylipäätään asia, joka Muhammadin ja Fayazin mukaan pitää heidät edelleen Suomessa. Väittämänsä mukaan kotimaassaan Afganistanissa he joutuisivat välittömästi hengenvaaraan, ja siksi he ovat vuodesta 2015 alkaen mieluummin piileskelleet Euroopassa. He ovat etsineet uutta toivoa – positiivista turvapaikkapäätöstä.

Muhammad ja Fayaz saivat Suomesta taannoin kielteisen turvapaikkapäätöksen, mutta virallisen oleskeluluvan puuttumisesta huolimatta he onnistuivat välttymään käännytykseltä – kuten lukemattomat muut paperittomat samaan aikaan. Nyt aivan hiljattain sekä Muhammadin että Fayazin turvapaikanhakuprosessi on käynnistynyt uudelleen, ja sen turvin he elelevät vaihteeksi laillisesti Suomessa. Se olikin keskeisin syy siihen, että he rohkenevat nyt kertoa paperittomien elämästä Suomessa.

Muhammad ja Fayaz eivät ole yksin. Suomessa turvapaikka-asia on yhä vireillä jopa noin 8 000 henkilöllä. Lisäksi laittomasti, toisin sanoen paperittomasti, maassa on poliisin arvion mukaan noin 3 000 ihmistä.

Maahanmuuttovirasto Migrin turvapaikanhakuprosessit ruuhkautuivat vuoden 2015 pakolaisaallon takia, eikä se ole uuden lainkaan myötä ratkaisevasti helpottunut.

Tähän on vaikuttanut keskeisesti se, etteivät useat maat edes halua palautettavia kansalaisiaan takaisin. Siitä taas on seurannut oravanpyörä: vaikka maasta karkotetaan tai oma-aloitteisesti poistuu kielteisen päätöksen saaneita, uusia paperittomia tulee koko ajan tilalle ja jää etsimään mahdollisuutta valitukseen tai uuteen hakuprosessiin.

He jäävät elämään kaduille ikään kuin haamuina. Ihmisinä, joita ei paperilla ole enää olemassa.

– Turvattomuuden tunne oli jatkuvasti läsnä elämässämme, Fayaz kertoo ajastaan paperittomana.

– On hienoa, että pääsemme viimein kertomaan millaista on elää ilman oleskelulupaa. Paperittomana ei todellakaan ole helppoa löytää edes ruokaa tai majapaikkaa, Muhammad lisää.

 Paperittomana ei todellakaan ole helppoa löytää edes ruokaa tai majapaikkaa.

Muhammad ja Fayaz sanovat hakevansa Suomesta ”vain mahdollisuutta elää turvallisesti sekä kotoutua vapaina ihmisinä uuteen yhteiskuntaan”.

Alkujännityksen jälkeen Muhammad selvästi vapautuu. Hän kertoo nähneensä ”Afganistanin kaikki sodat” ja eläneensä ”sotalapsena”, jolle väkivallan kierre riitti 2015. Kun Suomesta ei irronnut turvapaikkaa, hän pakeni Ruotsiin, jossa eli pitkään ystäviensä tuella ja avustamana.

– Tämän vuoden alkupuolella tulin uudestaan Suomeen, koska kuulin eräästä tuttavasta, joka voisi auttaa minua eteenpäin ja saamaan turvapaikkaprosessini uudelleen käyntiin. Niin onneksi lopulta tapahtuikin, Muhammad iloitsee.

Afganistanissa miesten eliniän ennuste on Globalisin mukaan 57-59 vuotta. Muhammad kärsii parhaillaan sairauksista.

– Paperittoman ei kannata sairastua Suomessakaan. Se mutkistaa asioita entisestään, hän sanoo.

Ihmisoikeuksien puolesta hanakasti taistellut Fayaz vaikuttaa keskittyneeltä. Nuorekas afgaanimies kertoo joutuneensa Afganistanissa jo lapsena jatkuvan fyysisen ja henkisen väkivallan uhriksi – oman väittämänsä mukaan uskonnollisista syistä. Lopullinen niitti oli hänen naisystävänsä raaka kohtelu. Tämä oli Fayazin mukaan vaarassa joutua kunniamurhan uhriksi, ja siksi pari pakeni Suomeen 2015.

– Pelkäsin elää kotimaassani, se ei tuntunut lapsenakaan kodilta. Pelkäsin varsinkin öisin, jolloin en juuri nukkunut. Elämäni oli hyvin rajoitettua, Fayaz selvittää.

– Uni oli tiukassa myös Iranissa, jonne ennen Suomeen saapumista pakenin. Yritin välissä hakea turvapaikkaa Luxemburgistakin, mutta koska se ei onnistunut, matkustin jälleen Suomeen.

Vuonna 2017 Fayazille(kin) tarjottiin Suomessa pientä rahallista korvausta, jos hän palaisi vapaaehtoisesti kotimaahansa. Kun Fayaz kieltäytyi, sen jälkeen hänen oli käytävä viikoittain ilmoittautumassa poliisilaitoksella.

– Kun mitään edistystä ei tapahtunut, lopetin käynnit poliisilla ja matkustin Ruotsiin. Siellä elin muutoin kadulla, mutta yöt sain viettää ystäväni asunnossa, jonne tämä aina iltaisin kiikutti myös hieman ruokaa. Suomeen palasin kuluvan vuoden alussa.

Sekä Fayazin että Muhammadin turvapaikanhakuprosessi on käynnistynyt uudelleen, ja sen turvin he elelevät vaihteeksi laillisesti Suomessa.

Kaksikon ja tulkin vieressä istuu Turvapaikanhakijoiden Tuki ry:n puheenjohtaja Sanna Valtonen, joka on urakoinut päivittäin paitsi näiden afgaanien myös satojen ja taas satojen muiden paperittomien eteen. Politiikan ja journalismin tutkijana tunnettu Valtonen on yksi niistä, joita monet apua kaipaavat pitävät omanlaisinaan äititeresoina.

– Kun vastaanottopalvelut kielteisen päätöksen jälkeen katkeavat, paperittomaksi jäävän turvapaikanhakijan mahdollisuudet inhimillisen elämän viettämiseen ovat marginaaliset. Sen jälkeen ei ole periaatteessa mahdollisuutta tehdä töitä, ja kun ei saa rahaa mistään, ei ole mahdollisuutta asuntoon eikä omaa rahaa ruokaankaan, Valtonen tietää.

– Autamme näitä hätää kärsiviä ja usein kielitaidottomia ihmisiä turvapaikkahakemuksissa sekä neuvomme heitä jonkinlaisen hätämajoituksen ja ruoan etsinnässä. Kuntia sitovat tietyt lakipohjaiset velvollisuudet, eivätkä ne voi jättää paperittomiakaan täysin heitteille.

Miten Muhammad ja Fayaz sitten selviytyivät haamuelämästään Suomessa?

Muhammad löysi aluksi majapaikan maanmiehensä luota. Sittemmin hän vietti viikon verran Helsingin diakonialaitoksen hätämajoituksessa, jossa esimerkiksi paperittomien on oikeus oleskella iltayhdeksästä aamuseitsemään.

– En käytä alkoholia, ja siellä hätämajoituksessa useat ihmiset olivat juovuksissa. En pystynyt nukkumaan, koska koko ajan joku yritti varastaa jotain. Jos nukahdin, kengätkin saatettiin viedä jaloista, Muhammad väittää.

– Myöhemmin sairauteni auttoi siinä mielessä, että pääsin Sannan vetämän yhdistyksen tarjoamaan hätämajoitukseen, joka on yleensä tarkoitettu lähinnä lapsiperheille. Rahaa en ole saanut mistään, mutta Helsingin kaupunki on tarjonnut 20 euron suuruisia ja ruokaan tarkoitettua maksusitoumuksia aina viikoksi kerrallaan. Lisäksi olen saanut maksusitoumuksia bussilippuihin ja lääkehankintoihin.

Muhammad kertoo taannoin sattuneesta akuutista tilanteesta, jolloin voimakkaat rintakivut olivat iskeneet ystävän luona yllättäen.

– Minun oli vaikea hengittää, mutta mietimme silti pitkään ambulanssin tilaamista. Pelkäsimme, ettei paperittomilla ole oikeutta siihen, ja että muutenkin siitä voisi aiheutua ongelmia.

Pelko pitää Fayazin (vas.) ja Muhammadin Suomessa. Omien puheidensa mukaan he joutuisivat kotimaassaan Afganistanissa hengenvaaraan, ja siksi he ovat vuodesta 2015 alkaen mieluummin piileskelleet Euroopassa.

Erilaiset hätämajoitukset tarjoavat paperittomille punkan tai patjan yöksi, mutta aina aamuisin on yleensä lähdettävä jälleen kadulle. Siellä Fayaz tunsi itsensä erittäin turvattomaksi kuluvan vuoden aikana. Hän väijyi pitkälti kätköissä.

– Kun kävin 2017 usein poliisin luona, arvelin olleeni sen vuoksi merkitty mies. Varoin koko ajan kohtaamasta poliisia, koska olisin saattanut joutua nopeasti karkotetuksi Afganistaniin. Koko ajan piti vilkuilla ympärillensä, ja se oli äärimmäisen raskasta, Fayaz sanoo.

– Olen asunut milloin laillisesti, milloin laittomasti maassa olevien tuttujeni asunnoissa. Paperittomana en itsekään saanut rahaa mistään, vaan juuri niitä yleensä 20 euron arvoisia ruokalipukkeita. Paperittomilla ei ole mitään laillista mahdollisuutta hankkia itselleen rahaa, afgaani sanoo.

Kaksikon mielestä vain pakolaisena olleet voivat ymmärtää pakolaisena elämisen vaikeuksia.

– Jos olet laittomasti maassa, et pysty hankkimaan vaatteita etkä ruokaa. Sinulla on päivittäin pulaa lämmöstä, ja kun koko ajan pitää olla valmis pakenemaan, uni ei tule öisin silmään. Ja kun ei nuku kunnolla, terveysriskit kasvavat. Oma ihmisyyden arvo hälvenee, Muhammad näkee.

– Ihmisoikeudet kuuluvat periaatteessa paperittomillekin, mutta käytännössä politiikka ei salli niiden toteutua, Fayaz puolestaan linjaa.

Poliisin mukaan osa paperittomista on sortunut erilaisiin rikoksiin Suomessa. Jotkut miehet ovat esimerkiksi hankkineet rahaa niin sanottuja pimeitä töitä tekemällä. Jotkut naiset ovat puolestaan syyllistyneet muun muassa prostituutioon, mutta määrä ei prosentuaalisesti ole suurempi kuin kantasuomalaisten kohdalla.

Sanna Valtonen on perillä poliisin kertomasta. Hänen mukaansa paperittoman elämä Suomessa ajaa helposti lain rajoille, esimerkiksi pimeisiin töihin.

– Paperittomat ovat haavoittuvan asemansa vuoksi myös alttiita monenlaiselle hyväksikäytölle, Valtonen linjaa

– Useimmat paperittomista ovat kuitenkin tehneet kaikkensa pysyäkseen kaidalla tiellä, kuten Muhammad ja Fayaz, koska rötöstely voisi myöhemmin koitua heidän kohtalokseen turvapaikkaprosesseissa. Ja positiivisen hakemuksen saaminen on valtaosalle paperittomista elämääkin suurempi asia.

Muhammad ja Fayaz sanovat hakevansa Suomesta ”vain mahdollisuutta elää turvallisesti sekä kotoutua vapaina ihmisinä uuteen yhteiskuntaan”.

– Olen nyt ollut täällä yli neljä vuotta, eikä minulla ole Afganistanissa enää mitään. Jäljellä on vain sotamuistoja, Muhammad ruotii.

– Ne suomalaiset, joihin olen tutustunut, ovat olleet mukavia ja hyväntahtoisia. Haluaisin saada Suomesta turvapaikan, koska se tarjoaisi minulle mahdollisuuden uuteen elämään.

Turvapaikkaprosessin käynnistyttyä uudelleen Fayazin oikeudet paranivat. Hän esimerkiksi sai mahdollisuuden etsiä itselleen verokortillisia töitä, ja noin viikko ennen haastattelua häntä oli onnistanut.

– Uusi työ tuo minulle iloa. Se tuo ennen kaikkea toivoa päästä pois kaduilta ja eroon peloista.

Poliisi huolissaan: Rikollisuuden riski kasvaa

Maahanmuuttovirasto Migri kertoo, että Suomessa yhteensä noin 8 000 henkilöllä on turvapaikka-asia edelleen vireillä – joko Migrissä tai hallinto-oikeuksissa, jonne kielteisen päätöksen saaneet turvapaikanhakijat usein valittavat.

Turvapaikkayksikön johtajana Migrissä työskentelevän Antti Lehtisen mukaan Migrin noin 4 400 hakemuksen kokonaisuudesta noin 2 000 on hallinto-oikeuden Migriin uudelleen käsiteltäväksi palauttamia hakemuksia.

– Prosessissa olevien määrä on iso. Jos ensimmäinen hakemus ei mene läpi, hakijat pääsääntöisesti valittavat kielteisestä päätöksestä. Melko usein valitusvaiheessa esitetään kokonaan uusi peruste, kuten kääntyminen kristinuskoon, Lehtinen sanoo.

– Kesälä 2018 voimaan tullut uusi käsittelyaikavelvoitelaki tarkoittaa, että kaikki uudet hakemukset on käsiteltävä kuuden kuukauden sisällä. Se ei kuitenkaan koske sitä ennen tehtyjä hakemuksia. Siksi isolla joukolla vuoden 2015 pakolaisruuhkan mukana tulleista prosessi on yhä kesken.

Näiden lisäksi Suomessa on poliisin arvion mukaan laittomasti maassa olevia, niin sanottuja paperittomia henkilöitä noin 3 000.

– Todellista määrä ei tiedä kukaan, poliisitarkastaja Marko Heikkilä Poliisihallituksesta kertoo.

Helsingin poliisissa työskentelevän ylikomisario Liisa Lintuluodon mukaan poliisi on tehnyt vastaanottoyksiköille ilmoituksen palautuksen estymisestä noin 3 400 kertaa vuoden 2016 lopusta tähän päivään mennessä, ja vastaanottokeskukset ovat päättäneet palvelut asiakkailtaan noin 2 800 kertaa. Lukuisilla ihmisillä palvelut ovat katkenneet useamman kerran, mutta kiertyneet takaisin järjestelmään uuden turvapaikkahakemuksen myötä.

– On olemassa selviä viitteitä siitä, että useissa maissa jarrutetaan kotimatkatodistuksen saamista tai sitä ei myönnetä lainkaan. Monet maat, kuten Irak, eivät ole halukkaita ottamaan takaisin niitä henkilöitä, jotka eivät halua palata vapaaehtoisesti. Tilanne on ollut tämä jo pitempään, Lintuluoto selvittää.

– Laittomasti maassa oleskelijoiden tarkkaa lukumäärää ei tiedetä Suomessa eikä muissakaan EU-maissa. Poliisi on kehityksestä huolissaan, koska se lisää rikollisuuden uhkaa. Ei ole näyttöä, että rikollisuus olisi vielä kasvanut, mutta on selvää, että mikäli henkilö oleskelee laittomasti maassa, johon hänellä ei ole oleskelulupaa tai muitakaan oikeuksia, on riski syyllistyä rikoksiin aina korkeampi kuin maassa laillisesti olevilla.

Lintuluodon mielestä laittomasti maassa oleskelijoiden poistaminen on myös Suomessa laillisesti asuvien ulkomaalaisten sekä etnistä alkuperää omaavien Suomen kansalaisten etu.

– Hyvin usein leimataan kansallisuuksia yksittäisten ulkomaalaisten rikoksentekijöiden takia ja näinhän tämä ei pidä olla, hän tähdentää.

Juttua muokattu kello 15.38: Korjattu toisen haastateltavan etunimi. Korjattu haastattelun paikkaa, sekä artikkelin yksityiskohtia. Lisätty Loppuun Migrin ja poliisin kommentteja.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?