Juhani, 86, on viettänyt kaikki elämänsä joulut taidemaalari Eero Järnefeltin kodissa – kävi nuorena keräämässä Sibeliukselta tyhjät pullot - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Juhani, 86, on viettänyt kaikki elämänsä joulut taidemaalari Eero Järnefeltin kodissa – kävi nuorena keräämässä Sibeliukselta tyhjät pullot

Julkaistu: 25.12.2019 10:44

Juhani Kolehmainen on aina viettänyt joulua Tuusulanjärven rannalle rakennetussa Suvirannassa, isoisänsä taidemaalari Eero Järnefeltin taiteilijakodissa.

Suvirannan taiteilijakodin vieraskirjassa on Laura Järnefeltin piirros sotajoululta 1941. Piirustuksessa sarkapukuinen sotilas Erkki Kolehmainen heiluttaa kättään tervehdykseksi. Hän on Laura Järnefeltin aviomies.

Suvirannan joulu 1941 oli heidän pojalleen Juhani Kolehmaiselle ikimuistoinen. Isä oli tullut lomalle jatkosodasta.

– Se oli aika jännä joulu, kun isä pääsi rintamalta kotiin, Juhani Kolehmainen kertoo lehteillessään vieraskirjan sivuja kotonaan Suvirannassa.

Sotatraumoista ei tuolloin eikä myöhemminkään puhuttu. Vain viisisakarainen kuusenlatvatähti sai kyytiä. Se muistutti liiaksi punatähteä, vaikka oli väriltään kullankeltainen.

Sotajouluna 1941 kahdeksanvuotiaan Juhani Kolehmaisen tehtävänä oli hoitaa apurina Suvirannan puu-uunien lämmitys sekä huolehtia aiemmin pätkityistä haloista ja pilkkoa niistä klapeja.

– Minulla oli myös kaneja, joita hoidin, hän kertoo.

Aina jouluaattoaamuna lapsia jännitti. Jouluaaton vastaisena yönä aikuiset koristelivat talon sekä viisimetrisen joulukuusen. Lapset eivät olleet koristelussa mukana.

Ateljeen seinillä on yhä Juhanin isoisän Eero Järnefeltin maalauksia. Taidemaalari Eero Järnefelt ja hänen vaimonsa Saimi olivat Suvirannan ensimmäiset asukkaat.

Eero Järnefeltin ateljeen seinällä on luonnos Helsingin Johanneksen kirkon alttaritaulusta.

Eero Järnefeltin ateljee Suvirannassa.

Suviranta oli osa Tuusulanjärven taiteilijayhteisöä.

1901 valmistuneen ainutlaatuisen ateljeekodin suunnitteli Järnefeltin ystävä, arkkitehti Usko Nyström.

Noin 400-neliöinen Suviranta oli ensimmäinen Tuusulanjärven maisemiin rakennettu taiteilijakoti. Halosenniemi, Erkkola ja Ainola valmistuivat hieman myöhemmin.

Kirjailija Juhani Ahon Mårbacka oli alun perin Järvenpään kartanoon kuuluva rakennus.

Rantamaisemat, pilvifantasiat ja auringonlaskut. Suvirannan ateljeessa Järvenpäässä on syntynyt suuri osa taidemaalari Eero Järnefeltin tuotannosta. Hän kuului Suomen kultakauden mestareihin.

Ateljeen kalustus on yksinkertaista ja käytännöllistä, osittain Eero Järnefeltin omin käsin tekemää.

86-vuotias Juhani Kolehmainen tuntee vanhan talon joka sopukan. Hän on asunut Suvirannassa lähes koko elämänsä.

Hän oli vielä vauva, kun hän muutti Suvirantaan 1933. Silloin hänen isänsä Erkki Kolehmainen sai opettajan paikan Järvenpään oppikoulussa.

– En ole viettänyt joulua missään muualla kuin Suvirannassa, hän kertoo.

Mentyään naimisiin Juhani Kolehmainen asui Helsingissä parikymmentä vuotta virka-asunnossa. Hän oli Eläke-Varman toimitusjohtaja. Kesät hän vietti perheineen Suvirannassa piharakennuksessa.

Äitinsä Lauran kuoltua 1985 Juhani Kolehmainen muutti vaimonsa Anna-Kaisan kanssa pysyvästi Suvirantaan.

Paikkakunta oli myös vaimolle tuttu. Anna-Kaisa Kolehmainen on Karjalan-evakko Terijoelta.

– Terijoen evakot sijoitettiin Järvenpäähän, Juhani Kolehmainen kertoo.

– Kun vaimoni tuli tänne vuonna 1940, hän nukkui ensimmäisen yön seurojentalon näyttämöllä reppu pään alla. Saman vuoden syksyllä tapasimme ensimmäistä kertaa kansakoulussa.

Joulukoristeet. Ne tulevat Juhani Kolehmaiselle lapsuuden jouluista ensimmäiseksi mieleen.

Järnefeltien perheessä oltiin hyvin innostuneita joulun tekemisestä. Lapset osallistuivat joulukuusen koristeiden valmistamiseen monena iltana.

– Silkkipaperista leikattiin liuskoja, jotka liimattiin renkaiksi, Juhani Kolehmainen muistelee.

– Sitten renkaat yhdistettiin toisilla liuskoilla pitkiksi ketjuiksi.

Koristeet olivat useimmiten kaksivärisiä, esimerkiksi sinivalkoisia ja vihreäpunaisia. Renkaat liimattiin yhteen liisterillä, jotka oli tehty kotona perunajauhoista.

Toinen kuusen koriste oli kukka, joka tehtiin silkkipaperia taittamalla ja leikkaamalla.

Näin saatiin aikaan terälehdet sekä hede- ja emikukat.

– Nämä koristeet olivat hyvin tärkeitä, Juhani Kolehmainen kertoo.

Laura Järnefelt kuvitti vieraskirjaa maalauksin.

Marraskuussa 1937 menehtynyt isoisä Eero Järnefelt oli alusta asti mukana koristamassa Suvirannan jouluja. Hän asui Suvirannassa vuoteen 1917, mutta vietti siellä joulunsa kuolemaansa asti.

Juhani Kolehmaisen äiti Laura Järnefelt on kunnioittanut vanhempiensa ja isovanhempiensa joulutraditioita tarkasti. Jouluperinteet tulivat Eero Järnefeltin äidiltä, baltiansaksalaiselta Elisabeth Clodt von Jürgensburgilta.

– Joulupäivänä syömme alkuruoaksi lihalientä ja kaali- ja porkkanapiirakoita.

– Se on aivan varmasti peräisin isoisäni äidin perheeltä Clodt von Jürgensburgeilta.

Juhani Kolehmainen esittelee vitriinikaapissa säilytettävää posliinista seimeä. Eero Järnefelt on ostanut sen Italiasta. Siinä on Jeesus, Maria, härkä ja aasi. Savinen seimi laitetaan vieläkin jouluna esille.

– Sen takana on tähtitaivas, olkipukkeja ja enkeleitä.

Yksi varma joulun merkki Juhani Kolehmaisen lapsuudessa oli se, että ateljeen kaksoisovet laitettiin kiinni. Lapsilla ei ollut pääsyä sinne ennen aattoiltaa.

Kuusi haettiin yhdessä lähimetsästä.

– Eero Järnefelt, joka hirveän mielellään käytti maalauksiinsa mäntyä, sanoi vähän kiusoitellakseen omia lapsiaan, että entä jos otettaisiin tänä vuonna joulukuuseksi mänty, Juhani Kolehmainen kertoo.

– Aina hän puhui männystä, Kolehmainen naurahtaa.

Hän käyttää Eero Järnefeltistä nimeä EJ.

Suvirannassa vietettiin ensimmäistä joulua 1901. Joulupukkina oli kirjailija Juhani Aho, joka asui Tuusulanjärven taiteilijayhteisössä taiteilijavaimonsa Venny Soldan-Brofeltin kanssa.

Juhani Aho toi hiihtäen Suvirantaan kaulahuiviin käärityn kissanpennun lahjaksi pienelle Leena Järnefeltille.

Jykevistä seinähirsistä tehty talo oli juuri valmistunut. Puu tuoksu oli vahva.

Tuusulanjärven viiden taiteilijakodin yhteisö oli vasta muodostumassa.

Lähistölle muuttivat muun muassa taidemaalari Pekka Halonen ja runoilija J.H. Erkko. Kaikkein lähimpänä asuivat Jean ja Aino Sibelius. He muuttivat Ainolaan 1904.

Aino Sibelius oli Eero Järnefeltin sisar. Säveltäjämestarin koti, joka on nykyään museo, näkyy Suvirannan ikkunoista.

Perheiden kanssakäyminen oli rikasta.

He viettivät pitkiä atelieri-istuntoja ja vaimot soittivat nelikätisesti pianoa.

– Kun kurjet tulivat keväällä, tehtäväni oli juosta kertomaan Jean Sibeliukselle, että nyt kurjet ovat täällä järvellä, Juhani Kolehmainen kertoo.

–  Hän käveli tähän rantaan kiikaroimaan lintuja.

Aholan, Ainolan ja Suvirannan lapset muodostivat tiiviin ystäväporukan.

Heillä oli yhteinen postilaatikko, jonne vietiin tärkeitä viestejä.

Juhani Kolehmainen muistaa, kuinka hän sota-aikana kävi keräämässä Sibeliukselta jätepapereita ja tyhjiä pulloja pullokeräykseen.

–  Vein ne keräyspaikalle käsikärryillä.

Vasemmalla ylhäällä taidemaalari Eero Järnefeltin Italiasta ostama seimi, joka laitetaan yhä joka joulu esille.

Jouluaattona jouluaterian jälkeen Suvirannan ateljeeseen sytytettiin kynttilät. Lapset odottivat salissa sisäänpääsyä ateljeeseen. Joulukuusi oli aina yllätys.

– Me pojat kävimme aikaisin aamulla kurkkimassa ikkunan takaa, vaikka ei sieltä mitään nähnyt ja kuiskimme, että siellä se on, Juhani Kolehmainen kertoo.

Ensin pianonsoittotaitoinen ihminen alkoi soittaa ateljeessa. Se oli varma merkki, että koko joukko sai tulla sisälle ateljeen satumaiseen hämärään, jossa paloivat vain kynttilät.

– Lauloimme aina ensin Enkeli taivaan, Juhani Kolehmainen muistelee.

Sitä ennen luettiin Jouluevankeliumi.

Enkeli taivaan jälkeen seurasivat Jean Sibeliuksen laulut On hanget korkeat nietokset ja En etsi valtaa loistoa.

– Sitten leikimme piirileikkiä joulukuusen ympärillä ja lauloimme perinteiset laulut Joulupuu on rakennettu ja No, onkos tullut kesä.

Joulukuusi oli tuolloin keskellä ateljeen lattiaa. Ja on yhä.

–  Tämän pukkipöydän ääressä istuttiin jouluaterian jälkeen ja juotiin kahvi, Juhani Kolehmainen esittelee orsijalkapöytää.

Juhani Kolehmaisen lapsuudessa ja nuoruudessa etelän hedelmät tulivat aina jouluksi. Banaanit ja appelsiinit kasattiin ateljeen pöydälle. Siinä oli myös pyörivä kynttilälaite, joka kilisi kuin kulkunen. Kuoripähkinät kuuluivat jouluun. Niitä oli mukava itse askarrella.

Joululahjapaketit avattiin jouluaattona aina yhdessä.

– Äitini Laura piti kiinni siitä, että joululahjat olivat kuusen takana koreissa. Hän jakoi lahjat yksi kerrallaan. Jokainen näki, mitä toinen sai.

– Siihen saattoi mennä tunteja.

Lahjoiksi he saivat yleensä vanttuita eli kintaita ja itse kudottuja villapuseroita. Eräänä jouluna paketista kuoriutui keinuhevonen.

– Se keinuhevonen on meillä vieläkin. Sillä ovat leikkineet meidän lapset ja lapsenlapset.

Joulupäivä oli perhejuhla. Juhani Kolehmaisen lapsuudessa läsnä oli tätejä, kirjailija Anni Swanin sisaria, joita oli yhdeksän. Saimi Järnefelt oli yksi heistä.

Tapaninpäivänä käytiin Juhani Kolehmaisen lapsuudessa yleensä vieraisilla. Naapuri, vuorineuvos K.A. Paloheimo, järjesti aina Tapaninajot nuorison riemuksi. Paloheimot olivat tärkeä osa taiteilijayhteisöä. Heillä oli hevosia yhteisiä retkiä varten –ja viisi poikaa. Lopulta kävi niin, että Paloheimon viidestä pojasta kolme löysi puolison lähipiiristä: yksi meni Pekka Halosen, yksi Sibeliuksen ja yksi Järnefeltin tyttären kanssa naimisiin.

Juhani Kolehmainen ja muut lapset odottivat salissa jouluaattoaamuna pääsyä ateljeehen, jossa oli viisi metriä korkea joulukuusi.

Juhani Kolehmaiselle tulevat joulukoristeet mieleen ensimmäisenä lapsuuden jouluista.

86 vuoteen mahtuu monenlaisia jouluja. Surullisin on ollut vuosi 1998.

Juhani ja Anna-Kaisa Kolehmaisen tytär kuoli samana vuonna.

– Hänen lapsensa jäivät meille vähäksi aikaa, Juhani Kolehmainen kertoo.

Talvisodan aikana 1939 Suvirannassa oli evakkojen kolhoosi. Talossa asui Juhani Kolehmaisen äidin sisaruksia ja heidän perheitään. Ruokasalissa oli yksi ja kirjastossa toinen ja makuuhuoneessa kolmas perhe.

– Kun talvisodan ensimmäinen ilmahälytys tuli, meidän piti vaeltaa metsään. Tässä päälläkin näkyi valojuovia, kun ammuttiin, mutta ennen kaikkea se oli meidän lasten kannalta vähän jännää.

Nykyään Juhani ja Anna-Kaisa Kolehmaisen joulu on hiljentynyt. Suuria pitoja ei enää järjestetä. Joulunvietto alkaa jouluaattona kello 12 joulupuurolla. Seurueeseen liittyy Juhanin kilometrin päässä asuva veli vaimoineen.

Iltapäivällä käydään haudoilla viemässä kynttilät.

– Joulu on mukava perheen tapaaminen. Kyllä se aina herättää muistoja, Juhani Kolehmainen kertoo.

Kulttuurisukuun kuuluminen on merkinnyt Kolehmaiselle paljon, mutta hänestä sitä on vaikea eritellä. Siihen on tottunut, kun se on koko ajan ollut mukana.

– Tämä Suviranta on ollut elämäni paikka, jossa kaikki on minulle tuttua ja jota olen hoitanut. Aikoinaan täällä oli timpuri, joka korjasi tätä taloa ja piti sitä kunnossa. Häneltä olen oppinut hyvin paljon hyödyllisiä asioita.

– Jostain 1950-luvulta lähtien olen ollut se talonmies –ja olen edelleen, Juhani Kolehmainen kertoo.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?