Turkulainen Heikki Kauhanen tunsi al-Holin orpolapsen isän ja yritti pelastaa tätä Syyriasta – kertoo hetkestä, kun huomasi miehessä peruuttamattoman muutoksen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Turkulainen Heikki Kauhanen tunsi al-Holin orpolapsen isän ja yritti pelastaa tätä Syyriasta – kertoo hetkestä, kun huomasi miehessä peruuttamattoman muutoksen

Heikki Kauhanen kertoo tuntevansa syyllisyyttä siitä, ettei huomannut miehen todellisia motiiveja ja halua lähteä jihadistiksi.

Heikki Kauhanen tunsi al-Holin leirin orpolapsen isän.­

23.12.2019 17:06

Kun viranomaiset kertoivat lauantaina kahden suomalaisorvon olevan matkalla Pohjois-Syyriassa sijaitsevalta al-Holin leiriltä takaisin Suomeen, turkulainen toimittaja Heikki Kauhanen otti asian hyvin henkilökohtaisesti.

Hän tunsi toisen orpolapsen isän hyvin.

– Mies oli aikanaan minulle läheisin suomalainen muslimiveli.

Ilta-Sanomat on kertonut aiemmin, kuinka mies kuoli. Perhe asui tuolloin, kesäkuussa vuonna 2013 Anadanin kaupungissa Pohjois-Syyriassa, Turkin rajan ja Aleppon välissä. Kaupunki oli presidentti Bashar al-Assadia vastaan taistelevien kapinallisten hallussa.

Mies taisteli uuden, silloin dawlana tunnetun sotajoukon rinnalla taistelevassa toisessa joukossa. Se mitä taistelijat kutsuivat dawlaksi, on tullut tunnetuksi maailmalla Isisin kalifaattina.

Kuolinyönä miestä vastaan asettuivat al-Assadin puolesta taistelevat libanonilaisen Hizbollahin joukot. Hän sai surmansa ja hänen ruumiinsa jäi Hizbollahin haltuun.

Suomeen saapuneen lapsen äiti taas kuoli Helsingin Sanomien tietojen mukaan pari vuotta sitten jäätyään pommituksessa romahtaneen talon raunioihin.

– Jos minulla olisi mahdollisuus tavata tämä lapsi, niin tekisin sen mielelläni. En usko, että se on mahdollista, mutta se merkitsisi minulle tosi paljon, Heikki Kauhanen sanoo.

Kauhanen ja mies tutustuivat toisiinsa 2000-luvulla. Jo kymmenvuotiaana islamista kiinnostunut Kauhanen oli tuolloin aktiivinen muslimi ja kävi paljon turkulaisissa moskeijoissa. Vielä siihen aikaan niissä ei käynyt ketään muita kantasuomalaisia muslimikäännynnäisiä, joten uudet tulokkaat ohjattiin hänen hoiviinsa.

Eräänä päivänä hän tapasi moskeijassa 1980-luvun lopussa syntyneen tuoreen käännynnäisen. Ilta-Sanomat on aiemmin käyttänyt miehestä nimeä Marcus.

Marcus ajautui jo alle parikymppisenä rikosten tielle. Ensin tuomioita tuli varkauksista, petoksista ja huumausainerikoksista, sitten raiskauksesta ja pahoinpitelystä. Niistä hän ei enää selvinnyt ehdollisella.

Marcuksen toinen ystävä kertoi myöhemmin, että tämä löysi vankilan kirjastossa Koraanin ja kääntyi muslimiksi.

Jo ensitapaamisessa Marcus kertoi Kauhaselle haluavansa pian naimisiin ja kyseli neuvoja. Mies halusi tietää, tunsiko Kauhanen nuoria musliminaisia, jotka eivät olleet pilanneet itseään pinnallisilla länsimaisilla arvoilla. Hyvää muslimia siis.

Kauhasen apu jäi neuvojen asteelle. Hän kehotti miestä olemaan kiirehtimättä.

Heikki Kauhanen kertoo tuntevansa syyllisyyttä, mutta eniten hän tuntee surua.­

– En tuntenut vaimoa henkilökohtaisesti. Minulla ei ollut osuutta siihen, kuka vaimo on, mutta minulta kysyttiin mielipidettä, Kauhanen kertoo.

He tapasivat vähintään kuukausittain moskeijoissa ja miehen kotona. Miehistä tuli pian ystävät, joilla oli hyvin avoimet välit. Se oli poikkeuksellista, sillä Kauhasen mukaan mies oli hyvin sulkeutunut ja jyrkkä mielipiteissään. Hän ei kuitenkaan koskaan uhonnut islamin nimissä, vaikka oli perfektionisti kaikessa mitä teki, myös uskonnon harjoittamisessa. Hän oli jyrkkä ainoastaan itseään kohtaan, ei vaatinut muilta.

– Olen tavannut sellaisiakin muslimeita, jotka sanovat, että islamin nimissä voidaan tehdä niin ja noin tai sharian nimissä niin tai näin.

Myöhemmin mies halusi syventyä islamiin ja lähteä opiskelemaan sellaiseen maahan, jossa saisi korkeatasoista opetusta. Hän ehdotti Kauhaselle Pakistania, mutta sitä Kauhanen ei voinut suositella. Kauhanen tunsi suomalaisia, Saudi-Arabiassa ja Egyptissä opiskelleita muslimeja ja suositteli egyptiläistä, maailman vanhinta islamilaista korkeakoulua, joka on perustettu noin vuoden 970 tienoilla.

Mies uskoutui Kauhaselle myös parisuhdeongelmistaan ja riidoista kotona. Riidat liittyivät Kauhasen mukaan siihen, ettei miehen vaimo ollut yhtä uskonnollinen kuin mies itse.

– Hän (vaimo) ei pitänyt niin tärkeänä sitä, että antauduttaisiin täysin islamille. Hän oli ehkä enemmänkin tällainen nuori, alle kaksikymppinen, joka oli kääntynyt nopeasti islamiin. Hän oli ehkä alkanut miettimään, että elämässä saattaa olla muutakin.

Kantasuomalaisen vaimon, Ilta-Sanomien Paulaksi kutsuman naisen kanssa mies kuitenkin lähti Turkin kautta Syyriaan kesällä 2012. Kauhanen tiesi miehen aikovan lähteä Suomesta, mutta ei tiennyt miehen aikovan juuri Syyriaan tai jihadistiksi.

– Hän sanoi haluavansa mennä maahan, missä voi elää aidosti muslimina. Sanoin, että sen takia ei tarvitse lähteä. Täällä voi toteuttaa omaa uskontoaan täysin vapaasti. Hän kuitenkin koki, ettei suomalainen yhteiskunta ole paras mahdollinen hänen lapsilleen.

Miesten viimeinen kohtaaminen tapahtui turkulaisessa moskeijassa. Tätä ennen mies oli myynyt jo kaiken omaisuutensa. Hän oli kertonut lähisukulaisilleen, että aikoo lähteä Suomesta palaamatta koskaan takaisin.

Kauhanen aisti miehessä määrätietoisuutta.

Miehen katse oli jossain muualla kuin siinä hetkessä ja mies vaikutti olevan täysin omassa sisäisessä maailmassaan. Ikään kuin tilassa, johon muut eivät pääse enää sisään.

– Enkä päässyt minäkään. Huomasin, että hänessä on tapahtunut muutos johon en enää pysty vaikuttamaan.

Miehen sukulaisten pyynnöstä Kauhanen soitti vielä muutaman kerran miehelle ja hänen vaimolleen Syyriaan. Yritti houkutella pois. Sukulaiset ajattelivat, että ehkä he uskoisivat Kauhasta, toista muslimia.

– He sanoivat päättäneensä jäädä. Yritin pyytää heitä ajattelemaan järkevästi ja kerroin, että heillä on täällä sukulaisia, jotka odottavat ja rakastavat heitä.

Mies palasi Kauhasen ajatuksiin uudelleen, kun hän sai tietää miehen kuolemasta.

Silloin hän ajatteli, että syy miehen lähtöön ei ollut niinkään islamissa tai jihadismissa vaan löytyi miehen henkilökohtaisista traumoista ja päähänpinttymistä.

Ehkä myös isäsuhteesta. Suomessa syntyneen miehen isä oli afrikkalainen, mutta muutti pois Suomesta. Mies koki isän hylänneen hänet.

Kauhasella itsellään on kaksi afrikkalaista lasta, joille hän on isä perheensisäisen adoption kautta. Hän pystyy kuvittelemaan isättömyyden aiheuttaman katkeruuden ja vihan.

– Hän ei ehkä myöskään värillisenä ihmisenä löytänyt paikkaansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei tiennyt onko nyt suomalainen, afrikkalainen vai jotakin muuta.

Nyt miehen lapsen palattua Suomeen Kauhanen kokee, että ympyrä on tietyllä tavalla sulkeutunut.

– En voi kieltää, ettenkö kokisi syyllisyyttä, kun en tunnistanut hänen todellista motiiviaan lähteä. Mutta erityisesti koen valtavaa surua.

– Sinne lähteneen ja siellä kuolla halunneen miehen lapsi tulee takaisin Suomeen. On hienoa, että lapsi voi tulla tänne. Hän on täysin syytön tähän kaikkeen.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?