Kurkista Suomen suurimman rakennuksen sisään! Tällainen on Sipoossa toimiva ja aivan hillittömän kokoinen ruokavarasto

200 000 neliötä kerrospinta-alaa, 50 miljoonaa kiloa banaania vuodessa ja noin 1 000 yhdistelmäajoneuvoa vuorokaudessa. S-ryhmän keskusvarasto Sipoossa on poskettoman suuri kokonaisuus. Näin se toimii.


22.12.2019 7:00

Sipoon Martinkylässä sijaitsevalla Bastukärrin alueella seisovaa jättimäistä rakennusta katsellessa olo on mahdollisesti samanlainen kuin keskiajan ihmisillä Turun kirkkoa tai Olavinlinnaa ihmetellessä.

Mittasuhteet sekoittavat hahmotuskyvyn ja saavat pohtimaan, miten suurta onkaan ihmisen pitkäjänteisyys, ja ehkä myös jonkinasteinen suuruudenhulluus.

  • Yllä olevalla videolla esitellään Inexin pyörittämän S-ryhmän päivittäistavaran logistiikkakeskuksen massiivisia tiloja ja laitteita.

Kun Martinkylä eli Mårtensby alkoi nousta esiin kirjallisissa lähteissä, elettiin 1400-lukua. Tuolloin alueella toimi tiettävästi vain muutama maatila.

Keskiajalla ihmiset repivät elantonsa pellosta, karjasta ja luonnosta. Ohra, ruis ja nauris olivat arvossaan.

Pelloilla ahkeroineet talonpojat eivät voineet tuolloin arvata, että Sipoossa toimisi yli puoli vuosituhatta myöhemmin massiivinen ruokavarasto, jossa tulisi olemaan peräti 200 000 neliötä kerrospinta-alaa.

Tuo rakennus on SOK:n omistaman logistiikkayhtiön Inex Partners Oy:n pyörittämä ja suurelta osin automatisoitu keskusvarasto. Se on maamme suurin katettu rakennus.

S-ryhmän kilpailijat eivät ole lähteneet yhtä kovalla voimalla automatisoimaan logistiikkakeskuksiaan, vaikka viime vuosina on tehty suuriakin laajennustöitä. Keskukset ovat myös kooltaan S-ryhmän varastoa pienempiä. Keskon keskusvarasto Vantaan Hakkilassa on kooltaan noin 95 000 neliötä. Lidlin suurin 65 000 neliön varasto aloitti puolestaan toimintansa syksyllä 2018 Järvenpäässä.

Ilmasta katsottuna S-ryhmän päivittäistavaroiden logistiikkakeskus levittäytyy laajalle alueelle särmikkään U-kirjaimen muodossa. Muotoa ei rakennuksen vierestä hahmota, sillä seinät tuntuvat jatkuvan loputtomiin. Jos rakennusta lähtisi kiertämään seinän viertä kulkemalla, saisi tallustella noin 2,6 kilometrin matkan.

Olemme saapuneet seuraamaan tämän jättiläisen päivää. Keskitymme päivittäistavaravarastoon, mutta käyttötavaravarastokin on suuri. Sen läpi kulkee puolisen miljoonaa yksittäistä tuotetta joka vuosi.

Inexin tuotantojohtajan Tuukka Turunen ja johdon assistentti Jenni Halme esittelivät ensimmäiseksi kuivatuotteiden käsittelytiloja.

Saamme oppaiksemme Inexin tuotantojohtajan Tuukka Turusen ja johdon assistentin Jenni Halmeen. Ennen kuin pääsemme liikkeelle, tapaamme kuitenkin Inexin toimitusjohtajan Jari Pousin.

Pousi perehdyttää meidät siihen, mitä on edessä. Hän kaataa kuppeihin kahvia ja lataa sitten tiiviin puolen tunnin paketin suuria lukuja.

Logistiikkakeskus alkaa vaikuttaa hetki hetkeltä enemmän älyteknologian avulla toimivalta jättirobottiorganismilta, joka imaisee tuottajien toimituksia sisään ja puskee ulos kaupoissa hyllytettäviä lavoja ja rullakoita täynnä erilaisia ruokatarvikkeita.

Homma pyörii melkein kokonaan automatiikalla, mutta työntekijöitä on siitäkin huolimatta noin 700. Jos työt tehtäisiin vähäisellä automatiikalla samaan tyyliin kuin S-ryhmän vanhassa logistiikkakeskuksessa Espoon Kilossa, heitä tarvittaisiin Pousin mukaan moninkertaisesti, yhteensä noin 3 000.

Pousi kertoo, että uuden keskusvaraston avulla on tarkoitus varmistaa tehokas toiminta tulevina vuosina ja vuosikymmeninä.

–Logistiikkakeskuksen rakentaminen on mahdollistanut sen, että toimimme nyt tehokkaammin kuin ennen. S-ryhmä on pystynyt samaan aikaan kasvattamaan markkinaosuuttaan.

Keskuksen automatisointi on puolestaan mahdollista S-ryhmän tiukan ketjuohjauksen vuoksi.

–Noin 85 prosenttia volyymista menee tällä hetkellä automaation kautta. 15 prosenttia on enemmän tai vähemmän manuaalista. Tavoite on tietenkin, että 100 prosenttia menisi automaation kautta, mutta siihen on vielä matkaa, Pousi maalailee.

Tavoite tulee vaatimaan venymistä sekä tuottajilta että S-ryhmältä. Hyvää tuotetta ei haluta jättää pois hyllyltä esimerkiksi automaation kannalta hankalan pakkauksen vuoksi. Siksi osa tuotteista on käsiteltävä edelleen ihmiskäsin.

Tällaisen kokonaisuuden pyörittäminen vaatii paljon oikeastaan kaikkea. Otetaan pari esimerkkiä keskuksen mittakaavasta.

Keskusvaraston lämmitystä varten alueelle on porattu 300 metriä syviä geokaivoja. Niitä on alueella yhteensä 316 kappaletta. Geokaivoa on näin ollen yhteensä lähes 95 kilometriä. Kaivoa riittäisi siis linnuntietä Vantaalta Tallinnaan saakka.

Logistiikkakeskuksen porteista kulkee puolestaan vuorokaudessa tuhatkunta rekkaa tai jakeluautoa joko tuomaan tai hakemaan tavaraa.

–Jos vuorokaudessa tänne tavaraa tuovista rekoista muodostaisi jonon, se olisi turvavälien kanssa 30 kilometrin mittainen, toimitusjohtaja Pousi havainnollistaa.

Jono yltäisi siis melkein Sipoosta Helsinkiin. Liikenne jakaantuu kuitenkin päivän aikana niin, että ruuhkia ei pääse juurikaan syntymään. Vilkkainta liikenne on silloin, kun työntekijöiden vuorot vaihtuvat. Paikalle ei pääse junalla, joten työntekijät kulkevat joko omilla autoilla tai busseilla.

Tietoiskun jälkeen lähdemme kävelemään yhdyskäytävää pitkin kohti ensimmäistä osastoa. Vasemmalla puolellamme avautuu näkymä sisäpihalle. Tavaraa hakevat rekkakuskit ohjaavat ajoneuvonsa juuri kyseiselle alueelle. 34-metrinen ”jättirekka” on juuri peruuttamassa laituriin.

–Noin 60 prosenttia S-ryhmän päivittäistavaramyynnistä kulkee tätä kautta. 40 prosenttia kulkee sitten joko alueterminaalien kautta tai suoraan tuottajilta, tuotantojohtaja Turunen kertoo.

Aamuyhdeksän aikaan liikenne pihamaalla näyttää varsin rauhalliselta. Olemme matkalla kuivatuotteiden käsittelyyn.

Kun kuljettaja saapuu tuomaan kuivatuotteita, hän jättää lavan tunnistukseen. Järjestelmä tarkistaa sen tai rullakon tiedot ja siirtää sen lavavarastoon odottamaan.

Järjestelmä tarkastaa saapuvien lavojen kunnon, mitat ja painon, ennen kuin tuotteet siirtyvät lavavarastoon.

Kuivatuotteet odottavat siirtymistä lajitteluun lavavarastossa.

Älykäs järjestelmä päättelee, mitä tuotteita kauppojen hyllyille tarvitaan ja kutsuu lavan purettavaksi juuri sopivaan aikaan. Lava liikkuu varastosta ensin työntekijälle, joka purkaa muovit käsivoimin ja antaa sitten automatiikan ottaa ohjat.

Tuotantojohtaja Turunen avaa oven kuivien tuotteiden osastolle. Näkymä on epätodellinen. Ympäriinsä risteilevät kuljettimet vievät parhaillaan lavalta purettuja punajuuripurkkeja kohti tarjotinvarastoa. Kokonaisuuden hahmottaminen on hankalaa.

Periaatteessa osaston tavoite on yksinkertainen: tuotteet puretaan, varastoidaan ja asetellaan sitten kauppoihin lähteville lavoille. Tiivistettynä asia kuulostaa yksinkertaiselta, mutta tuotemäärät ja tavoitteen täyttämiseen tarvittava koneisto ovat massiivinen yhdistelmä.

Logistiikkakeskuksen kuivatuotteiden osasto on monimutkainen kokonaisuus.

Ensimmäinen laite nostaa parhaillaan lavaa ylöspäin ja purkaa tuotteita taso kerrallaan hihnastolle. Jokainen yksittäinen kauppaan päätyvä kolli, eli myymäläerä, saa alleen tarjottimen, jonka päällä se taittaa matkaansa kohti tarjotinvarastoa.

Tarjotinvarasto on nimensä mukaisesta varasto täynnä tarjottimia. Se pitää sisällään yhteensä 550 000 paikkaa tuotteille. Tarjotinhissejä koko keskuksessa on yhteensä peräti 52 kappaletta. Jos yksi hisseistä on huollossa, muut paikkaavat.

Seuraamme hissin toimintaa 20 metriä korkean käytävän puolivälissä, kymmenen metrin korkeudessa. Kaksi tarjotinhissiä toimii päällekkäin niin, että ensimmäinen liikkuu 0–10 metrissä ja toinen 10–20 metrissä. Valtavat koneet saavat tottumattoman tuntemaan väkisinkin olonsa haavoittuvaiseksi.

Kuvassa näet yhden tarjotinvaraston käytävistä. Kyseisellä noin kymmenen metriä korkealla käytävällä toimii yksi hissi. Hissejä on yhteensä 52 kappaletta.

Tarjotinvarastossa on tilaa yli puolelle miljoonalle kollille.

Jos tarjotin sattuu menemään esimerkiksi vinoon, hissi pysähtyy automaattisesti. Silloin työntekijä saattaa joutua kiipeämään hyllyille valjaat yllään. Työtehtävä on haastava, joten turvakäytännöt ovat tiukat. Jokainen käytävälle menevä työntekijä lukitsee hissin käynnistyksen erikseen omalla lukolla ja pukeutuu kiipeilyvarusteisiin ja kypärään.

Tuotteet ovat tarjotinvarastossa odottamassa kutsua lavaukseen. Kun järjestelmä tarvitsee tuotetta, se pyytää hissiä tuomaan kollin lavaukseen vievälle hihnastolle.

Kun järjestelmä suunnittelee lavojen kokoamista, se huomioi muun muassa pakkausten rakenteen ja paikan kaupan hyllyllä. Näin ollen lasti on tukeva ja mahdollisimman helppo purkaa myymälöissä hyllyille.

Kävelemme seuraamaan, miten myymälöihin lähtevät lavat syntyvät. Lavauskone työntää pakkaukset suunnitellussa järjestyksessä paikoilleen metallisten lastojen avulla. Työ on tasaisen tehokasta kollitetristä.

–Tuotteilla on eri asetuksia. Joitakin pakkauksia käsitellään esimerkiksi hitaammin kuin toisia – niin ettei mikään mene rikki, Turunen sanoo.

Kun lava on valmis, järjestelmä kuljettaa sen puskurivarastoon odottamaan lähtöä kohti kauppaa. Siellä lava odottelee lähtöä tavallisesti vain muutamia tunteja. 50 000-paikkainen puskurivarasto varmistaa, ettei laitureille synny pullonkauloja.

Jatkamme matkaa lähtevien tavaroiden laitureiden luo. Laitureilla näyttää olevan vilkasta. Kuljettajat tietävät, mistä he lastinsa hakevat ja liikkuvat määrätietoisesti edestakaisin, ampuvat lavaan merkittyjä viivakoodeja ja tarkistavat, että oikeat lähetykset tulevat kyytiin.

–Lavoista voi nähdä, että jokaisen yksikön lähtö on tarkasti aikataulutettu, Turunen kertoo ja osoittaa lappua.

Tosiaan, lastausta odottava makeislava on lähdössä Espooseen kohti Prisma Iso Omenaa. Ajaksi on merkitty kello 13.

Tämä on niitä harvoja paikkoja, joissa ihmisiä liikkuu paljon. Syvällä keskuksen syövereissä työntekijöiden pääasiallisena tehtävänä on valvoa järjestelmän toimintaa. Työntekijöitä näkyy tekoälyn pyörittämien koneiden välissä vähän, mutta koneita on paljon.

Eräs työntekijöistä ei halua kertoa nimeään tai esiintyä kuvissa, mutta pohtii mielellään siitä, miten työ on muuttunut viime vuosina.

–Olin Kilossa lähettämössä ja tunsin jokaisen kuskin jo kävelytyylistä. Tämä on tuonut vaihtelua. Työ on muuttunut täysin. Et voi aina tietää, teetkö fyysistä työtä vai oletko enemmän näytön edessä. Joskus päivä on juoksemista ja joskus tarkkaillaan vain, miten automaatio toimii.

Työntekijä kertoo viihtyvänsä paremmin koneiden kuin ihmisten kanssa, joten päästämme hänet jatkamaan matkaansa.

Edessämme on yksi logistiikkakeskuksen hämmentävimmistä paikoista, eli baananinkypsyttämö. Banaanit kypsyvät Sipoossa vajaan viikon ja jatkavat sitten matkaansa kauppojen hyllyille.

Banaania kulkee keskusvaraston läpi yhteensä noin 50 miljoonaa kiloa vuodessa. Banaanimäärä vastaa suunnilleen kaikkien helsinkiläisten yhteenlaskettua painoa.

Kävelemme pitkää käytävää, jonka kummallakin puolella on autotalleilta näyttäviä kypsytyshuoneita. Huoneiden sisäilmaan on lisätty pieni määrä etyleeniä, mikä on saanut banaanit kypsymään. Nyt työntekijät pitävät lämpötilan ja ilmankosteuden sopivana.

Banaanilavojen vieressä seisoskelee Mubarik Sultani. Hän vaikuttaa tyytyväiseltä työhönsä ja kertoo, että tänään ohjelmassa on trukinkuljetusta.

–Olen vastaanottamassa hedelmiä. Tämä sopii minulle hyvin. Työ on vaihtelevaa ja pidän vuorotyöstä, hän kertoo.

Mubarik Sultani nauttii vuorotyöstä. Vaihtelevat työajat heijastuvat myös kuukausipalkkaan, mikä on Sultanin mukaan erittäin hyvä asia.

Työntekijät tarkastavat hedelmien laadun pian sen jälkeen, kun lähetys on saapunut logistiikkakeskukseen.

Hedelmä- ja vihannesosastolla automaattisen järjestelmän toiminta muistuttaa hyvin paljon kuivatuotteiden käsittelyä, mutta laitteet on pysäytetty odottamaan kiireisempää vaihetta vuorokaudesta.

Jatkamme siis eteenpäin. Seuraavalla osastolla ilma viilenee.

Täällä käsitellään jalostetut tuoretuotteet, eli pääasiassa jogurtit, juustot ja rasvat sekä hiukan edempänä lihaeinekset ja pakatut kalat.

Lihaeinekset ja pakatut kalat saapuvat valmiiksi myymälöistä valkoisissa laatikoissa. Määränpää on merkitty jokaiseen laatikkoon jo valmiiksi. Halikon Prismaan on lähdössä joulukinkkuviipaleita ja kananakkeja.

Jalostetut tuoretuotteet liikkuvat kuljettimilla samanlaisten muovitarjottimien päällä kuin kuivatuotteet.

Lihaeinekset ja pakattu kala saapuvat logistiikkakeskukseen valmiiksi valkoisiin muovilaatikoihin pakattuina. Ne lajitellaan oikeisiin kuljetuksiin muutamassa tunnissa.

Järjestelmä erottelee valkoiset laatikot lavoilta, ja kokoaa ne myymälöihin lähteviksi lavoiksi. Tuotteet ovat tiloissa vain muutamia tunteja ja jatkavat sitten matkaa. Lyhimmillään pakattu lihavalmiste voi olla matkalla kauppaan jo parin tunnin kuluttua saapumisesta.

Lämpötila pysyttelee tässä terminaalissa tasaisesti kahdessa asteessa. Turunen viittoilee eteenpäin. Edessä odottavat logistiikkakeskuksen kylmimmät tilat. Pakastepuoli aloitti toimintansa viimeisenä osastona, syksyllä 2018.

Avaamme paksun oven pukeutumistilaan. Ympärillä on pakkashansikkaita ja muita talvivaatteita. Työntekijät astelevat tästä pakastetiloihin 45 minuutiksi kerrallaan. Kylmimmissä tiloissa työskentelevillä on muita useammin taukoja.

Pakastepuolen tarratulostimet on suojattu kylmyydeltä. Tiloissa lämpötila on 26 pakkasastetta.

Sisällä odottaa tasaisen jäätävä käsittelylaitos. Kylmyys puree vähitellen tiensä luihin ja ytimiin. Tietokoneet ja tarratulostimet on suojattu kylmyydeltä erillisten kaappien sisään. Johdot ja kuljettimet on suunniteltu kestämään yhtäjaksoista kylmyyttä.

Käsittelyjärjestelmä itsessään noudattaa kuitenkin samoja periaatteita kuivien tuotteiden puolella.

Suuntaamme ulos ensin pakasteiden osastolta ja sitten koko keskusvarastosta.

Ulkona sormet tuntuvat edelleen kohmeisilta. Työvuoro on juuri vaihtumassa ja liitymme pysäköintialueelta lähtevään autojonoon.

Arki jatkuu. Keskusvarasto oli viimeksi suljettuna noin kolme vuotta sitten.

Vierailupäivänä päivittäistavaroiden logistiikkakeskuksessa kävi tuomassa tai viemässä tavaraa yhteensä 980 rekkaa tai jakeluautoa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?