Kansallisarkiston uusi laitos SS-selvityksestä tuo lisätietoa suomalaisvapaaehtoisten toiminnasta Wiking-divisioonassa - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kansallisarkiston uusi laitos SS-selvityksestä tuo lisätietoa suomalaisvapaaehtoisten toiminnasta Wiking-divisioonassa

Tutkimus suomalaisten SS-miesten osallisuudesta juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmiin Saksan itärintamalla tarkentui: suomenkielisessä painoksessa on kaksi uutta lukua.

Suomalainen SS-pataljoona kotiutui kesäkuun alussa 1943 kahden vuoden sotaretkeltä.­

16.12.2019 16:01

Kansallisarkisto julkisti maanantaina uuden, suomenkielisen laitoksen selvityksestä, joka koskee suomalaisten SS-vapaaehtoisten osallisuutta juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmiin vuosina 1941–1943. Uusi laitos tuo viime talvena englanniksi julkaistun selvityksen kaiken kansan ulottuville ja täydentää aiempia tietoja.

”Tavoitteena on ollut syventää kokonaiskuvaa tapahtumista ja Suomen ratkaisuja ohjanneesta politiikasta”, kerrotaan selvityksen esipuheessa.

Yhteensä 1 408 suomalaista palveli SS-divisioona Wikingin eri yksiköissä Saksan itärintamalla toisessa maailmansodassa. Valtaosa heistä oli yhtenäisessä suomalaisessa vapaaehtoispataljoonassa divisioonan Nordland-rykmentissä. Suomalaisia oli ripoteltu myös divisioonan muihin yksiköihin eri tehtäviin, ja vapaaehtoisliikkeellä oli oma yhteystoimisto Berliinissä.

Professori Lars Westerlundin kokoama ja Timo Soukolan suomentama SS-selvityksen uusi laitos on nimeltään Suomalaiset SS-vapaaehtoiset ja väkivaltaisuudet 1941–1943. Selvityksen tärkeimpiä lähteitä ovat SS-miesten päiväkirjat, joita Westerlundin ja hänen tutkijaryhmänsä käytössä oli yhteensä 76 kappaletta. Loppupäätelmät eivät ole muuttuneet englanninkielisestä versiosta:

”Laajan asiakirja-aineiston ja tutkimuskirjallisuuden perusteella tehty selvitys osoittaa, että suomalaiset SS-miehet osallistuivat väkivallantekoihin siviilejä ja juutalaisia kohtaan. Silti päiväkirjojen, muistelmien, muistiinpanojen ja asiakirjojen sisältämä tieto ei ole yksiselitteistä eikä täysin luotettavasti varmennettavissa”, selvitys toteaa.

Valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys ei ota juridista eikä moraalista kantaa suomalaisten toimintaan Waffen-SS:n palveluksessa. Tilauksen taustalla on Simon Wiesenthal -keskuksen Jerusalemin-toimiston johtajan Efraim Zuroffin tasavallan presidentti Sauli Niinistölle tammikuussa 2018 osoittama pyyntö.

Suomalaiset SS-miehet kirjoittivat ja piirsivät päiväkirjoihinsa sotaretkellään. Kansallisarkiston SS-selvityksen kuvitusta.­

Suomalainen SS-vapaaehtoispataljoona kotiutui kesäkuun alussa 1943. Kuva pataljoonan ohimarssista vastaanottoparaatissa Hangossa.­

IS kertoi 30. marraskuuta, että Kansallisarkisto on selvittänyt uutta laitosta varten suomalaisen pioneerijoukkueen uudenvuodenaattona 1942 Kaukasuksella ampumien viiden siviilin ja kahden puna-armeijan sotilaan henkilöllisyyden.

Selvitys perustui puna-armeijan veteraanin Hadziret Sandirovitsh Hamitsajevin, 95, haastatteluun ja arkistotutkimuksiin, joissa Hamitsajevin tiedot voitiin varmentaa. Hamitsajevin isä, setä ja veli olivat uhrien joukossa. Kenttätyöt nykyisen Pohjois-Ossetian alueella teki Vladikavkazin valtionyliopisto Kansallisarkiston pyynnöstä.

Hadziret Hamitsajev menetti sodassa viisi lähiomaistaan, joista kaksi kaatui puna-armeijassa ja kolme joutui joukkoteloituksen uhriksi.­

IS kertoi Toldzgunin ampumistapauksesta 30.11.2019.­

Ammutut siviilit olivat Toldzgunin kylässä ja sen Toldza-kommuunissa toimineita paikallisia kommunisteja, joita epäiltiin ”siviilivakoojiksi”. SS-mies Jaakko Hintikka kirjoitti ampumisesta tuoreeltaan päiväkirjaansa näin:

Oli se raaka vuoden loppu, sen kyllä muistaa kirjoittamatta. Saatiin viisi siviilivakoojaa selville ja ne sai loppunsa. Auringonlaskun aikaan ne vietiin mäelle ja ammuttiin. Pari muuta vankia oli läsnä. Oli raakaa touhua kun ne vielä armoa pyysivät mutta ei konepistooli sitä tuntenut.

Suomalaispataljoonan 3. komppanian pioneerijoukkueessa palvellut SS-mies Paavo Merelä kertoi tapauksesta kommunistien valvontaansa ottaman punaisen Valpon kuulustelussa vuonna 1947 ja nimesi ampumiskäskyn antajaksi suomalaisen komppanianpäällikön, SS-Hauptsturmführer Karl-Erik Ladaun (1916–2009). Merelä oli kuulusteluhetkellä jo menettänyt rikostuomion vuoksi kansalaisluottamuksensa ja suomalaisen alikersantin arvonsa, eikä hänen ilmoituksensa johtanut mihinkään oikeustoimiin Ladauta vastaan. Merelää on kuvattu ”viinaan meneväksi”, sodan jälkeen traumatisoituneeksi ja Ladauta kohtaan kaunaa kantaneeksi mieheksi, eikä häntä todennäköisesti pidetty luotettavana todistajana. Lisäksi hänen kertomuksensa ammuttujen määrästä poikkeaa todennetuista tiedoista.

Suomalainen SS-pioneerijoukkue ampui Danil, Sandir ja Plan Hamitsajevin 31.12.1942 Toldzgunin kylässä, nykyisessä Pohjois-Ossetiassa. Hamitsajevien lisäksi neljä muuta ihmistä sai surmansa teloituksessa.­

Toldzgunin joukkoampumista ei ole mainittu SS-vapaaehtoisten Unto Bomanin (myöh. Parvilahti) ja Jukka Tyrkön muistelmateoksissa eikä professori Mauno Jokipiin SS-vapaaehtoisista tekemässä Panttipataljoona-tutkimuksessa. Sitä ei ole myöskään Ladaun elämäkertateoksessa.

Näin Kansallisarkiston selvitys kuvaa tapausta ja Ladaun osuutta. Tämä lisäluku on pääjohtaja Jussi Nuortevan kirjoittama:

”Kapteeni Karl-Erik Ladaun osuudesta kertoo vain Merelä. Koska suomalaispataljoona valmisteli vetäytymistä jo seuraavana päivänä, ei oikeudenkäyntiä todennäköisesti järjestetty. Sen vuoksi ei voida arvioida myöskään sitä, millaiseen toimintaan ammutut kyläläiset ja sotavangit mahdollisesti olivat hyökkääjiä vastaan syyllistyneet. Huomiota herättää erityisesti se, että aikaisempi suomalainen tutkimus ja muistelmakirjallisuus ovat vaienneet Toldzgunissa suoritetusta teloituksesta, vaikka sen voi olettaa olleen laajasti tunnettu suomalaisten SS-vapaaehtoisten keskuudessa, kuuluihan Tshikolan, Toldzgunin ja Digoran alue pataljoonan vastuulle.”

Suomalaispataljoonan sotatie kulki Kaukasus-vuoristoon saakka. Vetäytyminen alkoi Terekjoella loppuvuodesta 1942 käytyjen kovien taistelujen jälkeen.­

Dosentti André Swanströmin esille nostama SS-mies Olavi Karpalon ja hänen tovereidensa heinäkuussa 1941 kirjoittama kirje sotilaspastori Ensio Pihkalalle on mukana uudessa SS-selvityksessä.

Swanström arvioi kirjeen todistavan, että suomalaiset SS-miehet ottivat osaa holokaustin täytäntöönpanoon ja julmuuksiin. Kansallisarkiston selvitys ottaa kirjeeseen Swantrömiä maltillisemman kannan:

”Swanströmin väitteet ovat rohkeita, koska ne perustuvat vain yhteen lähdemainintaan. Monet olennaiset seikat jäävät Karpalon kirjeessä hämärään. Siitä ei ilmene konkreettisia tietoja siitä, keiden teloittamiseen hän mahdollisesti osallistui, eikä siitä, milloin ja missä surmaamisia tapahtui.”

Huoltotehtäviin joutunut SS-mies Olavi Karpalo halusi tovereineen rintamalle ja kirjoitti kirjeen, jossa lukee: ”Juutalaisten teloittamiseen riittää kehnompikin ampumataito kuin omaamamme.”­

Uutta suomenkielisessä laitoksessa on myös lisäluku Kansallissosialistiset rotuopit, Lebensraum-politiikka ja Uusi Eurooppa, jonka teksti on Nuortevan käsialaa.

Nuortevan mukaan rotukysymys heijastui SS-vapaaehtoisten värväykseen: Wiking-divisioonan värväystä Saksan puolesta hoitanut SS-Brigadeführer Gottlob Berger olisi toivonut, että vapaaehtoisia värvättäessä pataljoonaan olisi otettu rodullisista syistä erityisesti suomenruotsalaisia, joita natsi-Saksa piti ”germaanisina arjalaisia.” Aasialaiset juuret omaavia suomalaisia ei luettu germaaniseen rotuun kuuluviksi. Bergerin toive ei kuitenkaan toteutunut.

Saksalaiset opettivat rotuoppia suomalaisvapaaehtoisille SS-koulutuksessa. Näin siitä kertoi SS-vapaaehtoinen Pekka Kurvinen päiväkirjassaan 25. kesäkuuta 1941:

Rotuoppi. Kaikki ihmiset ja rodut eivät ole yhtä kykeneviä. Historiassa ovat muutamat rodut olleet lahjakkaita, luomiskykyisiä, toiset eivät. Luomikykyisimmät hallitsevat: Saksa, osa Ranskaa, Englanti, Baltia, Skandinavia, Suomi, Tanska, arjalaisia. Juutalainen on rotusekoitusta, aikaansaapaa, mutta periny eri rotujen huonot ominaisuudet.

Rotuopit puolestaan vaikuttivat saksalaisten sodankäyntitapoihin ja itärintaman sodan päämääriin. Natsi-Saksa pyrki valloittamillaan alueilla tuhoamaan juutalaiset, bolshevikit ja muut ei-toivotut, ”ali-ihmisinä” pidetyt ryhmät.

”Väkivaltaisuudet olivat osa SS-Divisioona Wikingin toimintamallia, kuten muidenkin Waffen-SS:n yksiköiden”, kertoo SS-selvitys. Sen mukaan Wiking-divisioona aloitti sotansa itärintamalla osallistumalla juutalaisten, siviilien ja sotavankien surmaamisiin silloinkin, kun divisioona ei vielä osallistunut varsinaiseen taistelutoimintaan.

”Tämä johtui ennen muuta siitä, että SS-miehiltä edellytettiin Wehrmachtin joukkoja vahvempaa sitoutumista kansallissosialistiseen ideologiaan ja väkivaltaiseenkin toteuttamiseen.”

Waffen-SS:ssä palveli kaikkiaan noin 900000 sotilasta. Kuvassa SS-divisioona Totenkopfin osasto Saksan itärintamalla.­

Waffen-SS:ssä oli yhteensä noin 900 000 sotilasta. Sodan jälkeen pidetyissä sotarikosoikeudenkäynneissä tuomittiin lukuisia SS:n keskitysleiriorganisaatioon ja niin sanottuihin tuhoamisryhmiin (Einsatzgruppe) kuuluneita, mutta tuomion sai vain 41 Waffen-SS:n sotilasta. Wiking-divioonaan kuuluneista ei tuomittu ketään.

”Tähän vaikuttivat epäilemättä sekä vaikeudet saada oikeudellisesti riittäviä todistusaineistoja että tehtävän laajuus... Uudessa poliittisessa tilanteessa länsiliittoutuneet näkivät miehittämänsä osan Saksaa tärkeäksi kumppanikseen. Siksi entisen vihollisen osalta haluttiin saada tilit selviksi mahdollisimman nopeasti”, selvitys arvioi.

Myöskään suomalaisia SS-miehiä ei syytetty kotimaassa sotarikoksista välirauhansopimuksen tultua voimaan syksyllä 1944.

Artikkelia päivitetty klo 17.47: Lisätty kartta.

Nämä sotarikosepäilyt SS-selvitys mainitsee:

1. Noin 40–50 siviilin joukkoteloitus Slovitan kylässä 2.7.1941, kostoksi Westland-rykmentin komentajan kaatumisesta. Suomalainen SS-vapaaehtoinen on kertonut olleensa käskystä mukana teloituskomennuskunnassa mutta ampuneensa tahallaan ohi ”tehtävän epämiellyttävyyden takia.”

2. Kahden siviilin ampuminen Pogoriltshin kylässä heinäkuun 1. viikolla. Tekijöinä kaksi tunnistamatonta suomalaisvapaaehtoista.

3. Suomalaisvapaaehtoisen osallistuminen puna-armeijan komissaarin tappamiseen Dnipropetrovskissa elokuussa 1941.

4. Juutalaisen rukoushuoneen polttaminen Ozernassa tai sen lähistöllä heinäkuun alussa 1941. Suomaisvapaaehtoinen saattoi olla päätekijä.

5. Viiden siviilin ja kahden sotavangin ampuminen Toldzgunissa 31.12.1942.

Sotavankien surmat: ”Tallentuneiden tietojen epäselvyydestä huolimatta voidaan päästellä suomalaisten SS-miesten osallistuneen luultavasti useiden satojen neuvostosotavankien surmaamiseen Ukrainassa ja Kaukasiassa”, selvitys toteaa.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?