Katso kartta: Täällä olisi aloitettu taistelut, jos Neuvostoliitto olisi hyökännyt Suomeen kylmän sodan aikana - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Katso kartta: Täällä olisi aloitettu taistelut, jos Neuvostoliitto olisi hyökännyt Suomeen kylmän sodan aikana

Presidentti Urho Kekkonen seuraamassa sotaharjoituksia Säkylässä vuonna 1963.

Presidentti Urho Kekkonen seuraamassa sotaharjoituksia Säkylässä vuonna 1963.

Julkaistu: 13.12.2019 2:52, Päivitetty 13.12.2019 2:52

YYA-sopimus määritteli vuosikymmenten ajan Suomen ja Neuvostoliiton suhteita ja se vaikutti isosti myös Puolustusvoimiin. Tosiasia oli, että armeijalla oli olemassa suunnitelmat, miten puna-armeijaa vastaan olisi taisteltu.

YYA-sopimus sitoi Suomen kiinni Neuvostoliittoon. Sen sotilaallinen artikla velvoitti Suomen estämään Saksaa tai sen liittolaisia – siis läntistä puolustusliittoa Natoa – käyttämästä maamme aluetta hyökkäykseen itänaapuria vastaan. Sopimukseen sisältyi yhteinen konsultointi uhkan ilmetessä.

Puolustusvoimat joutui heti YYA-kauden alusta saakka salaamaan huolellisesti sen, että armeija varautui idän uhkaan. Maanpuolustuskorkeakoulu julkaisi pari vuotta sitten kiinnostavan tutkimuksen tästä ristiriitaisesta tilanteesta: kapteeni Ilkka Tuomiston yleisesikuntaupseerikurssilla tekemän tutkielman.

Tuomisto kertoo, kuinka Pääesikunta laati 1950-luvulla salaiset valtakunnalliset puolustussuunnitelmat, peitenimiltään ”Polttoainehankinta” (1952) ja ”Valpuri” (1957). Jälkimmäinen valmistui Porkkalan vuokra-alueen palautuksen jälkeen, jolloin Neuvostojoukot olivat lähteneet Suomesta, ja lännen hyökkäyksen uhka alkoi hälventyä. Samalla idän uhka korostui.

Yhtymätasolla useiden vuosien kuluessa tehdyt yksityiskohtaiset suunnitelmat joukkojen ryhmityksestä ja käytöstä kuitenkin paljastavat valtakunnallisten puolustussuunnitelmien todellisen tarkoituksen. Etulinjassa olivat Kaakkois-Suomen puolustuksesta vastanneen 3. Divisioonan joukot.

”3.D:n operatiivisen suunnittelun uhkaperusta oli NL:n (Neuvostoliiton) hyökkäykseen varautuminen”, Tuomisto kirjoittaa tutkielmassaan.

”Tutkimus osoittaa, että PE:n (Pääesikunnan) laatimat valtakunnan puolustussuunnitelmat ’Polttoainehankinta’ ja ’Valpuri’ olivat turvallisuuspoliittisia peitetarinoita, joiden taustalla 3.D:n esikunta toteutti operatiivista suunnittelua NL:n muodostaman uhkan varalta ajan hengen mukaisesti äärimmäisen varovaisella tavalla… Ohjaus tähän YYA-sopimuksen vastaiseen suunnitteluun on ollut suullista ja valtakunnan puolustuksen kokonaisuus on pidetty hyvin pienen piirin tiedossa ajan herkän turvallisuuspoliittisen toimintaympäristön sanelemana.”

Katso alla olevasta grafiikasta, millaisia joukkoja Suomi olisi ryhmittänyt puolustukseen ja missä taisteluita olisi käyty.

Kuvituskuva

Neuvostoliitto nousi 1960-luvulla sotilasmahdiksi, jonka rinnalla Venäjän nykyiset asevoimat kalpenevat sekä joukkojen että kaluston määrässä mitattuna. Myös aseteknologia kehittyi kovaa vauhtia. Suomalaisanalyytikot huomasivat, ettei tavanomaiseen rintamalinjaan perustunut puolustus itärajalla enää toiminut.

Vuosikymmenen puolivälissä ongelmaan löytyi vastaus: alueellinen puolustusjärjestelmä – yhdistelmä tavanomaisesta puolustuksesta ja hajautetusta sissisodasta maahantunkeutujaa vastaan.

Suomi jaettiin kokonaismaanpuolustuksen hengessä seitsemään siviilihallinnon kanssa yhtenevään sotilaslääniin: alueisiin, joiden tarkoitus oli kyetä itsenäiseen taisteluun ilman ylijohdon käskyjä. Ilma- ja merivoimat jäivät suoraan ylimmän sotilasjohdon käyttöön. Alueellinen järjestelmä perustui suureen reserviin ja sen muodostamaan pelotteeseen.

Lue lisää Suomen varautumisesta yllätysiskuun kylmän sodan aikana: Salaiset suunnitelmat paljastavat: näin Suomen puolustusvoimat varautui Neuvostoliiton yllätysiskuun

Voit lukea lisää suomettumisen ajasta Ilta-Sanomien erikoislehdestä YYA-Suomi.

Kuvituskuva

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta