Kommentti: Rinteen ero johtui Rinteestä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Rinteen ero johtui Rinteestä

Antti Rinne lähti eduskunnasta kohti Mäntyniemeä puolenpäivän jälkeen tiistaina.

Antti Rinne lähti eduskunnasta kohti Mäntyniemeä puolenpäivän jälkeen tiistaina.

Julkaistu: 3.12. 12:32

Antti Rinne (sd) ei ehtinyt ryhtyä oikeasti pääministeriksi, kirjoittaa pääkirjoitustoimittaja Timo Paunonen.

Pääministeri Antti Rinne (sd) koki karvaalla tavalla sen, mitä tarkoittaa, kun pääministeri menettää hallituskumppanin luottamuksen.

Luottamusta on tai sitä ei ole ja nyt sitä ei ollut.

Rinteen toiminta valtion omistaman yhtiön Postin taustalla muodostui loppujen lopuksi pääministerin kohtaloksi. Rinteellä ei ollut tarjota keskustan eduskuntaryhmälle ja puoluehallitukselle vedenpitävää selitystä siitä, oliko Rinne itse hyväksynyt Postin aikeet siirtää 700 pakettilajittelijaa halvempaan työehtosopimukseen liikkeenluovutuksella. Rinne viestitti, että valtion omistajaohjaus sekä Postin hallitus ovat toimineet vastoin hallituksen ja hänen ohjeistuksiaan. Ministeri Sirpa Paatero (sd) sai lähteä. Samaan aikaan Postin hallitus torjui Rinteen syytökset: päätöksillä oli omistajaohjauksen poliittinen tuki.

Rinteen selityksissä oli ristiriitaisuuksia, joiden perusteella pääministerin puheista väistämättä jäi vaikutelma muunnellusta totuudesta.

Ennen keskustan eduskuntaryhmän maanantain kokousta IS kertoi, että maan hallitus olisi jo kesällä viestinyt Postin hallitukselle, että 8000 työntekijän siirto voitaisiin toteuttaa maksamalla heille 5000 euron kertakorvaus. Rinne palasi samaan ehdotukseen vielä Helsingin Sanomien haastattelussa syyskuussa. Eduskunnan kyselytunnilla viime viikolla Rinne julisti, että Postin asioissa on toimittu vastoin hänen ja hallituksen linjauksia. Pääministerin toiminta ei näyttänyt kovin johdonmukaiselta.

Keskeinen kysymys oli siis tämä: oliko pakettilajittelijoiden siirrolla Rinteen siunaus vai ei.

Tähän ei saatu aukotonta selvitystä, ja pääministeri vaihtui.

Antti Rinteen puolen vuoden taival hallituksen johdossa oli vaikeuksia täynnä.

Rinne kasasi hallituksensa rökäletappion vaaleissa kokeneen keskustan kanssa. Sopimus sisälsi tukun ideologisia lehmänkauppoja. Hallituskoalitio natisi liitoksistaan pitkin matkaa, varsinkin vihreillä ja keskustalla oli eri näkemyksiä mm. ilmastopolitiikasta. Pitkään aikaan vasemmistolaisin hallitus sai myös syliinsä työmarkkinoiden palkkapaineet kikyineen.

Silti Rinteen hallitus olisi voinut onnistuakin – jos ei olisi ollut Rinnettä itseään. Pääministerin itsensä kaikenlainen sähläily ja epäselvät linjaukset sekä ristiin puhumiset loivat epävarman vaikutelman.

Lisäksi Rinne kuvitteli voivansa hallita julkisuutta, siis mediaa, pääministerin arvovallalla. Nykypäivänä se ei onnistu. Rinteen seuraajan pääministerinä on hyvä muistaa se, että kerrotaan ulos totuus – vaikka se tekisi kipeääkin.

Rinteen tapaus kertoo myös paljon Suomen poliittisesta kulttuurista. Hallitukset eivät oikein tahdo pysyä pystyssä vaaleista vaaleihin, ja mikä oudointa, lähtijöiden joukossa on usein nimenomaan pääministeri. Matti Vanhanen (kesk) jätti leikin kesken, samoin Jyrki Katainen (kok) puhumattakaan Juha Sipilästä (kesk), joka kaatoi hallituksensa juuri ennen vaaleja viime keväänä.

Hallituksen muodostaminen on vaikeaa.

Vielä vaikeampaa on pitää se pystyssä.