Puna-armeijan ”salainen ase” talvisodassa oli votkaryyppy – pahimmillaan karmeat seuraukset - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Puna-armeijan ”salainen ase” talvisodassa oli votkaryyppy – pahimmillaan karmeat seuraukset

Julkaistu: 30.11.2019 19:16

Talvisodan lääkintähuoltoon erikoistuneessa näyttelyssä on esillä myös dokumentti, jossa puna-armeijan johtoa varoitetaan, että votkalla ei voi korvata sotilaiden tarvitsemia lämpimiä vaatteita.

Pietarin sotilaslääketieteellisessä museossa avautui talvisodan alkamisen 80-vuotispäivän aattona Talvisodan armeliaisuus -erikoisnäyttely, joka on omistettu sodan lääkintähuollolle.

Museon tietokannoissa on tietoja muun muassa suomalaisista sotavangeista, joille on annettu ensiapua ja hoitoa sairauksiin silloisissa Leningradin sotilassairaaloissa.

Näyttelyssä on esillä myös dokumentti, jossa selvitetään neuvostosotilaille jaetun 100 votkagramman positiivisia ja negatiivisia vaikutuksia ihmiselimistölle. Määrä vastaa yhtä desilitraa.

Suomalaisittain tutumpiin neljän senttilitran ravintola-annoksiin suhteutettuna sotilaille jaettiin siis päivittäin määrämitta, joka oli yhtä kuin 2,5 votkapaukkua.

Neuvostoliiton puolustusministerin eli kansankomissaari Kliment Voroshilovin päätöksellä Neuvostoliiton sodanjohto ryhtyi jakamaan sotilaille votkaa muun muassa siksi, että se lämmittäisi puutteellisissa varusteissa sotineita neuvostosotilaita talvisodan hirmupakkasissa.

– Votka-annos tunnetaan siksi myös nimellä ”kansankomissaarin sata grammaa”, näyttelyn kuraattori Nikita Altuhov kertoi.

Virallinen päätös votkajakelun aloittamisesta tehtiin tammikuussa 1940, kun talvisota oli ollut käynnissä jo reilun kuukauden.

Panssarivaunumiehille sadan gramman normi korotettiin kaiken lisäksi 200 grammaksi. Lentäjille annettiin puolestaan 100 grammaa konjakkia, koska sitä pidettiin parempana juomana eliitille.

– Tsaarin armeijassa pikarillinen votkaa oli normi, mutta vallankumouksen jälkeen alkoholi oli kiellettyä armeijassa. Mutta talvisodan sodan aikana, kun sotilaat palelivat ja olivat jatkuvan stressin kourissa, sata grammaa otettiin uudelleen käyttöön, Altuhov kertoi.

Votkan hyödyllisiä vaikutuksia perusteltiin sillä, että se tuo elimistöön lämmön tunteen, auttaa voittamaan pelkoja ja laukaisee stressiä ja kaiken lisäksi votka sisältää myös ravitsemuksellisesti tarpeellisia kaloreita.

– Sata grammaa ei ollut niin iso, että siitä olisi voinut humaltua. Mutta se antoi sekä kaloreja että auttoi tuntemaan olon paremmaksi.

Näyttelyssä esillä olevassa dokumentissa sotilaslääketieteen asiantuntija varoittaa kuitenkin, että votkan juomisesta voi olla myös täysin päinvastaisia seurauksia kuin tavoiteltu ”lämmittäminen”.

– Verisuonten laajenemisen vuoksi lämmönhukka kasvaa. On tunnettua, että humalaiset paleltuvat helpommin kuin selvät. Sen vuoksi votkan nauttiminen talvella ei poista lämpimien vaatteiden tarvetta, vaan se pikemminkin korostaa niiden tarvetta, puna-armeijan lääkintähuollosta vastanneelle toveri Smirnoville lähetetyssä kirjeessä lukee.

Talvisodan aikana neuvostosotilaat havaitsivatkin karvaasti, että votkan tuoma lämmöntunne saattoi olla myös valheellista.

Votka ei estänyt sotilaita saamasta paleltumavammoja vaan se saattoi jopa altistaa niille, varsinkin mikäli joku oli nauttinut pikkupulloja kerralla enemmänkin kuin yhden päiväannoksen verran.

Näyttelyssä onkin esillä myös havainnemalli mustaksi paleltuneista jalkateristä ja varpaista. Jalkojen paleltumavammat olivat yleisiä, sillä neuvostosotilailla ei ollut aluksi edes kunnon lämpimiä jalkineita pikasodaksi ajatelluissa taisteluissa.

Sotilaslääketieteen asiantuntijat varoittivat puna-armeijaa myös siitä, että votkan juominen voisi vaikuttaa sotilaiden toimintakykyyn haitallisesti.

– On tunnettua, että alkoholin vaikutuksen alaisena henkilön subjektiivinen käsitys omasta toimintakyvystään eroaa objektiivisesti mitatuista arvoista, näyttelyssä esillä olevassa kirjeessä varoitetaan.

Määrämitallinen votkaa pullotettiin pieniin pulloihin, joista pari aitoa talvisodan aikaista on esillä näyttelyssä.

Yleensä pulloihin mahtui pari desiä, joten kaksi sotilaista jakoi yhden pullon. Tosiasiassa sotilaat saattoivat kuitenkin juoda enemmänkin kuin desin, sillä kaatuneiden votkaosuus jaettiin yleensä eloonjääneiden kesken.

Sotilaslääketieteellisen museon talvisota-näyttelyssä yksi osio on omistettu myös verenluovutukselle ja verensiirroille.

– Nimenomaan talvisodassa ryhdyttiin tekemään suuressa mittakaavassa verensiirtoja, vaikka taito sinänsä oli olemassa jo sitä ennen, Altuhov kertoi.

Altuhovin mukaan talvisota pakotti neuvostolääkärit kehittelemään ”juoksujalkaa” uusia hoitomenetelmiä ja turvautumaan uudelleen vanhoihin perinteisiin hoitomenetelmiin, mistä kaikesta oli sittemmin suuri hyöty toisessa maailmansodassa.

– Talvisodan lääketieteellisiä opetuksia tutkitaan meillä yhä edelleen. Sodan miehistötappiot olivat suuret, mutta voi myös sanoa, että juuri niiden menetysten ansiosta me pystyimme mukautumaan Suureen Isänmaalliseen sotaan ja saavutimme siinä voiton, Altuhov sanoi.

Pietarin sotilaslääketieteellisen museon yhteydessä oleva Talvisodan Armeliaisuus -näyttely on avoinna kesäkuuhun 2020. Museo sijaitsee osoitteessa Lazaretnaja ulitsa, 2.

Voit lukea lisää talvisodan ratkaisutaisteluista Ilta-Sanomien Talvisota-erikoislehdestä.

Kuvituskuva

Tuoreimmat osastosta