Suomalaisten SS-miesten itärintamalla ampumien siviilien henkilöllisyys selvisi – Kansallisarkiston selvitys löysi uutta tietoa Kaukasukselta - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Suomalaisten SS-miesten itärintamalla ampumien siviilien henkilöllisyys selvisi – Kansallisarkiston selvitys löysi uutta tietoa Kaukasukselta

Kansallisarkiston SS-selvityksen uudessa painoksessa kerrotaan uutta tietoa suomalaisten SS-miesten vaiheista Kaukasuksella toisen maailmansodan aikana. Selvitys on tehty Valtioneuvoston kanslian pyynnöstä.

Yhteensä noin 1400 suomalaista palveli vapaaehtoisina Waffen-SS:n riveissä 1941–1943. Kuvassa Wiking-divisioonan sotilaita itärintamalla.­

30.11.2019 11:00 | Päivitetty 30.11.2019 11:55

Suomalainen SS-Unter­scharführer (alikersantti) Jaakko Hintikka (1921–2012) merkitsi päiväkirjaansa nämä rivit uudenvuoden aattona 1942, Kaukasus-vuoriston rinteillä:

Eipä se vanha vuosi niin päättynyt kun jo luulin. Siinä tuli pieniä muutoksia aivan viime tunneilla. Oli se raaka vuoden loppu, sen kyllä muistaa ilman kirjoittamatta. Saatiin viisi siviilivakoojaa selville ja ne sai loppunsa. Auringonlaskun aikaan ne vietiin mäelle ja ammuttiin. Pari muuta vankia oli lisänä. Oli raakaa touhua kun ne vielä armoa pyysivät mutta ei konepistooli sitä tuntenut. Nuorin oli 17-vuotias ja seuraava 20-vuotias, muut oli partasuita ukkoja. Viimeisenä ammuttiin nuorin, se peitti ensin toiset ja sitten pääsi itse. Oli se kovahermoinen poika, teki vielä kunniaa ennen kuolemaa.

Kansallisarkisto on nyt yhdessä Pohjois-Ossetian valtionyliopiston kanssa pystynyt vahvistamaan tiedot siitä, keitä suomalaisen SS-pioneerijoukkueen Toldzgunin kylässä 31. joulukuuta 1942 ampumat ihmiset olivat.

Ammutuista viisi oli siviilejä: Plan (Vladimir) Sandirovitsh Hamitsajev (syntynyt 1926), Sandir Orazmagovitsh Hamitsajev (s. 1888), Danil Orazmagovitsh Hamitsajev (s. 1890), Gubu Hortijev ja Dumbul Ivanovitsh Gabejev. Kaksi oli puna-armeijan sotilaita: kersantti Jevgeni Durnev ja sotamies Anatoli Malyshenko.

Tiedot ammuttujen henkilöllisyydestä ovat uusia, ja ne tulevat mukaan Kansallis­arkiston joulukuussa julkaisemaan suomalaiseen laitokseen viime helmikuussa ilmestyneestä SS-selvityksestä. Kansallisarkisto tutki valtioneuvoston kanslian tilauksesta suomalaisten SS-miesten osallisuutta siviilien ja sotavankien surmaamiseen vuosina 1941–1943. Virallisen selvityksen ensimmäinen laitos on englanninkielinen.

Teloitusryhmän eteen joutuneet vangit luovutti suomalaisille paikallinen poliisi. Ammutuista siviileistä kaikki olivat enemmän tai vähemmän tekemisissä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen kanssa.

Toldzgunin ampumistapaus sinänsä on ollut tiedossa jo kauan. Kansallisarkisto toteaa selvityksessään, että tapahtumista valtiollisen poliisin kuulustelussa kertoneen SS-Rottenführer (korpraali) Paavo Merelän mukaan teloituksen määräsi suomalainen komppanianpäällikkö, SS-Hauptsturmführer (kapteeni) Karl-Erik Ladau (1916–2009). Muuta näyttöä Ladaun osuudesta ei ole.

Merelä teki kantelunsa kommunistien johtamalle punaiselle Valpolle vuonna 1947. Kantelun mukaan uhreja olisi ollut 12: seitsemän Toldzgunin asukasta ja viisi puna-armeijan loikkaria. Anu Vertasen gradututkimuksen mukaan Valpon piti viedä asia Suomessa vielä tuolloin toimineen Neuvostoliiton valvontakomission tietoon, mutta tutkinta ei koskaan edennyt syytteisiin saakka. Miksi ei? Merelän kerrotaan kantaneen kaunaa Ladauta vastaan, ja hän oli menettänyt Suomessa alikersantin arvonsa 1945. Mahdollisesti häntä pidettiin epäluotettavana todistajana.

Kenttätutkimusta Toldzgunissa tehneen Pohjois-Ossetian valtionyliopiston tutkijat löysivät kylästä 95-vuotiaan puna-armeijan veteraanin Hadziret Sandirovitsh Hamitsajevin, jonka kertomus lähiomaisten kohtalosta tallennettiin videolle. Ammutuista Sandir oli hänen isänsä, Plan veljensä ja Danil setänsä. Ammuttujen henkilöllisyys ja kuolinpäivä voitiin varmistaa virallisista arkistolähteistä.

SS-selvitys saa nyt uhrien näkökulman, ja kenttätutkimus vahvistaa SS-pioneeri Hintikan päiväkirjamerkinnän tiedot.

– Hintikan kertomus pitää täsmälleen paikkansa, sanoo Kansallisarkiston pääjohtaja Jussi Nuorteva IS:lle.

Tapaus herättää silti kysymyksiä, jotka jäävät avoimiksi. Miksi poliisi oli ottanut siviilit kiinni? Miksi ammuttuja epäiltiin vakoojiksi? Olivatko he aseistettuja partisaaneja? Onko varma, että teloituskäskyn antoi juuri Ladau?

– On hyvin vaikea sanoa, millainen tapaus on ollut. Todennäköisesti siellä on ollut siviilejä, jotka ovat toimineet vastarinnan hyväksi. Totta kai on ymmärrettävää, että siviilit pyrkivät toimimaan miehittäjää vastaan, niin kuin he tekivät Ranskassa, Hollannissa ja muualla. Saksalaiset tukahduttivat näitä vastarintaliikkeitä raa’asti, Nuorteva pohtii.

Heti vuodenvaihteen jälkeen suomalaispataljoona lähti vetäytymään Toldzgunin alueelta. Ampuminen pantiin toimeen viimeisenä iltana ennen lähtöä.

– Mikä tilanne siinä on ollut? Sotilaallista tarkoituksenmukaisuutta ei ehkä enää ole ollut. Enemmän tulee mieleen ajatus siitä, että se oli kosto näille, jotka olivat toimineet (suomalaisia) vastaan, Nuorteva arvelee.

Hadziret Hamitsajev ei ollut lähisukulaistensa ampumisen suora silminnäkijä: hän palveli samaan aikaan muualla puna-armeijan sotilaana. Toldzgunissa ammuttujen lisäksi hän menetti sodassa myös kaksi muuta veljeään: Kommunist ja Bolshevik Hamitsajevin. Etunimet kertovat Hamitsajevin perheen kommunistisesta aatteesta.

– Kun meidät kotiutettiin vuonna 1947, palasin kotikylääni Toldzguniin ja sain kuulla, että saksalaiset olivat surmanneet isän, veljen ja sedän kylän reunalla. Kaksi minun veljeäni kuoli Suuren isänmaallisen sodan rintamilla, kertoi Hamitsajev paikalliselle Puls Osetii -lehdelle kymmenkunta vuotta sitten.

Hamitsajev ei tehnyt haastattelussa eroa saksalaisten ja suomalaisten sotilaiden välillä.

Tuoreempi haastattelu julkaistiin Severnaja Osetija -lehdessä tammikuussa 2019:

– 26. lokakuuta 1942 saksalaiset panssarivaunut marssivat Toldzgunin läpi. Isä, setä ja nuorin veli Plan jäivät miehityksen alle. Mutta he eivät luopuneet kunniastaan, eivät painaneet päätään kavalan vihollisen edessä, Hamitsajev sanoi.

– Nyt on kulunut yli 75 vuotta tuosta traagisesta päivästä. Olen useita kertoja pyytänyt alueen johdolta, että heidän kunniakseen pystytettäisiin muistomerkki kylän alueelle. Mielestäni se olisi meidän jälkeläisten moraalinen velvollisuus. Meidän pitäisi tehdä se, että omatuntomme olisi puhdas heidän muistonsa edessä.

Sodan jälkeen Hamitsajev ryhtyi siviilitöihin.

– Olen työskennellyt traktoriprikaatin työnjohtajana pelloilla ja sitten kävin kolmivuotisen koulun kolhoosinjohtajaksi. En siirtynyt siitä heti kolhoosin johtoon, sillä kommunistit valitsivat minut sihteerikseen, hän kertoi Severnaja Osetijalle.

– Johdin 12 vuotta Toldzgunin kyläneuvostoa ja olin sen jälkeen myös muutamissa muissa puolueen johtotehtävissä.

Hamitsajev asuu nykyisin hoivakodissa, jossa Pohjois-Ossetian valtionyliopiston edustajat tapasivat hänet tänä syksynä kahdesti.

Kansallisarkiston piti julkaista SS-selvitys suomeksi jo lokakuussa, mutta uusien aineistojen saaminen ja tarkistaminen viivästytti julkaisua.

Venäjän lisäksi lisätietoa uuteen painokseen on saatu myös Suomesta, muun muassa SS-miesten omaisilta.

– Selvitys on herättänyt paljon huomiota ja keskustelua. Sen pohjalta Kansallisarkisto on saanut vastaanottaa uusia aineistoja, joista osaa on voitu hyödyntää tässä ja osa tullaan antamaan tutkijoiden käyttöön kun julkistaminen on tehty, pääjohtaja Nuorteva sanoo.

Lähteet: Suomalaisten Waffen-SS-vapaaehtoisten matrikkeli 1941–1943; Mauno Jokipii: Panttipataljoona; Kansallisarkisto; Anu Vertanen: Rintamalta Ratakadulle. Jyväskylän yliopisto 2005; suomennokset venäjänkielestä: Arja Paananen

Alla olevalla videolla näet filmimateriaalia vuodelta 1943, kun suomalaiset SS-miehet saapuivat takaisin kotimaahansa.

Korjattu klo 11.54: Selvitys on tehty Valtioneuvoston kanslian, ei tasavallan presidentin pyynnöstä.

Seuraavassa suomalaisten vaiheet lyhyesti

6. toukokuuta – 17. kesäkuuta 1941: Miehet laivataan Saksaan viidessä erässä. Perillä vapaaehtoiset jaetaan kahteen ryhmään: noin 800 miestä lähetetään Itävaltaan alokaskoulutukseen ja noin 400 sijoitetaan pieninä ryhminä SS:n moottoroidun Wiking-divisioonan eri pataljooniin. Viimeksi mainitut niin sanotut ”divisioonan miehet” ovat jo saaneet rintamakokemusta talvisodassa.

15. kesäkuuta: Koulutuspataljoona SS-Freiwilligen Bataillon Nord-Ost perustetaan Wienissä. Komentajaksi nimitetään saksalainen SS-Hauptsturmführer Hans Collani. Sotilasarvo vastaa kapteenia.

22. kesäkuuta: Saksa aloittaa operaatio Barbarossan, massiivisen hyökkäyksen Neuvostoliittoon. Suomalaiset ”divisioonan miehet” lähtevät rintamalle ja osallistuvat kesän ja syksyn suurtaisteluihin. Suomi lähtee pian mukaan: jatkosota alkaa.

15. lokakuuta: Suomalaispataljoonan valatilaisuus Gross-Bornin koulutuskeskuksessa Pommerissa. SS-miehet vannovat uskollisuudenvalan Adolf Hitlerille.

3. joulukuuta: Pataljoona siirtyy rintamalle Wiking-divisioonan talviasemiin Miusjoelle. Suomalaiset sijoitetaan Nordland-rykmenttiin. Ylimääräiseksi jäänyt suomalainen päällystö, yli 100 miestä, kotiutetaan.

10. tammikuuta – 25. huhtikuuta 1942: Talven asemasotavaihe Miusjoella. Keväämmällä pataljoona siirtyy läntiselle Kaukasukselle ja osallistuu kesän taisteluihin.

26. syyskuuta: Malgobekiin siirretty pataljoona joutuu koviin taisteluihin, jotka kestävät puolitoista kuukautta. Suomalaiset kärsivät raskaita tappioita – 88 kaatuu ja 346 haavoittuu.

23. marraskuuta: Pataljoona saa Suomesta 200 täydennysmiestä. Saksa alkaa vetää joukkojaan Kaukasukselta.

11. – 23. tammikuuta 1943: Viivytystaisteluja Jekaterinovkassa ja Tselinassa. Saksa onnistuu vetämään armeijansa Donvirran ylitse lähellä Rostovia.

2. helmikuuta: Saksa kärsii ratkaisevan tappion, kun 6. armeija antautuu Stalingradissa.

11. helmikuuta: Suomalaiset komennetaan Miusjoen puolustuslinjalta vastahyökkäykseen Krasnoarmeiskojessa. Hyökkäys etenee parisataa kilometriä.

4. maaliskuuta – 10. huhtikuuta: Pataljoona on asemasotalinjalla Donetsjoen itärannalla.

11. huhtikuuta: Pataljoona irrotetaan Wiking-divisioonasta. Suomalaiset aloittavat siirtymisen itärintaman selustaan ja sieltä Saksaan lomalle. Saksa haluaisi jatkaa pataljoonan toimintaa vielä loman jälkeen, mutta Suomi ei tähän suostu. Stalingradin tappion jälkeen Suomessa ymmärretään, että Saksa saattaa hävitä sodan.

1. kesäkuuta: Pataljoona saapuu Tallinnan kautta laivakuljetuksella Hangon satamaan.

3. kesäkuuta: Kotiinpaluujuhla ja paraati Pyynikin kentällä Tampereella. Mukana on muun muassa Wiking-divisioonan komentaja, SS-kenraali Felix Steiner.

11. heinäkuuta: Pataljoona lakkautetaan virallisesti. Vapaaehtoiset siirtyvät Suomen puolustusvoimien eri joukko-osastoihin. Heistä kaatuu jatkosodan loppuvaiheissa vielä 113.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?