Lasse Lehtisen kolumni: Taavetti ja Koljatti - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Lasse Lehtisen kolumni: Taavetti ja Koljatti

Kuvituskuva
Julkaistu: 2.12.2019 8:08

Talvisota alkoi päivälleen 80 vuotta sitten. Puna-armeijan tykistö avasi aamuhämärissä 30.11. 1939 tulen Karjalan kannaksella ja sen ilmavoimat pommittivat päivän mittaan useita paikkakuntia, etenkin Helsinkiä, kirjoittaa Lasse Lehtinen kolumnissaan.

Suomettumisen vuosina käytettiin puheenvuoroja, joiden mukaan sota olisi ollut vältettävissä myöntymällä Neuvostoliiton ”kohtuullisiin” vaatimuksiin. Tarton rauha ja muut sopimukset olivat kuitenkin luoneet uskon, ettei naapurin kanssa tarvitse jo sovituista neuvotella.

Suomi oli syksyllä 1939 saanut yllättäen kutsun Moskovaan neuvotteluihin. Hotelli Kämpissä alkoi parveilla ulkomaisia sotakirjeenvaihtajia. He haistoivat veren ja heillä oli valmis käsikirjoitus: kommunistinen suurvalta aikoo nitistää itsepäisen pikkuvaltion, Goljat nujertaa Davidin.

Mannerheimilla olisi ollut halu joustaa, mutta hän tiesi, että puheet vanhuudenhöperöstä ryssän kenraalista olisivat heti ryöstäytyneet valloilleen. Jokainen hallitus, joka olisi suostunut Stalinin esittämiin alueluovutuksiin, olisi kaatunut eduskunnassa.

Sotaväki oli kutsuttu ”Ylimääräisiin harjoituksiin” aiheena itärajan linnoittaminen ja turvaaminen. Puolustusministeri Juho Niukkanen pyysi viivyttämään valtuuskunnan matkaa, jotta liikekannallepano ehditään viedä loppuun. ”Ei ainoastaan jokainen vuorokausi vaan jokainen voitettu tunti oli tärkeä, jotta ehdimme kuljettaa joukot rajalle.”

Asemalaitureilla veisattiin virsiä J. K. Paasikivelle ja Väinö Tannerille. Paasikiven mielestä ”Suomi olisi vahvoilla, jos asiat voitaisiin laulamalla hoitaa”. Neuvottelut olivat lopulta silmänlumetta, sillä naapurissa enää vain viimeisteltiin suunnitelmia Suomen miehittämiseksi.

Puna-armeija varustettiin läpimarssia ja voitonjuhlia varten asein ja ammuksin, soittimin, painotuottein ja banderollein. NL:n Helsingin lähetystö oli hankkinut miljoonien arvosta Suomen seteleitä. Jo kesällä oli puna-armeijalle prässätty tuliaisiksi äänilevy otsikolla Ota meidät vastaan, Suomi-kaunotar!

Katynin kuolemanleireille tehtiin tilaa suomalaisille upseereille, sivistyneistön ja porvariston jäsenille. Valmistelut eivät menneet hukkaan, sillä Puolan kansan parhaimmistosta yli 20 000 sai siellä kuulan kalloonsa jo seuraavana vuonna.

Sodan ensimmäisenä päivänä presidentti Kyösti Kallio tarjosi pääministerin paikkaa Suomen Pankin pääjohtaja Risto Rytille. Mannerheim kävi perumassa eroilmoituksensa ylipäällikön virasta. Venäläisten pommit herättivät hänet kuin vanhan sotaratsun, joka ”ruudintuoksun tuntiessaan hirnahtaa ja matkaan kavahtaa”.

Seuraavana päivänä presidentti jatkoi Rytin suostuttelua. ”Se, joka ei isänmaan vaarallisessa tilanteessa suorita velvollisuuttaan sillä paikalla, johon hänet katsotaan sopivaksi, on moraalisesti sotilaskarkuri”, hän tyylitteli. Tanner lupasi Rytille ruveta ulkoministeriksi ”väliaikaisesti”.

Hallitus piti ensimmäisen istuntonsa Suomen Pankin holvissa, josta kulta oli siirretty turvaan Tukholmaan. Matalassa ikkunattomassa huoneessa herrat pohtivat isänmaan tulevaisuutta samalla kun pommit putoilivat helsinkiläisten niskaan.

Sota kesti 105 päivää eikä puna-armeija saanut Suomea vallattua. Hotelli Kämpistä kirjoitettiin maailmalle alkuperäinen tarina. ”Kun filistealainen lähti tulemaan Davidia kohti, tämä ryntäsi juosten häntä vastaan, pisti kätensä laukkuun ja otti sieltä kiven. David linkosi sen ja osui filistealaista otsaan”.

Kirjoittaja on kirjailija ja entinen EU-parlamentin jäsen.

Tuoreimmat osastosta