Näin paljastui yritys kavaltaa roskiksesta löytynyt 250 000 euron voitto­arpa – kehitys­vammaiset pojat kuulivat kaiuttimista härskin valheen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Näin paljastui yritys kavaltaa roskiksesta löytynyt 250 000 euron voitto­arpa – kehitys­vammaiset pojat kuulivat kaiuttimista härskin valheen

Kuvituskuva
Julkaistu: 27.11.2019 6:35

Pieksämäen Salen pihalla olevasta roskiksesta löytyi 250 000 euron voittoarpa.

Kehitysvammaisen pojan petollinen omahoitaja kavalsi pojan kauppareissullaan roskakorista löytämän 250 000 euron arvoisen Casino-arvan ja aikoi lunastaa voiton itselleen.

Jättipotin lunastamisesta mies oli ehtinyt jo sopia Veikkauksen kanssa, mutta poliisi takavarikoi arvan ennen viikon päähän sovittuja voittokahveja.

Etelä-Savon käräjäoikeus tuomitsi viime viikolla 44-vuotiaan Hannu Ensio Nakkilan kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen törkeästä kavalluksesta. Oikeus passitti hänet vankilaan saman tien.

Onnenarpa sitä vastoin palautetaan löytäjälleen, joka saa lunastaa voiton itselleen. Oikeus perusteli päätöstään sillä, että löytötavaralaki ei koske omaisuutta, jonka omistaja on ilmeisesti hylännyt. Roskakoriin heitetty arpa on oikeuden mielestä tullut omistajansa toimesta hylätyksi.

Harvinainen tapahtumaketju sai alkunsa joulukuisena lauantaina viime vuonna Pieksämäellä, kun paikkakunnalla olevan oppilaskodin kaksi poikaa oli omahoitajan kanssa kauppareissulla paikallisessa Salessa.

Toinen pojista penkoi kaupan ulkopuolella olevaa roskakoria ja löysi sieltä kolme Casino-arpaa. 16-vuotias poika vei arvat kaupan kassalle tarkistettavaksi. Kaksi arvoista oli tyhjiä, kolmannen kohdalla tarkistuslaite piippasi suurvoittoa.

Kassa antoi arvan ja koneen tulostaman kuitin takaisin pojalle, mutta paikalla ollut omahoitaja otti sen haltuunsa.

Nakkilan rikollinen menettely alkoi paljastua, kun kauppareissulla lauantaina olleet pojat tiedustelivat maanantaina arvan löytäneen pojan koulunkäyntiavustajalta ”missä meidän rahat ovat”? Pojat olivat kertoneet löytäneensä arvat, joista yhdessä oli voitto.

Koulunkäyntiavustaja soitti Nakkilalle. Tämä vastasi, ettei poikien tarvitse huolia arvoista, sillä niissä ei ollut voittoja.

Puhelun jälkeen pojat vannoivat olevansa varmoja siitä, että yksi arpa oikeutti voittoon. Koulunkäyntiavustaja soitti uudelleen omahoitajalle, joka edelleen kiisti, että yhdessä arvassa olisi ollut voitto, ja että sen takia ”arpoja ei enää ollut”.

Pojat kuulivat puhelinkeskustelun kaiuttimesta ja kysyivät Nakkilalta, että muistaako tämä kaupan koneen ”piipanneen” voiton merkiksi. Tähän tämä oli vastannut, että kaupan kone oli ollut rikki ja siksi ilmoittanut voitosta virheellisesti. Hän oli kuulemma käynyt tarkistuttamassa arvan uudelleen ja se oli arvoton.

Koulunkäyntiavustaja haistoi kuitenkin asiassa palaneen käryä. Hän soitti kauppaan, josta hänelle varmistettiin poikien kertomus oikeaksi. Tarkastuskoneessa ei ollut vikaa.

Tämän jälkeen koulunkäyntiavustaja teki esimiehensä ohjeen mukaan tapauksesta rikosilmoituksen.

Nakkila kertoi ottaneensa arvan haltuunsa, koska tapana on, etteivät oppilaskodin asukkaat saa pitää hallussaan arvokasta omaisuutta.

Veikkaukseen hän kertoi soittaneensa varmistaakseen, oliko arvassa oikeasti jokin voitto. Puhelun aikana hän kuitenkin kertoi Veikkaukselle itse ostaneensa arvan. Esitutkinnassa hän perusteli menettelyään sillä, että ”siinä tilanteessa piti keksiä sellainen stoori”.

Veikkauksen kanssa Nakkila oli jo sopinut tulevansa lunastamaan voiton ja voittokahveille ”jo tiistaina”. Hän ilmoitti Veikkaukselle myös pankkinsa, ja ettei hänellä ole ruoka-allergioita. Puhelun päätteeksi hän vielä ilmoitti ”minä tulen sitten tiistaina”.

Käyttäytymistään puhelun aikana Nakkila perusteli sillä, että hän oli tilanteesta niin häkeltynyt, ettei osannut kuin myötäillä Veikkauksen virkailijaa.

Aluesyyttäjä Kirsi Maria Kursi syytti Nakkilaa törkeästä varkaudesta ja vaihtoehtoisesti törkeästä kavalluksesta.

Varkaussyytteen puolustus kiisti, sillä se piti arpaa laitoslöytönä, eikä se näin ollut sen löytäneen pojan omaisuutta. Puolustuksen mielestä arpa olisi pitänyt luovuttaa ”laitoksen” eli tässä tapauksessa Salen henkilökunnalle.

Kavalluksen puolustus kiisti muun muassa sillä perusteella, etteivät arpaan perustuvat rahavarat olleet tapahtuma-aikaan kenenkään hallussa, eivätkä sekoittuneet Nakkilan omiin varoihin.

Puolustus myönsi, että kyseessä on ollut korkeintaan yrityksen asteelle jäänyt kavallus. Se vetosi oikeuteen, että Nakkilaa ei tuomittaisi ehdottomaan vankeuteen, koska tämä on jo menettänyt tapauksen vuoksi työpaikkansa ja avosuhteensa.

Käräjäoikeus kuitenkin tuomitsi Nakkilan törkeästä kavalluksesta kahden vuoden ja kahden kuukauden ehdottomaan vankeuteen ja passitti miehen vankeuteen. Törkeänä oikeus piti tekoa muun muassa siksi, että sen uhrina oli alaikäinen kehitysvammainen, johon Nakkilalla on tavanomaiseen hoitosuhteeseen nähden vastuullisempi omahoitajan asema.

Tuomio ei ole vielä lainvoimainen. Siihen voi hakea muutosta Itä-Suomen hovioikeudesta.

Tuoreimmat osastosta