Tällaista on Veijo Baltzarin kohuttu pedagogiikka – ohjaaja on henkinen johtaja ja ehdoton auktoriteetti: ”Mä voin mennä oppilaalle, että rakas” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Tällaista on Veijo Baltzarin kohuttu pedagogiikka – ohjaaja on henkinen johtaja ja ehdoton auktoriteetti: ”Mä voin mennä oppilaalle, että rakas”

Julkaistu: 26.11. 6:12

Humak totesi Veijo Baltzarin opetusmenetelmästä tekemässään tutkimuksessa, että ”vahvaan auktoriteettiperustaisuuteen yhdistyi ohjaustoiminnassa ihailun, läheisyyden ja romantiikan tärkeyteen viittaavia elementtejä.”

Törkeästä ihmiskaupasta epäillyn kirjailija-kulttuurivaikuttaja Veijo Baltzarin kehittämässä ja käyttämässä pedagogiikassa opiskelijoilta vaaditaan sitoutumista ja käytettävyyttä, ja ohjaaja on ehdoton auktoriteetti.

Baltzar, 77, vangittiin torstaina Helsingin käräjäoikeudessa epäiltynä törkeästä ihmiskaupasta. Baltzar itse on kiistänyt syyllisyytensä.

Vangitsemisuutisen jälkeen Helsingin Sanomat julkaisi viikonloppuna Baltzaria käsittelevän laajan artikkelin, johon oli haastateltu nimettömänä 18:aa nuorta naista tai tyttöä. HS:n mukaan Baltzar houkutteli vuosien ajan tyttöjä ja nuoria naisia teatteriyhteisöönsä ja manipuloi, kontrolloi ja lähenteli heitä.

  • Yllä olevalla ISTV:n videolla näkyy Veijo Baltzarin talo Raaseporissa

Vuonna 2011 kulttuurineuvoksen arvonimen saanut Baltzar toimii perustamansa Luovan kulttuurin yhdistys Drom ry:n puheenjohtajana ja johtaa myös sen alaisuudessa toimivaa Integraatioteatteri Baltzaria.

Hän on myös kehittänyt ”kokemuspohjaista pedagogiikkaa” taiteen alan koulutukseen.

Alkuvuodesta 2011 Opetus- ja kulttuuriministeriön korkeakouluyksikkö kiinnostui Baltzarin teatterissaan käyttämästä pedagogiikasta. Yksikkö uskoi Baltzarin ”kulttuurienvälisen kokemuspohjaisen pedagogiikan” sisältävän uudenlaista, yhteiskunnan kehittämisen kannalta tärkeää ajattelua.

Opetusmenetelmää pidettiin niin lupaavana, että Humanistista ammattikorkeakoulua pyydettiin tutkimaan Baltzarin pedagogiikkaa.

Tutkimushankkeella selvitettiin, olisiko pedagogiikassa aineksia kasvatus- ja koulutusjärjestelmän uudistamiseen monikulttuurisuuden haasteiden näkökulmasta. Ja voisiko pedagogiikan pohjalle rakentaa korkeakoulutasoista koulutusta sekä jopa ”vientikelpoista innovaatiotoimintaa”.

Maaliskuussa 2012 valmistunut tutkimusraportti paljastaa, että opetusmenetelmälle ei Humakissa lämmetty: kulttuurienvälinen kokemuspohjainen pedagogiikka ei tarjonnut pohjaa korkeakoulutasoiseksi opetukseksi.

”Ohjaajan pitää olla henkinen johtaja ja ehdoton auktoriteetti”

Humakin tutkimusraportti Baltzarin pedagogiikasta on hyvin kriittinen.

Raportissa painotettiin tärkeänä johtopäätöksenä, että Baltzarin opetusmenetelmä näyttäisi sisältävän ”merkittäviä riskejä”, mikäli oppijoita ohjataan kuten aineiston valossa ilmeni.

– Maaliin millä ehdolla hyvänsä, kaikki keinot pitää käyttää, kaikki keinot on luvallisia, Baltzar kuvasi pedagogiikkansa ohjausetiikkaa.

Riskeiksi raportti mainitsee muun muassa opiskelijoiden valikoivan ja epätasa-arvoisen kohtelun sekä vahvan auktoriteettiperustaisuuden.

Vahva auktoriteettiperustaisuus, johon yhdistyi ohjaustoiminnassa muun muassa ihailun, läheisyyden ja romantiikan tärkeyteen viittaavia elementtejä sisälsi selkeitä ristiriitoja muun muassa Humakin pedagogisten ja opettajan yleisten ammattieettisten lähtökohtien kanssa, tutkimusraportissa todetaan.

Baltzar kuvaili tutkijoille näkemystään, jonka mukaan ohjaajan pitää olla ehdoton auktoriteetti. Baltzar kertoi rinnastavansa auktoriteetin synnynnäiseen karismaan.

– Ohjaajan pitää olla henkinen johtaja ja ehdoton auktoriteetti. Se ei tarkoita käskyttämistä, koska siihen liitetään se henkinen johtaja. Mutta edellisten täytyy olla suhteessa projektin uskottavuuteen ja oppilaiden tiettyyn turvallisuushakuisuuteen. En usko ollenkaan siihen, jossa oppilaat määräävät ja opettaja ei uskalla olla opettaja, Baltzar kuvaili.

Ohjaajan valta-asema on intensiivinen, eikä sitä ohjaustilanteissa juuri kyseenalaisteta.

– Baltzarille ohjaaja-opettajan auktoriteetti- ja jopa idolin asema on pedagogisesti tärkeä ajatus, raportissa mainitaan.

”Mä haastattelen niitä, kävelytän niitä, teen niille erilaisia..”

Baltzarin ohjaustoiminnassa havaittiin myös pyrkimystä oppijoiden hämmentämiseen ja provosointiin.

Tarkastelun alla olleella intensiivikurssilla osallistujia provosoitiin väitteillä, jotka kohdistuivat esimerkiksi opiskelijoiden persoonaan, traumoihin, osaamiseen tai arvoihin. Baltzarille traumojen näkyväksi tekeminen on oppimisen lähtökohta.

Baltzar vaati oppijoilta sitoutumista ja käytettävyyttä. Jos opiskelija ei ohjaajan näkemyksen mukaan täytä kriteereitä, hän joutaa mennä, tutkimuksessa todetaan.

Raportissa muun muassa todettiin, että Baltzar hyödyntää ohjausvalinnoissaan fyysistä läheisyyttä: opiskelijoita esimerkiksi ohjattiin fyysiseen kontaktiin toistensa kanssa ennen kuin he olivat tutustuneet toisiinsa.

Yhdeksi välineekseen ohjaajana Baltzar kuvailee ”aistien vapauttamista.” Raportissa arvioitiin Baltzarin luottavan tiettyjen menetelmien sijaan intuitioonsa, muun muassa opiskelijoiden tarpeiden tunnistamisessa.

– Mä haastattelen niitä, kävelytän niitä, teen niille erilaisia.. mä en painosta niitä, mä teen niille jotain ja pystyn tunnissa havaitsemaan mikä tää juttu on, Baltzar kuvaili raportissa.

Kurssin osallistuja: ”Psykoterapiaa ilman terapiaa”

Tavoitteisiin kuuluu opiskelijan kasvua ja eheytymistä. Eräs intensiivikurssin osallistujista oli kuvaillut toiminnan olleen ”psykoterapiaa ilman terapiaa.”

Ohjaaja-opettaja esittäytyy auttajana ja eheyttäjänä, mutta on kyseenalaista, riittääkö hänen kompetenssinsa psyykkisten kasvuprosessien tarkoituksenmukaiseen käsittelemiseen, tutkimuksessa huomautetaan.

On ilmeinen riski, että vuorovaikutussuhde sekoittuu terapiasuhteeseen, tutkimus linjaa.

Jotkut haastatelluista Baltzarin näytelmäproduktion tai intensiivikurssin osallistujista kokivat suhteensa Baltzariin ”erittäin merkitykselliseksi” ja ”erityiseksi” ja kuvailivat häntä muun muassa ”pelastajakseen.”

Eräs haastateltu kertoi olleensa elämässään hukassa ja umpikujassa, kun tutustui Baltzariin.

– Kun sitten törmäsin Veijoon, niin sen vaan ties, et okei tää tuntuu tosi hyvältä lähtee näihin juttuihin mukaan, se ei ollut niinkun tietoinen valinta siinä määrin vaan sen vaan tajus et okei täs on niinku ratkaisu ja avain kaikkeen siihen mikä on ollut hukassa.

Tutkijat totesivat raportissa, että Baltzarin metodissa opettaja-ohjaaja ”ryhmäyttää opiskelijat ensin itseensä”, minkä vuoksi opettajan ja oppijan väliseen suhteeseen liittyy etäisyyden ottamisen näkökulmasta merkittäviä riskejä.

Tutkijoiden mukaan tutkimusta tehtäessä heräsi kysymyksiä siitä, onko opiskelijoilla tarvittavat valmiudet määritellä, minkälainen puhe ohjaajalta on eettisesti hyväksyttävää ja millainen oppijan ja ohjaajan välisen suhteen kuuluu olla.

”Mä voin mennä oppilaalle, että rakas”

Tutkijat tekivät Baltzarin kertoman pohjalta päätelmän, että hänen käyttämänsä opetusmenetelmä ei aseta järjestelmällisiä eettisiä perusteita, vaan antaa opiskelijalle arveluttavan paljon vastuuta ohjaajan ja oppijan välisestä suhteesta.

Tutkimuksessa pidettiin ongelmallisena Baltzarin ohjauspuhetta, jossa hän toisaalta korosti fyysisen ja henkisen reviiritietoisuuden tärkeyttä, mutta toisaalta puhe sisälsi rakkaussuhteelle tyypillistä kieltä.

Näin Baltzar kuvaili tutkijoille omia rajojaan ja reviiritietoisuuttaan suhteessa ohjattaviin:

– ...jos oppilas tietää aina et sun syliin voi istua, niin opetus ei kyllä onnistu, mut jos se tietää, et nyt voi istua, mut kohta et, se joutuu tutkimaan tilanteen, milloin se voi tulla ja milloin ei, varsinkin vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin jos on tuttavallinen vastakkaisen sukupuolen kanssa, niin voi olla, mutta ei saa jäädä jonkun tytön kanssa kalastamaan, se on jo sitten aika äklöä, et tuleeko suosiota enemmänkin, voi hakee suosiota, mä voin mennä oppilaalle että rakas, seuraavassa hetkessä...täytyy, eduskunnassa nipistelyt johtuu siitä, että ei ole reviiritietoisuutta, jäädään siihen kalastelemaan, ei saa jäädä kalastelemaan.

Baltzar lisäsi kuitenkin itse pitävänsä ”tietyn henkisen ja fyysisen etäisyyden.”

– Mulle se on helppoa kun se on mun luonteessa ja temperamentissa, et mä saatan mennä, että yhtäkkiä rakas, mä rakastan sua, seuraavassa hetkessä oppilaat ei uskalla istua samalle sohvalle, vaikka se olis tyhjä, ja se tuo sulle sen, että oppilaat ovat koko ajan herkkiä opetukselle, herkkiä tilanteelle.

Eräs näytelmäproduktion näyttelijä kuvaili Baltzarin saattavan esimerkiksi tarttua kädestä tai tulla lähelle.

– ...hän vaan näkee ihmisistä kaiken ja sillä tavalla juuri se, että hän käy siellä ja saattaa aina välillä niinku kuiskaa jotain korvaa ja näin niinku tällasia pieniä asioita jotka niinku tekee erityiseksi, tai saattaa tarttuu kädestä tai näin niinku välillä tulee tosi lähelle ja sit pysyy myös hirmu kaukana, että tota kohtelee jokaista eri tavalla omalla tavallaan.

Humakin raportista kertoi ensimmäisenä Helsingin Sanomat.

Lähde: Kulttuurienvälisen kokemuspohjaisen pedagogiikan tutkimus- ja mallinnushanke (Humak)