”Osasto ei voi olla kasvuympäristö nuorelle” – Näin nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tapahtui iso muutos - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Osasto ei voi olla kasvuympäristö nuorelle” – Näin nuorisopsykiatrisessa erikoissairaanhoidossa tapahtui iso muutos

Pääkaupunkiseudulla nuorisopsykiatrian osastohoito on sijoitettu Töölöösen.

Pääkaupunkiseudulla nuorisopsykiatrian osastohoito on sijoitettu Töölöösen.

Julkaistu: 23.11.2019 11:49

Asiantuntijat kertovat, miksi kymmenessä vuodessa nuorisopsykiatrista hoitoa on siirretty osastohoidosta avohoidon suuntaan.

Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (Hus) nuorisopsykiatrisen erikoissairaanhoidon hoitomuodoissa on tapahtunut muutos noin kymmenessä vuodessa. Aiemmin hoito oli hyvin sairaalapainotteista, ja hoitojaksot saattoivat kestää puoli vuotta tai pidempään henkilöstön keskittyessä sairaalaan.

– Tämä jätti suuren osan apua tarvitsevista nuorista hoidon ulkopuolelle, sanoo Helsingin yliopistollisen keskussairaalan (Hyks) nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta.

Nykyään painotetaan monimuotoiseen polikliiniseen hoitoon eli kansankielellä avohoitoon. Ajatellaan, että nuorta ei ole hyvä pitää sairaalassa pitkiä aikoja, vaan on parempi tukea nuoren kasvua hänen arkiympäristöissään.

Tämä tapahtuu vaikuttavaan polikliiniseen hoitoon kuuluvien erityyppisten psykoterapeuttisten hoitojen avulla.

– Me olemme siirtäneet käytössämme olevaa henkilökuntaa osastoilta poliklinikoille tekemään erityyppisiä psykoterapioita ja psykososiaalisia hoitoja, Ranta kertoo.

Hyksin Nuorisopsykiatrian yksikössä hoidetaan nuoria noin kolmestatoista ikävuodesta täysi-ikäisyyteen asti. Ranta kertoo, että hoidon piirissä on tällä hetkellä 7500 nuorta perheineen. Kaksi kolmasosaa hoitoon hakeutuvista tulee erilaisten mielialahäiriöiden, eli tavallisimmin masennuksen tai ahdistuneisuushäiriöiden, vuoksi.

Nuorisopsykiatrian niin sanottu hyvä hoito tarkoittaa pidempää, yksilöllisesti järjestettyä hoitoa. Tällä hetkellä noin 70–80 prosenttia Hyksin nuorisopsykiatrian potilaista on tämän ”hyvän hoidon” piirissä. Silloin hoito kestää yksilöllisesti arvioidun keston, joka joskus voi olla jopa vuosia.

Hyks nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta kuvattuna Psykiatriakeskuksen kattoterassilla kymmenennessä kerroksessa.

Hyks nuorisopsykiatrian linjajohtaja Klaus Ranta kuvattuna Psykiatriakeskuksen kattoterassilla kymmenennessä kerroksessa.

Linjajohtaja Klaus Rannan mukaan ei ole olemassa realistisia mahdolllisuuksia, että kaikille tarjottaisiin vuosia kestävää hoitoa.

– Tulemme sellaisten peruskysymysten äärelle, kuten miten monelle ja millä tavalla toimitamme hoitoa. Pyrimme huolellisesti arvioimaan, kenelle pitkät hoidot ovat tarpeen.

– Jos valittaisiin strategia, jossa annetaan automaattisesti pitkää hoitoa kaikille meidän nuorille, suljettaisiin ovi valtavalta määrältä nuoria. Silloin tehtäisiin aikamoista priorisointia ja jätettäisiin toiset nuoret täysin vaille hoitoa. Se olisi minun mielestäni epäeettinen valinta. Valitsemme sekä hoidon muodon että pituuden hoitoja koskevan tutkimusnäytön ja nuoren yksilöllisen arvioinnin perusteella.

Pidempää tai tiiviimpää hoitoa vaativat muun muassa psykoottiset häiriöt ja vakavat tunnesäätelyn ongelmat. Myös neuropsykiatriset häiriöt, kuten autismin kirjon häiriöt, vaativat usein pitkää ja verkostoituvaa hoidon seurantaa.

Osastohoitoa käytetään avohoitoa eli poliklinikkahoitoa tukevana palasena silloin, kun tilanne on kriittinen. Muuten nuorten hoidossa pyritään tukeutumaan avohoitoon.

– Paljon julkisuudessa puhutaan siitä, että sairaalaan ei pääse. On ihan tietoinen tarkoitus, että sairaalaresursseista vähentäminen kohdistetaan avohoidon vahvistamiseen. Niillä resursseilla on tullut esimerkiksi intensiivisen avohoidon yksiköitä. Siellä nuoret saavat heidän tarpeisiinsa räätälöityä, tehostettua hoitoa noin kahden viikon jaksoissa virka-aikana, kertoo Husin Nuorisopsykiatrian pääkaupunkiseudun poliklinikkapalveluiden ylilääkäri Laura Suomalainen.

– Meidän ensisijainen tavoite on poliklinikkakäyntien kautta vahvistaa nuoren ja perheen toimijuutta niin, että he pystyvät tavallisessa arjessa toimimaan.

Kuvituskuva

Tyypillinen käyntitiheys poliklinikalla on kerran viikossa. Perhettä ja muita tukiverkostoja tavataan tilanteesta riippuen kuukauden tai kahden välein.

– Aika moni potilas on niin vaikeasti oireileva, että alkuun täytyy keskittyä kokonaistilanteen vakauttamiseen ja arjen toimintakyvyn vahvistamiseen, kuten vuorokausirytmin korjamiseen ja oireiden hallintaan, Suomalainen kertoo.

Kun potilaan toimintakyky on saatu riittävän vakaaksi, esimerkiksi kun nuori pystyy käymään koulussa, hänelle pyritään tarjoamaan psykoterapiaa. Suomalainen korostaa, että alaikäiselle pelkkä lääkehoito ei ole erikoissairaanhoidossa koskaan vaihtoehto.

– Ei ikinä, ei ole sellaista tilannetta. Nuorisopsykiatria on ennen kaikkea moniammatillista verkostotyötä.

Suomalainen kertoo, että hoitokokonaisuuteen kuuluu yhteistyö niin nuoren perheen kuin koulun kanssa. Osa potilaista on huostaanotettu tai sijoitettu, ja silloin lastensuojelu on tärkeä yhteistyökumppani.

Nuoren ympärille pyritään luomaan verkko, jonka avulla arkiset asiat sujuvat.

– Tämä tarkoittaa kutakuinkin sitä, että vanhemmat tietävät, missä nuori menee, ja perusarjen säännöt ovat hallinnassa. Koulunkäyntikyky on meillä toimintakyvyn karkea mittari, Suomalainen kertoo.

– Jos nuori ei pysty käymään koulua tai olemaan kotona, niin silloin psykoterapia ei ole oikea-aikaista, vaan on keskityttävä siihen, kuinka normaalia nuoruusiän toimintakykyä saadaan vahvistettua.

Kuvituskuva

Husin nuorisopsykiatrisella osastolla on tällä hetkellä 46 osastopaikkaa. Hoitoa voidaan toteuttaa joko vapaaehtoisesti tai tahdosta riippumatta.

Sairaalaosastoja on yhteensä viisi, joista kaksi on akuuttiosastoja ja kaksi on tutkimus- ja hoito-osastoja. Yksi osasto on vaikeasti oireilevia lapsia ja nuoria varten.

Jokaisella osastolla on noin parikymmentä hoitajaa töissä. Kaikilla osastoilla on käytössä sosiaalityöntekijä, psykologi, lääkäreitä, toimintaterapeutteja ja fysioterapiapalveluita.

Kaikille osastoille tarvitsee lähetteen. Hyks nuorisopsykiarian osastohoidon ylilääkäri Pekka Närhi kertoo, että toisella akuuttiosastoilla hoitojaksot kestävät keskimäärin alle viikon. Tälle osastolle tullaan akuutissa kriisitilanteessa.

– Potilailla on usein tunne-elämän epävakauteen liittyviä kriisitilanteita, jotka yleensä helpottavat nopeasti, joskus jopa seuraavaan päivään mennessä. Silloin sairaalahoidon pitkittämisestä on helposti enemmän haittaa kuin hyötyä.

Kuvituskuva

Toisella akuuttiosastolla on puolestaan vaikeammin sairaita nuoria, ja hoitojaksot kestävät keskimäärin kaksi viikkoa. Jokaisen potilaan kohdalla hoitoaika arvioidaan tapauskohtaisesti.

Tutkimus- ja hoito-osastot on tarkoitettu ei-kiireelliseen hoitoon. Näissä toteutetaan tutkimusjaksoja ja pidempiä hoitojaksoja, kuten kuntouttavaa sairaalahoitoa vaikeammasta psykoosista toipuville nuorille.

Tutkimus- ja hoito-osastolla hoidot kestävät tavallisesti 4–6 viikkoa. Kuntouttavat hoitojaksot voivat kestää joitakin kuukausia. Vaikeasti oireilevien lasten ja nuorten osastolla hoidot kestävät usein kuukausia.

Onko osastopaikkoja tällä hetkellä tarpeeksi?

– Noin kymmenen vuotta sitten osastoja ja osastopaikkoja oli huomattavasti enemmän kuin nyt. Hoitokokonaisuus oli osastopainotteisempi. Polikliinistä hoitoa voitiin tarjota huomattavasti vähemmän. Kokonaisuudessaan mielestäni on ollut oikea valinta siirtää hoidon painopistettä polikliiniseen hoitoon. Sairaalahoito on aina poikkeustilanne. Sairaala ei ole kasvuympäristö, Närhi sanoo.

Klaus Ranta Psykiatriakeskuksen sohvalla, joka on perua vanhasta Lapinlahden sairaalasta.

Klaus Ranta Psykiatriakeskuksen sohvalla, joka on perua vanhasta Lapinlahden sairaalasta.

Osastohoitoa tarvitaan linjajohtaja Klaus Rannan mukaan silloin, kun nuori ei enää pärjää muualla: jos hän on vaaraksi itselleen tai muille.

– Esimerkiksi tilanteissa, joissa nuori on niin syvästi masentunut, että on akuutissa itsemurhariskissä, tai jos nuori on psykoottinen tavalla, jossa todellisuudentaju on vakavasti heikentynyt, Ranta kuvailee.

– Osastohoito täydentää nuorisopsykiatrista hoitovalikkoa kriisitilanteiden hoidon mahdollistamalla. Nykyään ei ajatella niin, että osastolla oltaisiin pitkiä aikoja, kuukausia tai jopa vuosia. Nykyään ajatellaan, että nuoren on hyvä olla luonnollisessa ympäristössään ja saada hänelle yksilöllisesti valittua polikliinista hoitoa. Osastolla ollaan se aika, kun ollaan kriisissä. Osasto ei voi olla kasvuympäristö nuorelle.

2010-luvun aikana on siirrytty yhden tyyppisestä nuorten psykiatrisesta hoidosta oireilun tyypin mukaisesti suunniteltuihin, fokusoituihin polikliinisiin hoitoihin. Fokusoitu häiriökohtainen hoito tarkoittaa, että esimerkiksi ADHD:ta hoidetaan eri hoito-ohjelmalla kuin masennusta. Nämä hoidot voivat olla lyhyimmillään kymmenen kerran lyhytpsykoterapioita, tai ne voivat tiiviisti kestää puolikin vuotta.

Fokusoitujen häiriökohtaisten hoitojen piirissä on tällä hetkellä 20–30 prosenttia potilaista. Kaikkien näiden hoitojen jälkeen nuoren mahdollinen lisähoidon tarve arvioidaan yksilöllisesti. Linjajohtaja Klaus Rannan mukaan kaikki nämä fokusoidut hoidot ovat tutkitusti tehokkaita, ja tämänkaltaiset hoidot tulevat lisääntymään tulevaisuudessa. Niihin kouluttautumista ovat Husissa ohjanneet kansainväliset alansa huippuasiantuntijat.

Esimerkiksi nuorten dialektinen käyttäytymisterapia sisältää hyvin tiiviisti sekä yksilöterapiaa että ryhmämuotoista terapiaa sekä nuorelle että vanhemmille nuoren itsetuhoisuuden hoitamiseksi.

Esimerkkinä ahdistuneisuushäiriön fokusoidusta hoidosta Ranta mainitsee sosiaalisten tilanteiden pelon hoitoon kehitetyn nuorten kognitiivisen ryhmäterapian, jossa nuoria tuetaan rohkeasti kokeilemaan olemista uudella tavalla ihmisten parissa ja arvioimaan kokemustensa pohjalta uuden käyttäytymismallinsa seurauksia itselle.

– Tulokset hoidosta ovat rohkaisevia, Ranta sanoo.

Kaikki kolme asiantuntijaa korostavat, että resursseja pitäisi saada lisää perustasolle eli koulu- ja opiskelijaterveydenhuoltoon tai terveyskeskuksiin. Nuoren tulisi saada apua matalalla kynnyksellä ja nopeasti.

Perustason resurssien puuttuessa liian monet nuoret ohjataan erikoissairaanhoidon piiriin. Tällöin syntyy liian pitkiä jonoja. Nuoren odottaessa apua ongelmat paisuvat suuremmiksi.

– Resursseja pitäisi viedä sinne missä nuoret ovat eli kouluihin. Tämä on se viesti, jota nuorilta itseltämme kuulemme tosi paljon, Laura Suomalainen sanoo.

Lisää aiheesta

Tuoreimmat osastosta