Ennätykselliset puoli miljoonaa suomalaista laittoi nimensä bensa-adressiin – uusi kirja valottaa, miten poliitikot pääsivät pälkähästä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Ennätykselliset puoli miljoonaa suomalaista laittoi nimensä bensa-adressiin – uusi kirja valottaa, miten poliitikot pääsivät pälkähästä

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö budjetti-infossa säätytalolla vuonna 2000.

Valtiovarainministeri Sauli Niinistö budjetti-infossa säätytalolla vuonna 2000.

Julkaistu: 21.11. 12:00

Autoliitto keräsi vuonna 2000 huiman määrän nimiä polttoaineveroadressiin. Vaivalla mapitetut käsin tehdyt allekirjoitukset vietiin valtiovarainministeriöön – ja unohtuivat taas kerran sille tielleen.

– Autoliitto kerää nimiä adressiin, jossa vaaditaan 40 pennin alennusta litrahintaan!

Näin muistutti kesäkuussa 2000 eduskunnassa pitämässä puheenvuorossaan kristillisten kansanedustaja Bjarne Kallis.

Keskustelu bensaverosta kävi tuolloin kiivaana, sillä esimerkiksi 95-oktaanisen bensiinin keskihinta oli noussut kesäkuussa 2000 peräti 7,35 markkaan litralta. Nykyrahaksi muutettuna luku vastasi elinkustannusindeksin mukaisesti 1,60 euroa, joten ei ihme, että nimiä Autoliiton alulle panemaan hinnanalennusadressiin kertyi ennennäkemättömän kovaa tahtia.

Mutta mitä kyseiselle aloitteelle lopulta tapahtui ja paljonko nimiä eduskunnassa asti mainittu Autoliiton adressi lopulta keräsi? Muun muassa sen paljastaa juuri julkaistu Vuosisata vapaan liikkuvuuden puolesta. Autoliitto 1919-2019 -teos (kirj. Tuomas Rantala).

Historiikin mukaan, kun nimiä oli papereissa lopulta liki puoli miljoonaa, liitto luovutti nivaskan elokuussa 2000 silloiselle kokoomuslaiselle valtiovarainministeri Sauli Niinistölle.

Sympatiaa herui, mutta myötämielisyydestä huolimatta mitään ei tapahtunut, Autoliiton historia summaa nyt valtavan nimienkeruu-urakan seuraukset.

Poliitikot pääsivät nimittäin pälkähästä pelkällä odottelulla, sillä korkeat maailmanmarkkinahinnat alkoivat lopulta laskea ja bensiinin sekä myös dieselin hintakilpailu kiristyi.

Bensan kuluttajahinnan laskiessa joulukuussa 2000 keskimäärin 6,24 markkaan (1,36 euroon) litralta, hinnanalennuskeskustelu adressimappeineen päivineen hautautui lopulta nopeasti valtiovarainministeriön arkistoihin – kaikessa hiljaisuudessa jälleen kerran pysyvästi.

Yhä rikkomatta olevasta ennätysnimimäärästä huolimatta kyseessä ei ollut ensimmäinen eikä myöskään viimeinen kerta, kun autoilijoiden massaprotesti kaikui totaalisen kuuroille korville.