”Olin neljännellä luokalla, kun tajusin, että haluan kuolla” – tuhannet kertovat mielenterveyden ongelmista IS:n kyselyssä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

”Olin neljännellä luokalla, kun tajusin, että haluan kuolla” – tuhannet kertovat mielenterveyden ongelmista IS:n kyselyssä

Julkaistu: 19.11. 6:00

Ilta-Sanomien mielenterveyskyselyyn vastasi reilussa kahdessa vuorokaudessa 2408 ihmistä.

2 408 ihmistä. Niin moni kertoi oman kokemuksensa mielenterveysongelmista Ilta-Sanomille sen jälkeen, kun juttu 16-vuotiaasta Kristiinasta lauantaina julkaistiin IS:n verkkosivuilla. IS:n kysely mielenterveysasioista avattiin samassa yhteydessä.

Kun kyselyyn tulleet vastaukset tulostettiin paperille maanantaina puolenpäivän aikaan, lopputuloksena oli 277 A4-sivua, joissa oli 123 267 sanaa.

Jos kaikki vastaukset lukisi ääneen, lukija selviäisi urakasta juuri ja juuri alle vuorokaudessa.

Vastauksissaan ihmiset kertovat, kuinka heidän ja heidän omaistensa mielenterveysongelmiin on suhtauduttu, ja mistä he ovat saaneet apua – jos ovat saaneet.

Vastauksia kyselyyn tulee koko ajan lisää.

Tähän artikkeliin on koottu 2 408 vastauksesta kahdeksan ihmisen kertomukset. Tekstit on editoitu ja niistä on poistettu tiedot, jotka voisivat johtaa tekstissä esiintyvien henkilöiden tunnistamiseen.

21-vuotias nainen: ”Yläasteella minusta tuli itsetuhoinen”

Olin neljännellä luokalla, kun ensimmäisen kerran tajusin haluavani kuolla.

Yläasteella tilanne paheni, aloin saada ahdistuskohtauksia ja minusta tuli kunnolla itsetuhoinen. Nykyään tilanne on tasoittunut, mutta mielenterveys heittelee yhä.

Nyt ammattikorkeakoulussa terveydenhoitaja lähetti minut huutomerkillä varustettuna psykologin juttusille korkeiden masennustestipisteiden takia, vaikka mielestäni sain hyvinkin alhaiset pisteet.

Olen käynyt erilaisilla tahoilla aina kuraattorista nuorisopsykiatrian polille.

Osa kontakteista on ollut lyhyempiaikaisia, osassa jaksoin käydä pidempään. Viimeisten viiden vuoden aikana olen käynyt juttelemassa ainakin kymmenen henkilön kanssa. Näistä ehkä neljästä on ollut apua.

18-vuotiaana oli haastavaa, kun kaikki palvelut depressiohoitajaa lukuun ottamatta tuntuivat olevan joko nuoremmille, vanhemmille, akuuteille tapauksille tai vaativat lääkärin lähetteen.

Kuvituskuva

32-vuotias nainen: ”Loppua tälle ololle ei näy”

Minulla on omakohtaista kokemusta mielenterveysongelmista. En tiedä, milloin ja mistä se alkoi, sillä minulla oli onnellinen lapsuus ja hyvät välit vanhempiini. Ei mitään traumoja taustalla.

Loppua tälle ololle ei vain näy. Se, etten halua enää tappaa itseäni, on kai voitto, vaikka jatkuva alakuloisuus on raastavaa.

Nuorena koulu alkoi yhtäkkiä mennä rajusti alaspäin. Sen sijaan, että kukaan olisi kysynyt mistä se johtuu, minua haukuttiin laiskaksi.

Viiltely oli terkkarin mielestä huomion hakemista. Olisi vain pitänyt ottaa itseään niskasta kiinni ja opiskella ahkerammin. Se, että olisin ollut oikeasti masentunut oli täysin poissuljettu vaihtoehto. Minusta tuli sulkeutunut ja vihainen.

Sain apua vasta sitten, kun olin vaihtanut kaupunkia. Ikää oli silloin yli 20 vuotta, eikä kukaan voinut väittää oloani enää murkkuiän kiukutteluksi. Olin myös oppinut purkamaan tuntemukseni sanoiksi.

22-vuotias nainen: ”Minua ei otettu vakavasti”

Mielenterveysongelmat alkoivat nuorena. Hain apua ja halusin puhua, että asiat selviäisivät, mutta minua ei otettu vakavasti.

Kun kerroin pahasta olostani ja traumoistani, mielenterveyshoitaja ei ottanut minua tosissaan vaan ehdotti, että traumat ovat omaa syytäni. Lopetin hoitosuhteen, sillä en osannut luottaa siihen, että edes ammattihenkilö ymmärtäisi.

Piti odottaa monta vuotta ennen kuin sain oikeasti apua. Se ei olisi silloinkaan ollut mahdollista ilman useaa lääkärikäyntiä, koska lääkärillä meni pitkään selvittää, millaisen hoidon tarpeessa olin.

Oloni kuitenkin helpottui, kun vaikutti siltä, että lääkäri vihdoin ymmärsi minua ja varasi ajan mielenterveysklinikalle. Siellä puhuminen on auttanut, vaikka on edelleen vaikea luottaa siihen, että joku oikeasti kuuntelee.

Kuvituskuva

20-vuotias mies: ”Palveluiden piiriin pääseminen on tosi hankalaa”

Mielenterveyspalveluiden piiriin pääseminen on tosi hankalaa kriisissä.

Palveluita on, mutta niiden etsimiseen pitää käyttää aikaa ja vaivaa. Varsinkaan nuorilla ei ole tietoa, mistä lähteä hakemaan apua, ja sen lisäksi kynnys avun pyytämiseen on iso.

Itse sinnittelin pitkään ilman apua. Tajusin oman pahan olon, kun sain ensimmäisen paniikkikohtauksen.

Opiskelijaterveydenhuollolta sain samalle päivälle ajan, mutta siitä käynnistä en kokenut saavani ollenkaan apua. Minun olisi pitänyt suoraan päästä psykiatriselle hoitajalle, jolla olisi enemmän kokemusta mielenterveysasioista.

Pitäisi koota kaikki palvelut yhdelle sivustolle. Nuorille voisi jakaa vaikka terveystarkastuksissa infolehtisiä, joista löytyisi mt-palveluiden nettisivut kootusti.

17-vuotias nainen: ”Neljättä vuotta psykoterapiassa”

Olen yksi onnekkaista nuorista, jonka hätään saatiin melkein heti oireilun alettua apua julkiselta puolelta.

Käyn neljättä vuotta psykoterapiassa, minulla on ollut kuukausittain tapaamisia viisi vuotta nuorisopsykiatrian klinikalla. Tänä vuonna aloitin viikoittaiset tapaamiset syömishäiriöklinikalla sairaanhoitajan ja ravitsemusterapeutin kanssa. Syömishäiriöklinikan kautta tapaan lääkäriä ja fysioterapeuttia parin kuukauden välein.

Sossun kautta on saatu tukea perheelle ja tukihenkilö minulle kouluun ja minulle pakolliset lääkkeet on saatu nostettua hyvin toimivaksi annokseksi.

32-vuotias nainen: ”Sain terapian ja mahdollisuuden elämään”

Nuorena kävin kävin läpi kaikki kuraattorit ja psykologit, mutta kukaan ei tunnistanut pahoinvointiani.

Kun täytin 18 vuotta, jäin tyhjän päälle. Yritin itsemurhaa monesti. Yritin päästä monta kertaa psykiatriselle sairaalaosastolle, vasta neljännellä kerralla se onnistui. Sen jälkeen sain ajan avopuolelle, mistä lähti psykoterapian hakuprosessi.

Koko elämäni oireilleena 19-vuotiaana sain vihdoin terapian ja mahdollisuuden elämään. Diagnoosina oli epävakaa persoonallisuushäiriö ja vakava ahdistus.

Hyvä ja terve ympäristö, vahva hoito, välittäminen ja kokonaisvaltaisuus. Toivo.

Näiden avulla on kaikki mahdollisuudet parantua vaikeistakin mielenterveysongelmista.

Kuvituskuva

18-vuotias nainen: ”Haaveenani olisi auttaa muita”

Olen itse sairastanut vakavia mielenterveyshäiriöitä anoreksiasta vaikeaan masennukseen ja ollut itsetuhoinen.

Sairastuin 7-vuotiaana. Nyt takana on toistakymmentä vuotta oireilua ja pitkiä sairaala- ja hoitojaksoja. Vihdoin koen olevani lähellä parantumista, ja oireet ovat poissa.

Haaveenani olisi auttaa muita. Mielelläni jaan omia kokemuksiani, jos niistä olisi apua.

Sain apua vasta yläasteella, kun jouduin sairaalaan syömishäiriön fyysisten oireiden takia. Silloin oireilua oli takana jo melkein kymmenen vuotta.

Tuntuu, että lasten mielenterveysongelmista ei juuri ole tietoa tai puhetta, vasta yläasteella niihin puututtiin. Olen monesti törmännyt lääkäreihin, joilla ei ole hajuakaan mielen ongelmista.

Olen saanut epäasiallista kohtelua, eikä avun saaminen ole ollut kovin helppoa. Olen kuitenkin saanut myös paljon apua ja siitäkin puolesta on tärkeää puhua. Olen todella kiitollinen kaikille minua hoitaneille. Nyt olen täysi-ikäinen, asun omillani ja pärjään, vaikka muutama vuosi sitten todettiin, että olen vaikea tapaus ja paranemisen mahdollisuudet ovat olemattomat.

38-vuotias mies: ”Väkisin olen yrittänyt elää”

Läheiseni saivat mielenterveysongelmiinsa riittämätöntä apua. Minut taas on siirretty kroonistuneen masennuksen vuoksi (”Koska se on kroonista ja olemme yrittäneet eri keinoja, emme voi auttaa. Jonossa on muitakin.”) takaisin perusterveydenhuoltoon.

Olen kertonut, ettei minulla ole varaa käydä siellä.

Jos minulla olisi varaa maksaa, hakeutuisin laitokseen. Nyt ei ole mitään. Terveyskeskuslääkäri ei tunne minua eikä tiedä hoitohistoriaani. Tilanne on pitkään jatkuessa tappava. En edes jaksa syödä. Väkisin olen yrittänyt vain olla, elää. Olen yksin. Riemastuttavan kuuloista, eikö?

Olen päätynyt eläkkeelle. Tie vei vuosia. Hoitoa saa vain tiukasti vaatimalla. Ei aina silloinkaan.

Lue kaikki nuorten mielenterveysongelmia käsittelevät artikkelit tästä.