Pitkän linjan lastensuojelu­työntekijä itki lukiessaan Kristiinasta – moni lapsi saa väärää hoitoa: ”Syötetään lääkkeitä hevosen annoksia” - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Pitkän linjan lastensuojelu­työntekijä itki lukiessaan Kristiinasta – moni lapsi saa väärää hoitoa: ”Syötetään lääkkeitä hevosen annoksia”

Kuvituskuva
Julkaistu: 16.11. 21:11

Suomessa on monia Kristiinan kaltaisia nuoria, jotka tarvitsevat suljetun osaston turvaa. Suljettuja osastoja ei enää ole, sanoo lastensuojelutyöntekijä Kalle.

IS käsittelee juttusarjassa nuorten mielenterveysongelmia.

IS käsittelee juttusarjassa nuorten mielenterveysongelmia.

Lastensuojelutyössä 20 vuotta työskennellyt Kalle (nimi muutettu) itki, kun hän luki Ilta-Sanomien kirjoituksen mielenterveysongelmista kärsivästä Kristiinasta. Kristiina kärsi itsetuhoisista ajatuksista. Hän yritti useasti itsemurhaa ja hyppäsi lopulta metrojunan alle.

– Jos oma lapsi hyppää junan alle, voiko sen pahempaa olla. Voin kuvitella, miten yksin vanhemmat ovat. Tavallinen ihminen ei tajua, mitä on, kun on mielenterveysongelma.

Kalle näkee työssään paljon Kristiinan kaltaisia, mielenterveyden ongelmista kärsiviä lapsia. Kipeitä lapsia on Kallen mielestä entistä enemmän.

Kalle luki, miten Kristiinaa pompoteltiin paikasta toiseen. Hänelle määrättiin aina vaan lisää lääkkeitä.

– Jokainen ammattilainen tajuaa sen, että siinä vaiheessa kun lapsi huutaa, että olalla istuu joku, joka vaatii häntä tappamaan itsensä, lapsi on oikeasti sairas.

Koko järjestelmän pitäisi Kallen mielestä olla tuolloin hereillä.

Kallen mielestä vika on nykyisessä järjestelmässä. Mielenterveysongelmista kärsivät ohjataan avohoitoon. Heille määrätään vaivoihinsa psyykelääkkeitä.

– Lastensuojelu ei ole oikea paikka. Lapsi tarvitsee pidempiaikaista hoitosuhdetta suljetulla osastolla.

Vanhassa järjestelmässä Kristiina olisi sijoitettu sairaalaan psykiatriselle osastolle. Nyt sellaista hoitoa ei Kallen mukaan tarjota.

Lapset ohjataan avohoitoon. Heille annetaan lääkkeitä.

– Lapsille syötetään lääkkeitä hevosen annoksia. Kun he oirehtivat vakavammin, lisätään lääkitystä ja mennään yli aikuisten lääkityksen. Lapset syövät sellaisia pilleripaketteja, että oksat pois.

Päättäjät puuttuvat Kallen mielestä epäolennaisiin asioihin.

Tikun nokkaan nostetaan laitokset, joista löytyy jotain huomautettavaa. Tuodaan esille, miten lasten oikeuksia rikotaan eri laitoksissa. Huomautukset ovat Kallen mielestä lähinnä byrokraattisia juttuja.

– Päättäjät eivät tajua, että koko järjestelmä on rikki.

Kalle muistelee, että kun hän aloitti alalla 20 vuotta sitten, ei ollut yhtään nuorta, jolla olisi ollut lääkitys.

Tuolloin oli avain kaulassa kulkevia lapsia. Lasten koti näytti päällisin puolin olevan kunnossa. Lapsilla oli kuitenkin vaikeuksia vanhempiensa kanssa.

– Vanhemmilla oli työuraa. He antoivat lapselle viiskymppiä, että käy syömässä. Sitten lapsilla oli päihteiden käyttöä ja vastaavaa.

Tänä päivänä on Kallen mielestä paljon vakavista mielenterveysongelmista ja päihdeongelmista kärsiviä nuoria.

On kyllä nuorten psykiatrisia osastoja, mutta osastot eivät pidä nuoria pitkään. Tavoitteena on siirtää potilaat avohoitoon. Katsotaan, että lastensuojelulaitokset pystyvät hoitamaan nuoria.

Kalle muistaa lähimenneisyydestä tapauksen, jossa osasto kirjoitti nuoren tytön uudestaan ja uudestaan ulos osastolta. Osaston mukaan nuorella ei ole hoidon tarvetta.

Kalle sanoo, että tämä johtaa tilanteeseen, että tyttö on oikeasti hengenvaarassa.

– Järjestelmässä ei ole enää paikkaa hänelle. Ei ole enää olemassa pitkäaikaisosastoja.

Kalle kertoo, miten on 12-vuotiaita narkkareita, jotka sijoitetaan lastensuojelulaitokseen.

– Lastensuojelulaitoksissa on nuoria, joiden lääkitykset ovat sillä tasolla, että ne pitäisi hoitaa lääkärin valvonnassa osastoilla.

Kallen mielestä monen nuoren ongelmat ovat nykyisin niin vakavia, etteivät lastensuojelulaitokset pysty hoitamaan heitä kunnolla.

– Laitoksissa on hyviä psykiatriaisa sairaanhoitajia, mutta ei heidän osaamisensa enää riitä siinä vaiheessa, kun nuorella on satoja viiltelyarpia kehossaan tai hän nielee esineitä.

Tilanne alkoi Kallen mielestä heiketä, kun talouskriisi iski kuntiin vuonna 2008.

Kunnat säästävät ja pitkittävät huostaanottoja, koska huostaanotto on kallista. Lapsen sijoittaminen maksaa 300–400 euroa päivältä.

Huostaanottotapauksissa mielenterveyspalvelut on siirretty lastensuojelulaitoksille.

– Materiaali on koventunut. Olen nähnyt nuoria, joista on tehty 50 lastensuojeluilmoitusta.

Kunnat säästävät viimeiseen asti. Ne kilpailuttavat hoitopaikkoja ja säästävät muun muassa avohuollon tukitoimista.

– Meillä ei ole enää vanhanaikaisia kodinhoitajia, jotka menisivät alkoholistiperheeseen katsomaan, meneekö lapsi kouluun ja onko hänellä vaatteita.