Kommentti: Suomen metsätalous on tuottanut upean hiilinielun – oman onnensa huomassa tilanne voisi kääntyä nurinpäin - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kommentti: Suomen metsätalous on tuottanut upean hiilinielun – oman onnensa huomassa tilanne voisi kääntyä nurinpäin

Julkaistu: 16.11.2019 20:18

Laskentamallit antavat erilaisia tuloksia Suomen hiilinielujen kehityksestä, mutta yhteistä niille on, että metsät sitovat valtavasti hiiltä jatkossakin, kirjoittaa toimittaja Pasi Jaakkonen.

Pääministeri Antti Rinteen (sd) hallituksen merkittäviin ilmastopoliittisiin toimiin kuuluu Suomen aikataulun kiristäminen maan hiilineutraalisuustavoitteen saavuttamisessa.

Kun rajavuosi varheni viidellä vuodella vuoteen 2035, menivät myös viime helmikuussa julkaistut pitkän aikavälin päästövähennysskenaariot uusiksi. Työ- ja elinkeinoministeriön tilaama ”Kasvihuonekaasujen pitkän aikavälin kokonaispäästökehitys” (PITKO) tutkimuksen uusi päivitys julkaistiin perjantaina.

Raportti tarkasteli laajasti kohti hiilineutraalisuutta vieviä kehityspolkuja ja niiden taloudellisia vaikutuksia. Monitieteellisen raportin suurimman huomion keräsi jo ennen sen julkaisua metsien hiilinielun kehitystä koskeva osuus, joka vuodettiin etukäteen Yleisradiolle ja sen pääuutisiin.

Se oli oikeastaan odotettavissa.

Ilmastomuutostaistelun kannalta merkittävimmässä asemassa oleva suomalainen, maailman ilmatieteen järjestön pääsihteeri Petteri Taalas on moneen otteeseen kummeksunut suomalaisen ilmastokeskusteluun liittyvää piirrettä nähdä metsämme ilmastonmuutoksen ongelmana, eikä ratkaisuna. Ilmastonmuutoksesta on Taalaksen analyysin mukaan tullut jonkinlainen työkalu toisen tavoitteen saavuttamisessa. ”Liikkeellä on tahoja, jotka eivät muutenkaan pidä metsien käyttöä myönteisenä”, Taalas sanoi Talouselämän haastattelussa syyskuussa.

Taalaksen näkemys sai lisäpontta siitä, mikä asiat PITKO:n tuoreimman mallin laskemasta metsien hiilinielun kehityksestä nostettiin esiin. Uusi metsien hiilinielukehitys nostettiin dramaattisesti esiin, vaikka se jäi Luonnonvarakeskuksen kahden aikaisemman vuosina 2016 ja 2018 tekemien arvioiden väliin.

Eri laskentaskenaarioiden tuottamien hiilinielulaskelmien vertailu on omiaan hämärtämään metsien suurimman arvon ilmastonmuutoksen torjunnassa: Kaikissa laskentamalleissa Suomen metsät pysyvät merkittävinä hiilinieluina.

Suomi sitoutui jo Kioton sopimuksessa pitämään yllä 19 miljoonan tonnin hiilinielua. Tämä velvoite ole missään vaiheessa ollut uhattuna millään käytössä olleella metsien käyttöskenaariolla.

Siinä ei ole oikeastaan mitään ihmettä. Kansallisvarallisuudeksi mielletyn metsän käyttö on Suomessa haluttu pitää kestävällä tasolla jo vuosikymmeniä ennen kuin kansainväliset ilmastosopimukset alkoivat painottaa metsien hiilensidontaa osana ilmastonmuutoksen hillintää.

Metsäkasvillisuus muodostaa hiilinielun, jos puuta kasvaa enemmän kuin sitä hakkuissa ja lahoamalla poistuu. Näin Suomessa on tapahtunut jo yhden sukupolven verran eli 1970-luvulta lähtien. Suunta tulee todennäköisesti jatkumaan, sillä ilmastonmuutos kiihdyttää kasvillisuuden hiilien sidontaa ja metsiin muodostuvan hiilivaraston syntyä.

Se kuulostaa hyvältä, mutta eräissä raporteissa tämäkin on nähty ongelmaksi.

”1970–2010 havaitusta puuston kasvun lisästä arviolta 37 % johtuu ympäristönmuutoksesta”, taustapaperissa kirjoitettiin.

Taustalla on ajatus, että luonnon omien prosessien kautta tapahtuva hiilinielun vahvistuminen ei ole yhtä arvokasta kuin ilmastopolitiikan keinoilla saavutettu. Ihmisen näkökulmasta tästä voi keskustella, mutta ilmakehän kasvavan CO2-pitoisuuden vähenemisen kannalta ei ole eroa sillä, miten tuo vaarallinen kehitys saadaan taitettua.

Suomessa harjoitettu metsätalous on tuottanut sekä talouden, että ilmastonmuutoksen kannalta edullisia tuloksia. Kaikkialla maailmassa näin ei ole. Suomalaista metsien hiilinielukeskustelua seuraavan on vaikea käsittää, miten Kanadassa metsien tilanne on riistäytynyt täysin hallinnasta. Siellä metsät eivät sido hiiltä, vaan päin vastoin niistä on syntynyt päästölähde metsänhoidon laiminlyöntien vaikutuksesta. Venäjän havumetsävyöhykkeellä menetetään metsän hiilinielua pahimpina kesinä jopa 20 miljoonaa hehtaaria metsäpalojen seurauksena. Siis Suomen metsäpinta-alan verran.

Ison kuvan kannalta on paikallaan muistaa, että Suomen metsien ja maankäyttösektorin hiilinielut ovat YK:n maaraportin (2017) mukaan kasvaneet nopeammin kuin päästöjä on muilla sektoreilla pystytty vähentämään, mikä selittyy metsien kasvun lisääntymisellä.

Myönteisen kehityksen varmin tae on jatkaa nykyistä, puuvarantojen kasvua lisäävää metsänhoitoa. Jos metsät jätetään oman onnensa nojaan, metsien kasvava hiilensidonta voi kääntyä nurinpäin ja metsistä tuleekin hiilen lähde. Näin on käynyt Kanadassa, jossa hoitamattomista metsistä on tullut hiilen lähde. Siellä suomalainen hiilinielukeskustelu olisi lillukanvarpuja, kun metsien arvo ilmastonmuutoksen torjunnassa on menetetty vuosikymmeniksi eli peräti vuosisadoiksi.

Lisää aiheesta