Nasima Razmyar ehdottaa: Uusi moderni kiipeily­patsas ja kahluu­allas Kansalais­torille - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Nasima Razmyar ehdottaa: Uusi moderni kiipeily­patsas ja kahluu­allas Kansalais­torille

Julkaistu: 16.11. 19:56

Apulaispormestari uskoi aidosti, että suomalaisille olisi riittänyt kehotus olla kiipeämättä Mantan päälle.

Tunteiden vuoristorata.

Sitä oli Helsingin perhevapaalla olevan, muun muassa kaupungin julkisia patsaita kaitsevan apulaispormestari Nasima Razmyarin perjantai-ilta.

– Yritin nauttia voiton huumasta, kun oltiin valtavan onnellisten asioiden äärellä ja samalla katsoin live-lähetystä, jossa ihminen toisensa jälkeen kiipesi Mantan päälle, Razmyar kertoo.

Hän tunnustaa olleensa pettynyt.

– Tietenkin olen. Valitettavasti valistus ei tällä kertaa riittänyt.

Apulaispormestari uskoo, että Mantan patsaalle olisi kiipeilty enemmänkin, jos asiasta ei olisi käyty keskustelua.

Apulaispormestari uskoo, että Mantan patsaalle olisi kiipeilty enemmänkin, jos asiasta ei olisi käyty keskustelua.

Kaupunki oli päättänyt olla aitaamatta Mantaa, sillä kuten Razmyar oli sanonut Suomen tietotoimistolle: ”Uskomme aidosti, että kansalaiset itse ymmärtävät, mihin kohtaan kaupunkia saa kiivetä ja mihin kohtaan ei. Sen ympärillä saa ja pitää olla ja juhlia, mutta ei kiivetä.”

Taustalla oli Leijonien keväisen kultajuhlan jälkeinen keskustelu, kun Razmyar oli muistuttanut yli sata vuotiaan Havis Amandan olevan ontto ja hauras.

Silti jälleen juhlittiin – ja kiivettiin. Vettä ei tällä kertaa ollut kahluuhaluisille tarjolla; ikäneito oli kuiva.

– Juhlatuulella ei muisteta, mitä on sanottu, ja kun siellä ei ole mitään näkyvää kieltotaulua, Razmyar miettii.

Oliko se yllätys?

– No, joo ja ei.

Mantan suihkulähteessä ei marraskuun puolivälissä ollut enää vettä.

Mantan suihkulähteessä ei marraskuun puolivälissä ollut enää vettä.

Razmyar haluaa uskoa, että huuhkajajuhlassa kiipeilijöitä oli yksilömääräisesti vähemmän kuin heitä olisi ollut, jos Mantan vanhuudenpäivien turvaamisesta ei olisi puhuttu leijonajuhlan jälkeen.

– Ehkä tietoisuus ja ymmärrys on kuitenkin kasvanut.

– Jälkiviisaana voi ajatella, että kaupungin olisi pitänyt miettiä vaihtoehtoja. Ehkä kaikki luottivat turhan paljon siihen, ettei mitään käy, Razmyar sanoo.

Eri asia on, mitä ne vaihtoehdot olisivat olleet. Telia 5G Areena oli aidattu, mutta Liechtenstein-ottelun yleisö valtasi sen.

– Exactly, Razmyar myöntää.

Voittoa juhlinut fanien kulkue vei Mantan patsaalle.

Voittoa juhlinut fanien kulkue vei Mantan patsaalle.

Hän laittoi lauantaina esimerkkejä tulevaisuuden vaihtoehdoista Twitteriin: ”Suojataanko patsas, tehdäänkö replika tai keksitäänkö uusi juhlapaikka.”

Suojaus tarkoittaisi jonkinlaista Mantan tilapäistä huputtamista.

Replika olisi uusi vahvempi Manta, Manta 2.0, ja vanhan vieminen ”vanhainkotiin” taidemuseoon.

Kaupunki käsittelee Manta-asiaa ensi viikolla. Mitään nopeita päätöksiä ei ole odotettavissa.

– Toisaalta juhlijoita ei voi ylhäältä ohjata, porukat lähtevät, minne haluavat. Uskon, että suihkulähde ja kastuminen kuuluvat vahvasti meidän juhlakulttuuriimme, Razmyar pohtii.

– Mutta jos suihkulähde on se juttu, voisiko se olla jossain muualla?

Razmyar kertoo erään kansalaisen ehdottanen Kansalaistorille modernia ja kiipeilynkestävää patsasta, jolla olisi myös taiteellisia arvoja turistien katsannosta. Ajatus miellyttää Razmyaria.

– Ja jollain tavalla ihmisten pitää kai voida kastella itsensä, Razmyar lisää realistina.

Pelkät taiteelliset arvot eivät riitä, ne on ”vesitettävä”.

– Joku allas pitää olla.

Mantassa on pronssikuori, jonka sisässä on vanha tukirakenne.

Mantassa on pronssikuori, jonka sisässä on vanha tukirakenne.

Kansalaistorilla on Laulupuut-niminen haukipatsas, entä jos kaupunki houkuttelee fanit ilmaisella oluella ja pelastuslaitos suihkuttaisi letkuilla kiipeilijöiden ja hauen päälle vettä?

– Ehkä en kommentoi.

Razmyar toivoo lajiliitojen – käytännössä Palloliiton ja Jääkiekkoliiton – apua fanien ohjaamisessa. Kokemukset eivät toistaiseksi ole rohkaisevia. Palloliitto yritti perjantaina valistaa faneja, ettei kenttää saa vallata. Lopputulos oli niin sanottu pitch invasion.

– Mutta jos viesti lähtee lajiliitoista, sillä on silti isompi arvo, kuin jos se tulee minun suustani, Razmyar uskoo.

Hän kokee tilanteen ristiriitaisena.

– Olemme ihanan asian äärellä, ja toisaalta, aika harvassa näkee tuollaista veistoksen päälle kiipeilemistä.

Niin sanotuissa kulttuurimaissa?

– No joo, ja ei. Tämä on meidän perinne. Ja toivotaan, ettei tarvitse odottaa kymmentä vuotta seuraavaa suurta menestystä. Siksi pitää toimia nyt.

Razmyar kertoo saaneensa runsaasti palautetta kansalaisilta ja kulttuurikentältä.

– Siihen huutoon ja tarpeeseen pitää pystyä vastaamaan.

Näin sitä kiivetään!

Näin sitä kiivetään!

Razmyar valitsee sanansa koko ajan varovaisesti. Leijonien kultajuhlan jälkeen häntä syytettiin ”juhlimisen kieltämisestä”, kun hän varoitti särkemästä Mantaa. Eräs itsekiihdytteisesti ylivireinen kansanedustaja vaati jopa Razmyaria pyytämään anteeksi kultaleijonilta.

– Tässä on valtavasti tunteita mukana ja tahallistakin väärinymmärtämistä, Razmyar sanoo.

Hän haluaa uskoa, että mikäli ihmiset ymmärtävät, että hauras pronssipatsas saattaa särkyä, sitä ei haluta ehdoin tahdoin särkeä. Ylimääräinen paino ja kaikki vääntö rasittavat tukirakenteita ohuen pronssikuoren sisällä.

Vaikka Manta on ollut monin verroin kestävämpi kuin Jari Litmanen, se ei välttämättä ole sitä loputtomasti. Litmasen sanottiin aktiiviaikoinaan olevan tehty lasista – toisin kuin Litmasen patsas Lahdessa.