Kun masentunut nuori tarvitsee apua, teoriassa ohjeet ovat selvät – käytännössä arki on toisenlaista - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Kun masentunut nuori tarvitsee apua, teoriassa ohjeet ovat selvät – käytännössä arki on toisenlaista

Artikkelin kuvituksessa on käytetty yksityiskohtia Koala-ryhmän kehittämästä Mielenterveysviidakossa-lautapelistä.

Artikkelin kuvituksessa on käytetty yksityiskohtia Koala-ryhmän kehittämästä Mielenterveysviidakossa-lautapelistä.

Julkaistu: 18.11. 14:01

Nuorten mielenterveysaktivistien kehittämä lautapeli näyttää, millaista nuoren aikuisen mielenterveystoipujan arki oikeasti on.

Teoriassa malli on selvä.

Jos alaikäinen nuori oirehtii ja haluaa apua, hän voi hakea sitä koulun tai oppilaitoksen terveydenhuollosta. Nuoren iästä riippuu, mistä lääkäri löytyy.

Peruskouluikäinen nuori tai hänen huoltajansa varaa ajan koulun terveydenhoitajalle, joka nuoren tavattuaan tekee arvionsa ja tarvittaessa ohjaa nuoren koululääkärin vastaanotolle. Lukion tai ammattioppilaitoksen opiskelija tapaa opiskelijaterveydenhuollon terveydenhoitajan ja sitten tarvittaessa lääkärin.

Tässä kohtaa polut haarautuvat uudelleen. Peruskoulujen ja toisen asteen oppilaitosten terveydenhuolloilla on erilaiset tehtävät.

Peruskoulun terveydenhuollon tehtäviin ei kuulu sairauksien hoito, vaan toiminta on vain ennaltaehkäisevää. Varsinaisten mielenterveyshäiriöiden hoito ei siis kuulu koululääkärille.

Koululääkärin on kehotettava nuorta varaamaan aika terveyskeskuksen yleislääkärille. Pienillä paikkakunnilla tämä on usein sama henkilö, joka toimii osa-aikaisesti koululääkärinä ja osa-aikaisesti terveyskeskuslääkärinä. Silloin hän voi pyytää nuorta omalle vastaanotolleen terveyskeskukseen.

Yksityislääkäri, sairaala... Pelilaudalla aukeaa nuoren mielenterveystoipujan elämänpiiri.

Yksityislääkäri, sairaala... Pelilaudalla aukeaa nuoren mielenterveystoipujan elämänpiiri.

Toisin kuin peruskoulussa, toisella asteella lääkäri saa myös hoitaa sairauksia. Resurssit vaihtelevat sen mukaan, onko opiskelijaterveydenhuolto järjestetty kunnan terveyskeskuksen vai opiskelijoiden YTHS:n kautta.

Terveyskeskuksissa ei juuri ole osaamista nuorten mielenterveysongelmien hoitoon. YTHS pystyy paremmin tarjoamaan keskusteluapua ammattilaisen kanssa.

On myös aivan upeita lääkäreitä myös julkisella puolella. Mutta se on valitettavasti arpapeliä.

YTHS:llä nuorelle järjestyy tyypillisesti 15–20 tapaamista psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Lääkäri voi myös määrätä lääkityksen.

Jos peruskoulun päättänyt nuori ei opiskele, hän menee suoraan terveyskeskukseen.

Eri kunnilla on myös kirjava joukko erilaisia matalan kynnyksen palveluita nuorille. Osassa niistä on lääkärin vastaanotto. Koska valtakunnallista mallia ei ole, kuntalaisen pitää itse tietää, millaisia palveluja hänen paikkakunnallaan on.

Jos on rahaa, voi mennä myös yksityislääkärille.

Näille perustason toimijoille kuuluu vain lievien ja keskivaikeiden mielenterveyshäiriöiden hoito. Jos lääkäri arvioi ongelmat vakaviksi, hän kirjoittaa potilaalle lähetteen nuorisopsykiatriseen erikoissairaanhoitoon.

Lähetteen saapumisen jälkeen hoidon tarpeen arviointi on erikoissairaanhoidon puolella aloitettava kolmen viikon kuluessa. Niin määrää hoitotakuu.

Se kuinka hoidon tarve arvioidaan, vaihtelee paikkakunnittain. Tyypillisesti se tapahtuu niin, että nuori tapaa psykologin tai psykiatrisen sairaanhoitajan 3–5 kertaa. Lääkäri tapaa nuorta ainakin kerran, ja myös nuoren vanhemmat pyritään saamaan mukaan johonkin tapaamisista.

Tarpeelliseksi katsottu hoito on järjestettävä alle 23-vuotiaille kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun hoidon tarve on todettu. Erikoissairaanhoidon kuormittumisen vuoksi siinä kestää usein pidempään.

Tyypillisesti nuori ohjataan avohoitoon poliklinikalle, jossa hän tapaa ennalta määrätyn ajan viikoittain psykologia tai psykiatrista sairaanhoitajaa. Hänet voidaan ohjata myös esimerkiksi päihdekuntoutukseen, lisätutkimuksiin tutkimus- ja hoito-osastolle tai psykoterapiaan yksityiselle sektorille.

Potilas sai luvan tulla käyttämään poliklinikan kirkasvalolamppua arkiaamuisiin kello 8:n ja 10:n välillä.

Kelan tuen saaminen kuntouttavaan psykoterapiaan edellyttää psykiatrin B-lausuntoa ja sitä, että potilas on jo käynyt asianmukaisessa hoidossa vähintään kolmen kuukauden ajan.

Arviossa voidaan päätyä myös siihen, ettei nuori tarvitse hoitoa.

Akuutissa tilanteessa, esimerkiksi nuoren uhatessa itsemurhalla, mennään päivystykseen.

Siellä potilasta arvioi yleislääkäri, usein erikoislääkäriä konsultoituaan.

Sieltä mahdollisia reittejä aukeaa kaksi: kotiin tai toiseen päivystykseen, eli psykiatrisen sairaalan päivystykseen. Siellä arvioidaan, onko nuorisopsykiatrinen osastohoito tarpeen vai ei.

Jos nuori otetaan osastolle, hän saattaa olla osastolla muutaman päivän. Sieltä jatketaan yleensä avohoitoon. Jos pidempi osastohoito katsotaan tarpeelliseksi, nuori siirtyy niin sanotulle tutkimus- ja hoito-osastolle.

Kuvituskuva

Niin se menee teoriassa. Käytännössä hoitoon hakeutuminen on usein pitkä ja mutkainen tie. Usein heti ensimmäinen askel on lannistava.

– Varsinkaan päivystyksessä mielenterveyden häiriöitä ei aina oteta vakavasti, Miia Lusa sanoo.

Lusa työskentelee projektipäällikkönä nuorten mielenterveysaktivistien Koala-ryhmässä. Ryhmä pyrkii lisäämään tietoisuutta mielenterveysongelmista ja poistamaan niihin liittyvää stigmaa.

Lusan mukaan päivystyksen lääkärit ovat kuormittuneita eikä yleislääkäreillä aina ole riittävästi psykiatrian osaamista. Kaikki lääkärit eivät edes usko masennukseen.

– On myös aivan upeita lääkäreitä julkisella puolellakin. Mutta se on valitettavasti arpapeliä.

Mielenterveysaktivistit Emilia (vas), Eeva ja Koala-ryhmän projektityöntekijä Anniina Rauhala pelaamassa Mielenterveysviidakossa-peliä.

Mielenterveysaktivistit Emilia (vas), Eeva ja Koala-ryhmän projektityöntekijä Anniina Rauhala pelaamassa Mielenterveysviidakossa-peliä.

*Yksinhuoltajaäiti meni päivystykseen itsetuhoisena. Hän sanoi, ettei luota itseensä, mutta lapsen takia olisi hyvä pysyä hengissä.

”Minua ainakin rauhoittaa Dostojevskin lukeminen”, lääkäri sanoi.

Potilas kieltäytyi lähtemästä ilman reseptiä. Lääkäri kirjoitti hänelle D-vitamiinia.

*Itsetuhoinen nuori aikuinen meni päivystykseen toiveenaan päästä osastohoitoon. Hän kärsi sietämättömästä ahdistuksesta ja oli pyytänyt puolisoaan piilottamaan veitset ja sakset, ettei viiltelisi itseään vielä tavallista pahemmin. Lääkäri kirjoitti hänelle Atarax-allergialääkettä ja hänet lähetettiin kotiin. Olkoonkin, että Atarax on lievästi rauhoittava lääke.

*Eräs potilas oli saanut lähetteen psykiatrian poliklinikalle. Arvion jälkeen poliklinikalta soitettiin ja kerrottiin, ettei häntä voida ottaa hoitoon. Sen sijaan hän sai luvan tulla käyttämään poliklinikan kirkasvalolamppua arkiaamuisiin kello 8:n ja 10:n välillä.

Muun muassa tällaisista tapauksista Koala-ryhmä kertoo kuulleensa.

Ryhmä on tehnyt lautapelin kuvaamaan sekavaa käytäntöä. Pelilaudalla aukeaa nuoren mielenterveystoipujan elämänpiiri: koti, terveyskeskus, sairaala, terapia, virasto, harrastamo, baari.

Varsinaista maalia ei ole. Tarkoituksena on kerätä riittävästi henkisiä voimavaroja, jotta pääsisi omaan itsenäiseen elämäänsä – oli se sitten työssä käymistä tai arjessa pärjäämistä.

Matkalla tapahtuu kaikenlaista. Kaikki tilanteet on kerätty Koala-ryhmän verkostoista. Ne ovat siis oikeasti sattuneet jollekin.

  • Lääkäri ei saavu tapaamiseen.

  • Sairaanhoitaja ilmoittaa puhelimessa, ettei pelaaja pääse psykiatrian poliklinikalle hoitoon. Ylilääkäri, jota pelaaja ei ole koskaan tavannut, pitää pelaajaa tarpeeksi hyväkuntoisena pärjäämään muutenkin.

  • Lääkärin määräämät mielialalääkkeet huonontavat oloa.

  • Vastaanotolla fyysisiä vaivoja ei oteta vakavasti mielenterveyden häiriön vuoksi.

Peli alkaa niin kuin elämäkin: lähtökohdat määrittelee arpa.

Lähtökohdat ovat heikot ja vastoinkäymiset seuraavat toisiaan. Lusan mukaan se on tyypillistä.

– Tosielämässäkin ne kasaantuvat samoille ihmisille.

Kun voimavarat ovat vähissä, ne kuluvat päivästä toiseen selviytymiseen. Omien asioiden hoitaminen voi olla ylivoimaista. Etuuksien hakeminen voi olla monimutkaista, ja taloudelliset vaikeudet kuormittavat entisestään. Moni häpeää ja syyttää tilanteesta itseään.

Sosiaaliset suhteet kärsivät, kun ei ole varaa lähteä edes kahville. Kotiinkaan ei viitsi kutsua ketään, jos voimat eivät ole riittäneet siivoamiseen ja roskapussit kasautuvat parvekkeelle.

Potilas kieltäytyi lähtemästä ilman reseptiä. Lääkäri kirjoitti hänelle D-vitamiinia.

Hyvistäkin asioista voi seurata takaiskuja. Jopa osastohoitoon pääsy tietää monelle vaikeuksia myöhemmin.

Sairaalassa olon aikana ongelmat muilla elämänalueilla voivat vain kasautua, etenkin jollei ole lähipiiriä hoitamassa asioita. Kukaan ei nimittäin ilmoita viranomaisille, että kansalainen on sairaalassa.

Kotona saattaa odottaa pino laskuja. Pahimmillaan ne ovat jo ulosotossa, puhelinliittymä ja sähköt katkaistu. Kelan kanssa voi tulla sanktioita. Joku oli sairaalassa ollessaan saanut häädön.

Lääkärin diagnoosi vedetään pakasta, mikä on naurattanut pelaajia.

Lääkärin diagnoosi vedetään pakasta, mikä on naurattanut pelaajia.

Pelin aloitus menee kuten elämässäkin, arpomalla.

Pelin aloitus menee kuten elämässäkin, arpomalla.

Pelin edetessä lääkäri kirjoittaa uuden diagnoosin. Sen saa vetää pakasta.

Se naurattaa monia peliä pelanneita mielenterveyskuntoutujia. Moni kokee, että oikeassa elämässä saatu diagnoosi on arvottu.

Lusa kertoo kuulleensa tapauksista, joissa diagnoosin on tehnyt lääkäri, joka ei ole koskaan edes tavannut potilasta. Esimerkiksi Kelan myöntämää sairauspäivärahaa varten jokin diagnoosi on kuitenkin kirjoitettava.

Väärästä diagnoosista on vaikea päästä eroon. Jos on saanut diagnoosikseen esimerkiksi epävakaa persoonallisuushäiriö, ihmistä ei aina oteta vakavasti.

Vuorojen edetessä tulee olo, että kaikki muut menevät elämässä eteenpäin kun itse vain jumitan. Kaikki tuntuu mielivaltaiselta.

– Juuri siltä monesta tuntuu, Lusa sanoo.

Lue kaikki nuorten mielenterveysongelmia käsittelevät artikkelit täältä.