Martin tien poskeen sammunut auto siirrettiin laittomalle pysäköintipaikalle – kertyneistä sakoista seurasi pitkä riita ja oikeusruljanssi - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Martin tien poskeen sammunut auto siirrettiin laittomalle pysäköintipaikalle – kertyneistä sakoista seurasi pitkä riita ja oikeusruljanssi

Kuvituskuva
Julkaistu: 14.11.2019 6:57

Hallinto-oikeuteen viety riita pysäköintimaksuista tuli espoolaisen Martti Saarelman mukaan käytettyjen työtuntien kautta kalliimmaksi, mitä alkuperäiset sakot olisivat maksaneet.

Viime vuoden marraskuussa espoolaiseläkeläisen Martti Saarelman tytär ajoi hänen omistamaa autoaan kehä 3:lla. Kesken ajon auton elämä tuli päätökseensä. Tytär sai ajettua kulkuneuvon pois moottoritieltä ja pientareelle.

Tien poskeen jääneestä autosta alkoi pitkä riita, joka vei Saarelman ja pysäköinninvalvojan riidan lopulta hallinto-oikeuteen asti. Tapauksesta kerrottiin ensin Helsingin Sanomissa.

Mutta ensin täytyy palata Saarelman autoon, joka jäi tien poskeen hätävilkut päällä. Kun hän palasi hakemaan autoa tyttärensä jäljiltä seuraavana päivänä, selvisi, että Destia oli siirtänyt auton pois.

– He kertoivat minulle, että se on sellaisella paikalla, mistä ei voi saada sakkoja, Saarelma kertaa.

Auto oli jo vanha, joten Saarelma kohautti harteitaan ja päätti tilata sille romutuksen. Sitä täytyi odottaa päiviä. Hän kävi tyhjentämässä auton romuttamoa varten.

Martti Saarelma vääntää oikeudessa Vantaan pysäköinninvalvonnan kanssa parkkimaksuista.

Martti Saarelma vääntää oikeudessa Vantaan pysäköinninvalvonnan kanssa parkkimaksuista.

Jonkin ajan päästä kävi kuitenkin ilmi, että auto oli kuin olikin pysäköity luvattomalle paikalle. Tämän vuoksi tuulilasiin oli ilmestynyt hänen tietämättään jo kaksi sakkolappua. Kolmannen kohdalla Saarelmalle soitettiin pysäköinninvalvonnasta.

– Yritin selittää, että en ollut itse pysäköinyt autoa, ja sille on tilattu romutus. Pyysin välittämään tiedon eteenpäin. Mutta sen jälkeenkin sain 200 euron maksumuistutuksen.

Pysäköinninvalvonnan mielestä Saarelma ei kuitenkaan ollut tehnyt kirjallista valitusta 30 päivän määräajassa, joten päätös piti. Saarelman mielestä pysäköinninvalvonta ei ollut taas selvittänyt hänen puhelimessa esittämäänsä valitusta.

– Lain mukaan ajoneuvon omistaja tai haltija on pysäköintivirhemaksusta vapaa, jos hän näyttää toteen, että hän ei ole tehnyt pysäköintivirhettä, Saarelma muistuttaa.

Lopulta ulosottofirma peri 258 suuruisen pysäköintimaksun Saarelman tililtä.

Saarelma vei asian hallinto-oikeuteen. Lopputuloksena hallinto-oikeus määräsi pysäköinninvalvontaa maksamaan hänelle suoritetut pysäköintivirhemaksut korotuksineen.

Saarelman viime vuoden marraskuussa tien viereen jäänyt auto.

Saarelman viime vuoden marraskuussa tien viereen jäänyt auto.

Saarelma on kuitenkin sitä mieltä, että koko oikeustaistelu tuli hänelle kalliimmaksi, mitä alkuperäisten maksujen maksaminen olisi tullut. Saarelma pyysi hallinto-oikeudessa noin 700 euron korvausta asian selvittämiseen käyttämästään työmäärästä.

– Olen joutunut selvittelemään asiaa lukuisista eri paikoista. Edes 100 tuntia ei todennäköisesti riitä kokonaistyömääräksi, hän huokaa.

Hallinto-oikeus linjasi, että ”vaikka pysäköintivirhemaksut korotuksineen on kumottu, kun otetaan huomioon asian laatu ja se, että korvattavaksi voisivat tulla vain tarpeellisina pidettävät oikeudenkäyntikulut, ei ole kohtuutonta, että Saarelma joutuu pitämään hänelle mahdollisesti syntyneet oikeudenkäyntikulut vahinkonaan”.

Nyt Saarelmaa harmittaa. Hän kokee, että mikäli hallinto-oikeus katsoi hänen olevan oikeutettu saamaan perityn pysäköintivirhemaksujen summan takaisin, tulisi oikeudenkäyntiprosessiin käytetty aika myös korvata.

– Mitä jos olisin käyttänyt kallista juristia? Eikö sitäkään olisi korvattu, hän ihmettelee.

Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpää kertoo Ilta-Sanomille pitävänsä oikeuden päätöstä tavanomaisena. Tulkinnanvaraisissa tapauksissa oikeudenkäyntikulujen korvaaminen perustuu Mäenpään mukaan kohtuullisuusarviointiin.

– Hallinto-oikeus on katsonut, etteivät nämä kuulu tarpeellisiin oikeudenkäyntikuluihin. Jos asianomainen olisi käyttänyt juristia, ainakin osa kuluista oltaisiin todennäköisesti määrätty kaupungin tai pysäköinninvalvonnan korvattavaksi.

Asianomaisen tulee Mäenpään mukaan esittää oikeudelle konkreettisia menoeriä ja todentaa niiden tarpeellisuus. Tällaisia ovat esimerkiksi asiantuntijatyö tai selvitystöiden edellyttämien asiakirjojen tilaaminen.

Mäenpää kertoo pitävänsä Saarelman turhautumista joka tapauksessa ymmärrettävänä.

– Voi toki tuntua kohtuuttomalta, jos viranomaisen päätös kumotaan, eikä omista panostuksista saa siitä huolimatta korvausta.

Juttua muokattu 14.11. klo 10:45. Kuvatekstiä päivitetty: Saarelma oli oikeudessa Vantaan pysäköinninvalvonnan kanssa, ei Destian, kuten kuvatekstissä virheellisesti kerrottiin.