Stalin tuskastui, kun neuvottelusta suomalaisten kanssa ”ei tullut mitään” – katsoi karttaa ja teki vielä yhden ehdotuksen - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Stalin tuskastui, kun neuvottelusta suomalaisten kanssa ”ei tullut mitään” – katsoi karttaa ja teki vielä yhden ehdotuksen

Stalin ja Molotov löivät kovat ehdot suomalaisille.

Stalin ja Molotov löivät kovat ehdot suomalaisille.

Julkaistu: 12.11. 17:25

Puolitoista vuotta ennen talvisotaa Suomi hapuili suurvaltojen välissä. Kyyti kylmeni syksyllä 1939. Talvisodan syttymisestä tulee 80 vuotta.

”Tänään kello yksi päivällä soitti minulle Venäjän lähetystön toinen sihteeri Jartsev ja pyysi kiireellistä henkilökohtaista keskustelua kanssani. Kutsuin hänet tulemaan kello kaksi”, kirjoitti ulkoministeri Rudolf Holsti muistioonsa 14. huhtikuuta 1938.

Boris Jartsev ei ollut mies, joka helposti herättäisi luottamusta. Hän oli vain lähetystön pikkuvirkamies, joka ohitti ylempänsä selittämättömällä tavalla. Hän vain väitti saaneensa valtuutuksen Moskovasta. Noin 40-vuotias kaljuuntuva mies ei edes ollut oikeasti nimeltään Jartsev.

Salanimellä esiintynyt Boris Rybkin oli neuvostotiedustelun agentti, jollaisia oikeat diplomaatit pelkäsivät. Hänen tehtävänsä oli tunnustella yhteistyötä Suomen kanssa mahdollista Saksan hyökkäystä vastaan.

Rybkinin (tai Jartsevin) ja monen muun Stalinin eurooppalaisen agentin oli saanut liikkeelle se, että kuukautta aiemmin Saksa oli marssinut Itävaltaan liittääkseen sen itseensä. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun Hitler liitti Saksaan alueen, joka ei ollut kuulunut siihen keisarikunnan aikana. Vuonna 1936 hänen joukkonsa olivat marssineet Reininmaahan, mutta se kuului Saksaan ja oli vain demilitarisoitu.

Kuvituskuva

Itävallan liittäminen tarkoitti sitä, että Hitler aikoi nyt todella piirtää Euroopan karttaa uusiksi, kuten hän oli ennen valtaannousuaan uhonnut. Stalin oli aliarvioinut Hitlerin. Neuvostoliitto oli jopa jatkanut Weimarin Saksan kanssa aloitettua sotilaallista yhteistyötä pienimuotoisesti vielä kolme vuotta Hitlerin valtaannousun jälkeen. Nyt Saksa ja Neuvostoliitto kuitenkin jo kävivät välikäsien kautta sotaa Espanjassa.

Jartsev otettiin pienen harkinnan jälkeen Suomessa varsin vakavasti. Hän pääsi tapaamaan sekä pääministeri K.A. Cajanderin että valtiovarainministeri Väinö Tannerin, kun tämä toimi Holstin sijaisena. Tannerin mielestä Jartsev oli ”vilkas ja eräissä suhteissa miellyttäväkin henkilö”. Muut kuvasivat häntä röyhkeäksi ja itsetietoiseksi. Suomalaisministerien kannalta oli kiusallista, että Jartsev liikkui Helsingin seurapiireissä ja vaikutti lörppäsuiselta tehtävistään.

Kesti kuukausia ennen kuin Jartsevin esittämät toiveet täsmentyivät. Neuvostoliitto halusi osallistua Suomen ja sen merirajojen puolustamiseen, jos Saksa hyökkäisi. Neuvostoliiton aiemmin torjuma Ahvenanmaan linnoittaminen olisi mahdollista, jos se saisi valvoa sitä. Suomelle kuuluva Suursaari pitäisi linnoittaa Leningradin turvaksi.

Elokuun lopulla 1938 Jartsevin epäviralliset ehdotukset torjuttiin. Hän yritti jatkaa niitä vielä. Ulkoministeri Holsti oli länsisuuntautunut ja kavahti Hitleriä. Se ilmeisesti pakotti hänet eroamaan. Holstin väitetään eräillä diplomaattipäivällisillä kutsuneen humalapäissään Führeria ”hulluksi koiraksi”, ja tämä tuli saksalaisten tietoon. Holstia seurasi ulkoministerinä Eljas Erkko, joka suhtautui Jartseviin edeltäjäänsä kylmäkiskoisemmin.

Samaan aikaan tilanne Keski-Euroopassa synkkeni. Saksa vaati Tšekkoslovakian saksankielisten alueiden liittämistä itseensä. Sekä Ranska että Neuvostoliitto olivat tehneet puolustussopimuksen Tšekkoslovakian kanssa. Tosipaikan tullen Ranskaa kuitenkin pelotti, eikä Neuvostoliittokaan katsonut voivansa toimia yksin.

Maailmansodan uhkaa ratkottiin Münchenin kokouksessa syyskuussa 1938. Siinä Saksa, Italia, Britannia ja Ranska päättivät Tšekkoslovakian kohtalosta. Neuvostoliittoa ei kutsuttu, mikä herätti Stalinin epäluulot. Tšekkoslovakian oli pakko taipua ns. sudeettialueen luovuttamiseen.

– Rauha meidän ajallemme, julisti Britannian pääministeri Neville Chamberlain Münchenista palatessaan.

Hyökkäämättömyyssopimus elokuu 1939 Joachim Ribbentrop, Stalin, Molotov

Hyökkäämättömyyssopimus elokuu 1939 Joachim Ribbentrop, Stalin, Molotov

Se oli tyhjää puhetta. Puolen vuoden kuluttua Saksa otti loput Tšekistä, ja Slovakiasta tuli sen vasallivaltio. Myös Puola ja Unkari osallistuivat jakoon. Nyt oli selvä, että koko Euroopan sodan syttyminen oli vain ajan kysymys.

Maaliskuussa 1939 Neuvostoliitto lähetti korkea-arvoisen diplomaatin Boris Steinin neuvottelemaan virallisesti ulkoministeri Erkon kanssa. Se halusi vuokrata Suomenlahden ulkosaaret ja tarjosi vastineeksi alueluovutuksia Itä-Karjalassa. Erkko oli taipumaton.

Saksan seuraava tavoite alkoi valjeta kaikille. Se oli Puola, jonka puolueettomuuden länsivallat takasivat. Puolan armeija oli vanhanaikaisempi kuin Saksan.

Maantieteen vuoksi länsivaltojen apuuntulo olisi vaikeaa. Vielä kesällä 1939 ne kävivät Neuvostoliiton kanssa neuvotteluja siitä, että se tulisi liittolaiseksi. Tässä oli kuitenkin hankaluutensa. Jos suursota syttyisi, länsivaltojen strategiana oli Saksan eristäminen ja näännyttäminen. Neuvostoliitto olisi halunnut liikkua heti Saksaa vastaan Puolan läpi, koska se pelkäsi muuten saksalaistankkien vyöryä aroilleen.

Britannia ja Ranska olivat liian varmoja siitä, että ideologinen vihanpito estäisi Saksan ja Neuvostoliiton lähestymisen. Saksalaiset näkivät asian toisin.

”Englanti saattoi tarjota Neuvostoliitolle vain osallistumista eurooppalaiseen sotaan ja Saksan vihollisuuden, mutta Berliini voisi järjestää puolueettomuuden ja pysymisen mahdollisen eurooppalaisen konfliktin ulkopuolella”, arvioi saksalainen diplomaatti Karl Schnurre.

Stalin teki valintansa. 23. elokuuta 1939 Neuvostoliiton ulkoministeri Vjatšeslav Molotov ja Saksan ulkoministeri Joachim von Ribbentrop allekirjoittivat hyökkäämättömyyssopimuksen Moskovassa. Salaisessa lisäpöytäkirjassa Itä-Eurooppa jaettiin etupiireihin. Suomi ja Baltia kuuluivat Moskovalle.

Kun ajat ovat kovat, vastuu jää niille jotka pystyvät sitä kantamaan. Baltian maat myöntyivät nopeasti Neuvostoliiton vaatimuksiin tukikohdista alueillaan. Ne eivät muutakaan voineet pienine armeijoineen.

5. lokakuuta 1939 ulkoministeri Erkko kutsuttiin neuvotteluihin Moskovaan. Hän ei halunnut lähteä. Niinpä valtuuskunnan johtajaksi tuli valtioneuvos J.K. Paasikivi.

Valtuuskuntaa odottivat Kremlissä itse Stalin ja Molotov. Stalin piti luennon siitä kuinka britit olivat vuonna 1919 iskeneet torpedoveneillään tuhoisasti Pietariin Suomesta käsin. Vastaava ei saisi toistua sen paremmin heidän kuin saksalaistenkaan toimesta.

Tiivistäen Stalinin vaatimus kuului: tukikohta Hangosta sekä rajan siirtäminen Karjalankannaksella ja Petsamossa. Muitakin vaatimuksia oli.

Paasikivi matkusti takaisin Helsinkiin neuvottelemaan hallituksen ja sotilasjohdon kanssa. Paluumatkalle Moskovaan hän pyysi Väinö Tannerin, joka myös oli neuvotellut Tarton rauhasta vuonna 1920. Tanner oli valmis myönnytyksiin. Niin oli myös puolustusneuvoston johtaja marsalkka Mannerheim. Erkko ja puolustusministeri Juho Niukkanen olivat tiukalla linjalla.

– Unohda, että Neuvostoliitto on suurvalta, Erkko neuvoi Paasikiveä.

Paasikiven mielestä nimenomaan ei pitänyt unohtaa, että Neuvostoliitto oli suurvalta. Hänen mielestään Erkko luuli naiivisti Kremlin bluffaavan ja luotti maailman mielipiteeseen.

Lokakuussa Suomi oli määrännyt ylimääräiset kertausharjoitukset eli käytännössä liikekannallepanon. Kun Paasikivi palasi Moskovaan marraskuun alussa, Stalin sanoi, että myös Neuvostoliitto keskittää joukkojaan rajalle. Stalin oli valmis pieniin myönnytyksiin aiemmista vaatimuksista, mutta niillä ei ollut suurta merkitystä.

YH eli ylimääräinen harjoitus. Yhdeksänhenkinen naisista kokoonpantu talon suojeluryhmä. Julk. 21.10.1939.

YH eli ylimääräinen harjoitus. Yhdeksänhenkinen naisista kokoonpantu talon suojeluryhmä. Julk. 21.10.1939.

Paasikivi palasi taas Helsinkiin. Erkon mielestä Hangon luovuttaminen oli mahdotonta, koska venäläiset voisivat sieltä käsin kiristää Suomea.

Paasikivi ja Tanner lähtivät kolmannen kerran Moskovaan. Heti heidän lähdettyään tuli tieto, että Molotov oli julkistanut Neuvostoliiton vaatimukset radiopuheessa. Erkko ja pääministeri Cajander kiistelivät pitäisikö valtuuskunnan matka pysäyttää. Lopulta Paasikivi ja Tanner saivat itse päättää ja menivät Moskovaan. Tanner katui sitä myöhemmin. Olisi ollut parempi hakea Helsingistä lisää valtuuksia. Neuvotteluja jatkettiin 9. marraskuuta asti.

– Tästä ei tule mitään, Stalin totesi silloin.

Sen jälkeen hän vielä vilkaisi karttaa, huomasi Jussarön saaren ja kysyi, voisiko sen saada Hankoniemen sijasta. Paasikivi totesi, että saari kuului Hangon puolustusjärjestelmään, eikä sitä voisi antaa.

Paasikivelle jäi käsitys, että Stalin oli vielä tosissaan. Valtuuskunta sai virallisen kirjeen, jossa kysyttiin saarien luovuttamisesta Hankoniemen läheltä. Helsinki ei suostunut keskustelemaan asiasta.

Tanner ja Paasikivi palasivat Suomeen.

”Neuvottelut raukesivat ja onnettomuus oli edessä, vaikka sitä ei Suomessa heti käsitetty”, Paasikivi kirjoitti muistelmissaan.Lähteet: Jakobsson: Diplomaattien talvisota. Suomi: Talvisodan tausta. Visuri & Murtorinne: Hitlerin ja Stalinin kaupankäynti Suomesta 1939–1940.Voit lukea lisää talvisodan ratkaisutaisteluista sekä koskettavista ihmiskohtaloista etulinjassa ja kotirintamalla Ilta-Sanomien erikoislehdestä Talvisota.

Kuvituskuva