Harri Gustafsberg kirjoitti kirjan Karhu-ryhmä (Otava) kokemuksistaan Karhu-ryhmässä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Karhu-ryhmää vastassa olivat ruumiit ja aavemaisen verinen asunto – makuuhuoneen oven takaa paljastui näky, jota kaiken nähnyt poliisi ei unohda

– Se työ opetti, mitä ihminen kaikessa kauheudessaan voi toiselle ihmiselle tehdä.

Julkaistu: 12.11. 15:50

Kaksi isoa miestä makasi päälletysten ristiin aseteltuna, ja koko käytävä oli veren peitossa. Veriset raahausjäljet tulivat asunnosta, jonka oven edessä ruumiit lojuivat. Asunnossa oli aavemaisen hiljaista. Verta oli kaikkialla. Lopulta Makke avaa asunnon viimeisen makuuhuoneen oven. Näen hänen säpsähtävän taaksepäin ja tiedän että jotain on löytynyt.   Näky on jotain sellaista, mitä ei unohda ikinä.   Sängyn päässä istui kyyryasennossa polvet rintaa vasten pieni nainen. Hän oli yltä päältä veressä, hiukset olivat sekaisin ja kasvot niin veren peittämät, että jouduimme hetken aikaa arvailemaan, oliko hän uhri vai tekijä. Katsoin naisen käsiä ja ymmärsin totuuden. Kummassakin kädessä oli verinen puukko.

Näin muistelee Harri Gustafsberg yhtä poliisin valtakunnallisen valmiusyksikkö Karhun keikkaa hänen ja Heidi Holmavuon kirjassa Karhu-ryhmä (Otava). Gustafsberg muistaa yhä naisen katseen ja ”hullun kiillon”, joka tappajan silmissä paloi.

Gustafsberg toimi Karhu-ryhmässä yli 20 vuotta, niistä viimeiset vuodet operatiivisena johtajana ja kouluttajana. Kirjassa hän palaa panttivanki-, ase-, ryöstö- ja ammattirikollisten kiinniottokeikoille.

Kuvituskuva

Ryhmää vastassa oli usein itselleen ja muille vaarallinen ja arvaamaton ihminen, jonka pään oli sekoittanut täysin alkoholi, huumeet, lääkkeet tai mielen järkkyminen. Joskus mukana olivat nämä kaikki ja jälki sen mukaista.

– Se työ opetti, mitä ihminen kaikessa kauheudessaan voi toiselle ihmiselle tehdä. Karhu-yksikön tehtävänä on operoida periaatteessa vain tehtävissä, missä ihmisen elämässä kaikki on jo mennyt hyvin pahasti pieleen. Siinä näki ihmisen pimeän puolen, Gustafsberg sanoo.

  • Katso yllä olevalta videolta esimerkkinäyte siitä, miten Karhu-ryhmä iskee.

Harri Gustafsberg keskellä koiransa Epin kanssa. Epi oli valmiusyksikössä töissä lähes 10 vuotta.

Harri Gustafsberg keskellä koiransa Epin kanssa. Epi oli valmiusyksikössä töissä lähes 10 vuotta.

Hän muistelee kirjassaan keikkaa Helsingin Malmilla, jossa hormoneilla itsensä paisuttanut mies roikkui kolmannen kerroksen ikkunasta ja välillä roikotti ikkunasta naisystäväänsä.

Parvekkeen alapuolelle oli viritetty pelastuslaitoksen ilmapatja. Karhuryhmän tehtävänä oli ottaa riehuja kiinni asunnosta. Gustafsberg mursi oven. Ovi lensi miestä päin.

Näky asunnossa oli karmea. Paidaton mies oli viillellyt käsissään olevilla partakoneenterillä itseään. Hän jauhoi niitä myös suussaan, joka kuohui punaista vaahtoa.

Mies oli todella vahva, kroppa oli veren liukastama ja tahtotila hulluuden siivittämä. Ainoaksi vaihtoehdoksi jäi ottaa mieheltä hetkeksi taju pois. Tämä on äärimmäinen mutta joskus ainoa ratkaisu. Niihin aikoihin ei ollut käytössä etälamauttimia, vaan lamautukset tehtiin tarvittaessa läheltä ja fyysisesti. Kun mies oli humautettu hetkeksi unten maille, hänelle laitettiin raudat.

Voimaa oli pakko joissakin tilanteissa käyttää, mutta hyvä Karhu-poliisi on Gustafsbergin mukaan ennen kaikkea henkisesti kestävä ja rauhallinen.

Karhussa ei ole tilaa oman elämänsä Ramboille.

Teknisiä ja taktisia taitoja ja fyysistä kuntoa on hänen mukaansa varsin helppoa kehittää, mutta ratkaisevaa on loppujen lopuksi se, miten kykenee hallitsemaan mieltään vaikeissa tilanteissa ja paineen alla. Omat kokemukset Karhussa johtivat hänet sille polulle, millä hän on nyt. Jo Karhussa hän alkoi kehittää poliisin paineensietokykyä, stressin hallintaa ja henkistä suorituskykyä.

Pelolta ja stressiltä ei ole suojassa edes kaikissa liemissä keitetty Karhu-poliisi.

Sen sai kokea myös Gustafsberg uransa alkuaikoina, jolloin hän hetkellisesti menetti jopa näkönsä jännittämisen takia. Kirjassa hän kertoo myös keikasta, joka sai yllätyksellisen lopun. Gustafsberg oli mukana aseella uhkailleen miehen etsinnässä. Hän odotteli rappukäytävässä ryhmänjohtajan käskyä. Haulikkomies oli tarkka-ampujan tähtäimessä. Tarkka-ampuja kertoi koordinaatit: ”Mies on haulikko kädessä ovelta katsottuna asunnon oikeassa kulmassa.”

Neuvotteluyritykset eivät onnistuneet, joten ainoaksi keinoksi jäi mennä asuntoon ovi rikkomalla. Gustafsberg eteni asunnossa raskaan suojakilven kanssa ja etsi miestä. Takana tuli varmistaja, joka oli valmiina käyttämään asetta, jos olisi pakko. Gustafsbergin hämmästykseksi hän ei löytänyt neljännen kerroksen asunnosta miestä.

Hän ilmoitti eteenpäin: ”Ei täällä ole ketään, asunto on tyhjä.”

Vanhempi poliisi katsoi Gustafsbergiä hämmentyneenä: ”Ei ole tyhjä tämä asunto. Katsopa poika tarkemmin — seisot ruumiin päällä!”.

Mies oli ampunut itsensä sinä aikana, kun Karhu mursi ovea. Voimakkaasti stressaavassa tilanteessa Gustafsberg ei tajunnut seisovansa ruumiin päällä.

”Laskeutumista ja ikkunoiden räjäyttämistä”.

”Laskeutumista ja ikkunoiden räjäyttämistä”.

Sisäänmenoharjoituksia. Karhu on valmiina toimimaan 24/7 maalla, merellä ja ilmassa.

Sisäänmenoharjoituksia. Karhu on valmiina toimimaan 24/7 maalla, merellä ja ilmassa.

Viimeisinä Karhu-vuosinaan ryhmän jäsenet alkoivat keskustella Gustafsbergin mukaan tuntemuksistaan tehtävien jälkeen, miten keho ja mieli olivat reagoineet ja miten henkistä suorituskykyä voisi parantaa.

– Minua kiehtoo nykyisinkin tutkijana, millainen voimavara ihmisessä on niin hyvässä kuin pahassa ja miten tuollaista vaativaa työtä voi tehdä. Miten oikeasti pitää valmistautua, että pystyy suoriutumaan noin vaikeasta työtehtävästä ja palautumaan niistä ja miten osaa huolehtia itsestä ja pystyy suojelemaan omia resurssejaan, pysymään toimintakuntoisena ja elämään hyvää elämää, vaikka työssä kohtaa kaikkia hirveyksiä.

Muistan, kuinka tulimme eräälle tehtäväpaikalle, missä perheen isä päätti päivänsä kodin olohuoneessa. Kun saavuimme paikalle, tekijä oli vielä elossa. Pahinta oli se, että hänen vaimonsa ja kaksi lastaan seisoivat avuttomana katsomassa isän viimeistä maanpäällistä murhenäytelmää.

– Lasten osahan se niissä keikoissa surullisinta oli, he olivat täysin syyttömiä siihen, että vanhemmat eivät kyenneet hallitsemaan elämäänsä.

Silloin kun on pakko toimia, ei mitata Gustafsbergin mukaan rohkeutta vaan ainoastaan suorituskykyä. Mielen suorituskykyä pystyy harjoittelemalla parantamaan, mutta se ei ole kolmen kikan niksi.

– Ihmisen elämänlaatu on on suorassa suhteessa siihen, kuinka hyvin osaa käsitellä stressiä ja epämiellyttäviä asioita elämässään. Jos on tahtoa, ihminen pystyy kehittämään kykyä merkittävästi. Tämän päivän työelämä on yksi kovimpia juttuja. Olen viisi vuotta kiertänyt satoja yrityksiä ja tavannut tuhansia ihmisiä. On kansantaloudellisesti äärimmäisen tärkeää ja yrityksille merkittävä kilpailuetu, että ihmiset pysyvät työkykyisinä, Gustafsberg sanoo.

Hän on nykyään stressinhallintaa, mielen suorituskykyä ja resilenssikykyä valmentava ja tutkiva filosofian tohtori, tietokirjailija ja kysytty yrityspuhuja.

Lue lisää: Näin toimivat Suomen poliisin erikoisjoukot – kun poliisilla on edessä pahin mahdollinen tilanne, paikalle hälytetään Karhu-ryhmä

Harri Gustafsberg on tehnyt kirjan yhdessä kirjailija Heidi Holmavuon kanssa.

Harri Gustafsberg on tehnyt kirjan yhdessä kirjailija Heidi Holmavuon kanssa.

Lainaukset: Harri Gustafsberg & Heidi Holmavuo: Karhu-ryhmä (Otava)