Isyysbloggaaja Ville, 31, jäi koti-isäksi ja sai kuulla erikoisia sutkautuksia: ”Sinä jäät sitten naiseksi taloon”

Julkaistu:

Isänpäivä
Ville Viholainen on Koti-iskä88, jonka Instagram-kuvissa tavarat saattavat olla levällään ja lapset huutaa taustalla. Idea isän edesottamuksia avaavaan blogiin ja Instagram-tiliin lähti alun perin liikkeelle vitsistä.
Hämeenlinnalainen isyysbloggaaja Ville Viholainen, 31, viettää isänpäivää 3- ja 4-vuotiaiden lastensa ja puolisonsa kanssa. Aikaisempina vuosina hän on teeskennellyt isänpäivän aamuna nukkuvaa ja kuunnellut keittiöstä kantautuvaa touhuamista.

– Lapset ovat jo alkuviikosta kertoneet, että he ovat tehneet minulle salaisuuksia, joten odotan innolla mitä on luvassa, Viholainen kertoo isänpäivän alla.

Viholaisen ja puolison arki on haipakkaa. Hän itse kuvailee perheen menoa ruuhkavuosirumbaksi. Päivätyönsä ohella Viholainen kirjoittaa Koti-iskä88 -nimistä blogia Vauva.fi-sivustolle. Kokemuksiaan vanhemmuudesta hän avaa myös tänä syksynä ilmestyneessä kirjassaan, Pätkäöiden sankarit – selviytymisopas vanhemmille.

Vielä reilu vuosi sitten Viholaisen arki rullasi koti-isän roolissa. Työelämään hän teki paluun viime vuoden elokuussa oltuaan kahdeksan kuukautta kotona lasten kanssa.

Kun Viholainen jäi kotiin puolisonsa palattua töihin, esikoinen oli kolmevuotias ja kuopus noin kaksi vuotta.

– Meillä oli alusta asti niin, että minä ja puoliso halusimme molemmat osallistua lasten kasvattamiseen ja seurata lasten kasvua. Minä olin käyttänyt kaikki isyysvapaat. Aloin miettiä, että haluaisin olla pidemmän pätkän lapsia hoitamassa. Meillä oli siinä vaiheessa siihen mahdollisuus, joten päätin jäädä lasten kanssa kotiin.


Viholainen kuvailee koti-isäksi jäämistä ”parhaaksi päätöksekseen ikinä.” Viholaisen mukaan moni asia avautui uudella tavalla, mikä puolestaan paransi ymmärrystä vanhemmuudesta.

– Meille muodostui lasten kanssa paljon omia juttuja. Kävimme esimerkiksi ulkoilemassa ja perhekahvilassa. Teimme paljon, emmekä poteroituneet kotiin. Huomasin ihan uudenlaisia asioita niin itsestä kuin lapsista. Suhde lapsiin syveni siinä paljon.

Tätä ennen lasten kanssa kotona oli ollut perheen äiti. Koti-isyyden myötä Viholainen kuvailee ymmärtäneensä paremmin, mitä puoliso oli käynyt läpi. Hän tajusi myös, että kotivanhemmuus on täysipäiväistä työtä.

– Lapset olivat hieman eri-ikäisiä, joten toisella oli vauhdikkaampi meno, toinen tuli hitaammin perässä. Koko ajan tapahtui kaikenlaista. Ja siinä samalla oli kaikki kodin ylläpito: ruoanlaitot, siivoamiset sun muut.

– Se yllätti, miten uuvuttavaakin se osasi olla pahimmillaan. Mutta parhaimmillaan se oli ihan uskomattoman hienoa.


”Sinä jäät sitten naiseksi taloon”

Viholainen kertoo saaneensa lasten kanssa kotiin jäämisestä paljon hyvää palautetta, mutta myös erikoisempia kommentteja.

– Suoraan päin naamaa en ole saanut huonoa palautetta, mutta olen saanut sellaisia vähän erikoisia palautteita. Sellaisia ”sinä jäät sitten naiseksi taloon” -tyyppisiä sutkautuksia. Niitä ei ole tarkoitettu välttämättä pahalla, mutta kyllä ne jotain asenteista kertovat.

– Olen itse ihan sinut miehisyyteni kanssa. Se, että on aktiivisesti vanhempi, on todella äijämäistä.

Viholainen pohtii, että sukupuolirooleihin liittyvät sutkautukset kertovat vanhoillisista asenteista, jotka vanhemmuuteen liittyen edelleen paljolti vallitsevat.

– Itse mietin, että me molemmat olemme vanhempia, eikä sillä ole väliä, että kumpi siellä kotona on. Ei ole äidin hommia ja isän hommia. Kun jäin kotiin, huomasin, että ne yleiset asenteet ovat vähän sellaisia, että äidin pitääkin olla se, joka jää kotiin. Ja isän se, joka hankkii leivän pöytään.

– Asenteet johtuvat paljon varmaan siitä, että kun ensimmäinen lapsi tulee, ja miettii, että mitä tässä tekisi, niin helpoin tapa on katsoa mallia omista vanhemmista ja siitä, miten he ovat sen hoitaneet. Vaikka tänä päivänä ollaan muuten moderneja, ja asiat ovat siirtyneet eteenpäin, niin vanhemmiksi tultaessa tipahdetaan sinne 50-luvun tasolle.


”Olen lähtenyt tekemään sellaista ikään kuin inhorealististakin materiaalia”

Perheenisän edesottamuksia ja tuntoja avaavaa blogiaan Viholainen alkoi kirjoittaa pari vuotta sitten. Tätä ennen hän oli perustanut Instagram-tilin, jossa hän jakaa huumorilla höystettyjä kuvia perhearjesta. Idea Instagram-tilin ja blogin taustalla lähti liikkeelle vitsistä.

– Kun esikoinen oli ihan vauva, jäin lapsen kanssa hetkeksi kotiin, kun äiti meni omille menoilleen. Laitoin kavereiden Whatsapp-ryhmään nimimerkillä Koti-iskä88 hauskan kuvan siitä, mitä meillä tapahtui. Joskus laitoin sitten toisen kuvan, ja myös joku muu halusi nähdä näitä kuvia. Joten päätin tehdä tällaisen Instagram-tilin.

Tätä nykyä Koti-iskä88:n Instagram-tilillä on yli 13 000 seuraajaa. Tilin esittelytekstissä mies kertoo olleensa ”väsynyt ja näännyksissä jo vuodesta 2014.” Viholainen on huomannut, että vanhemmuudessa tärkeinä apukeinoina toimivat vertaistuki ja huumori.

– Olen lähtenyt itse tekemään Instagramissa vähän sellaista ikään kuin inhorealististakin materiaalia. Että tavarat saattavat olla levällään ja lapset huutaa taustalla tai jotain muuta vastaavaa. Huumori ja vertaistuellinen näkökulma ovat siellä paljon mukana.


Blogissaan Viholainen on avannut arkisia tilanteita, kuten esimerkiksi monille vanhemmille tuttua asetelmaa: lasten uhmakohtausta julkisella paikalla tai muuten vain ei–niin–otollisella hetkellä.

Vaikkapa bussissa, kun lapset miettivät, kumman vuoro on painaa pysäytysnappia.

– Ja täysi bussilastillinen kääntyy katsomaan, että mitä siellä taistellaan. Kerran taas esikoiseni halusi syödä banaanin, joten kävin hakemassa sen. Tämän jälkeen tuli uhmakohtaus siitä, että olin avannut banaanin väärin. Kyllähän tällaisia monenlaisia on, mutta jälkeenpäin ne lähinnä naurattavat.

Ajoittaisista äänekkäistäkin episodeista huolimatta Viholainen näkee, että lapsia on hyvä kiikuttaa erilaisiin paikkoihin, kuten vaikkapa ravintolaan.

– Eivät he muuten ikinä opi käyttäytymään, jos heitä ei viedä mihinkään. Tai jos pelätään, että nyt joku pahastuu.

– Olen kokenut sen todella tärkeänä, että emme ole menneet pelkästään lasten mukaan, vaan olemme käyneet myös sellaisissa paikoissa, jotka kiinnostavat aikuistakin. Lapsetkin ovat löytäneet niistä paikoista mielenkiintoisia juttuja. Omia mielenkiinnon kohteita ei tarvitse unohtaa, vaan niistä voi pitää kiinni. Tietysti se vaatii vähän enemmän vaivaa, mutta kyllä lapset voi ottaa lähes kaikkeen mukaan.


Nyt, reilu vuosi Viholaisen töihin palaamisen jälkeen, perhearki Hämeenlinnassa pyörii hyvin. Mutta eivät ruuhkavuodet aivan helpoilta tunnu, hän lisää.

– Riittämättömyyden tunne tuntuu olevan kestovaiva. Töihin palaamisen jälkeen aikaa lasten kanssa on vähemmän kuin ennen. Joitakin harrastuksia olen vähentänyt, tai sitten olen siirtänyt ne myöhempään iltaan, jotta voin olla perheen kanssa päiväkodin jälkeen.

– Mutta vaikka on kiire, niin pitää yrittää nauttia siitä arjesta joka päivä, koska suurin osa elämästä on arkea.

Ilta-Sanomat ja Koti-iskä88 -blogia julkaiseva Vauva.fi kuuluvat samaan Sanoma-konserniin.