Anna Perhon kolumni: Verot valtion maksettaviksi!

Julkaistu:

Veroviikko tuli ja meni, nälkä jäi.
Vuoden verenhimoisin viikko on juuri päättymässä – ja aivan liian aikaisin. Verotietojen julkistamisen jälkeen jää aina fiilis, että tätä pitäisi saada lisää. Mikko Leppilammen lanseeraama ”Puolet menee veroon” on liian hyvä slogan, jotta se kannattaisi unohtaa tuosta vain. Unelma olisi, jos voisimme saada reaaliaikaista tietoa näiden verokalenterin tähtihahmojen tuloista:

Ylirikas. Salaa verotietonsa, koska on tukenut yhteiskuntaa ja tuen tarvitsijoita summilla, joista ei ole terveellistä puhua. Verottaja tarjoaa näille todistajansuojeluohjelman kaltaista luovutuskieltopalvelua, koska suomalaiset ovat maailman ainoa kansa, joka vihaa niitä, jotka maksavat veroja huomattavasti enemmän kuin muut.

Sankariyrittäjä. Rääsyistä rikkauksiin -elämäntarina, jossa päähenkilö aloittaa yrittämisen 3-vuotiaana myymällä irtokarkkeja itseä hölmömmille kavereille. On saanut maailmanluokan ohjelmistokehitysidean, tai vaihtoehtoisesti taitellut metallista rattaan, jolla pyörii jokin globaali teollisuudenala. Saa lisäpisteitä, jos on selättänyt alkoholiongelman tai tukee hiihtomaajoukkuetta.

 

Jos se leuhka pyrkyri on tienannut enemmän kuin itse, niin se on myös itseltä pois.

Kiva yrittäjä. Kaverukset, jotka ovat alkaneet tehdä jotain nöpöistä yhdessä, kuten Reino- ja Aino-tossujen ylijäämäpaloista tehtyjä nukketeatterin esirippuja. Niistä on tullut yllättäen somehitti, ja niinpä kuorekoskelaiseen ompelimoon on palkattu nyt kaksi uutta työntekijää. Japanilaiset sisäänostajat ovat kiinnostuneita, etenkin Moomin Characters -kuvioiduista esiripuista.

Julkkis, tähti laskussa. Viihteen taikapiiristä putoamaisillaan oleva yrittäjä, joka joutuu ottamaan harteilleen kollektiivisen koulukiusatun viitan. Kenenkään ei tulisi mieleenkään naureskella työttömille, mutta jos ihminen on hairahtunut tekemään työtä, jossa hän on vilahtanut muutaman minuutin ajan televisiossa, hän on samalla luovuttanut ihmisarvonsa takaisin valtiolle.

Pamppu. Yhteiskunnan vaeltava aave, joka poseeraa vuosisadasta toiseen vuosikertomusten ja EK:n seminaarien kuvissa tummahkossa puvussa. Otsapoimujen syvyyksissä voisi kasvattaa karppeja, kun pamppu pohtii investointihaluttomuutta, ay-liikkeen ankeaa vastahankaisuutta ja palkkatyön sikamaista verotusta, josta jää itsellekin vain muutamia satoja tuhansia käteen kaikkien tellien ja lellien jälkeen. Rikas mutta inhottu, koska herra.

Urheilija. Tulot 19 euroa vuodessa, paitsi jos on Selänne tai Bottas. Saa kotiseuraltaan verotonta avustusta satasen kuussa, jolla pitäisi kattaa vuokra, ruoka, treenimatkat Australiaan, valmentajapalkkiot ja varusteet. Ei valita, koska on pururadalla miettimässä mitä järkeä tässä kaikessa ylipäätään on.

Jaajo, Huutokauppakeisari, Sampo, Markku. Kuuluvat hyvätuloisten julkkisten joukkoon, mikä yleensä herättää ”nyt pitäisi vain tietää kuka tämä on, entäs sotaveteraanit, mistä tollekin maksetaan”-tyyppisiä kouristuksia. Mutta jonkun salaperäisen algoritmin vuoksi saavatkin kansan tuen ja ihailun osakseen.

Naapuri. Määrittelee tunnelmaa koko seuraavan tilikauden ajan. Jos se leuhka pyrkyri on tienannut enemmän kuin itse, niin se on myös itseltä pois. Jos ollaan tasoissa, voidaan moikkailla. Paremmat tulot kuin naapurilla puolestaan vahvistaa ja virmakoittaa tunnelmaa. Yhtä mieltä olemme kuitenkin siitä, että verot pitäisi siirtää valtion maksettaviksi.