rac

Päämajan kaukopartiomiehet saivat erikoistehtävän tuhota puna-armeijan tukikohta – yöllisestä sissi-iskusta säilyi nippu ainutlaatuisia valokuvia

Julkaistu:

Kaukopartio
Jatkosodan lopulla maaliskuussa 1944 kaukopartiomiehistä koottiin iskuosasto Kaleva. Se lähetettiin tuhoamaan puna-armeijan tukikohta ja huoltokeskus. Reissusta säilyi nippu ainutlaatuisia valokuvia.
Päämajan kaukopartiot olivat jatkosodassa Suomen armeijan eliittiä, kovahermoisia ja -kuntoisia taistelijoita, jotka lähetettiin kauas vihollisen linjojen taakse.

Kaukopartioiden tehtävinä oli tiedustelu ja vihollisen huoltoyhteyksien häirintä tai tuhoaminen. Jatkosodan loppupuolella Päämajan kaukopartioiden partiomatkojen luonne muuttui. Erillisiä osastoja koottiin yhteen iskujoukoksi. Kaukopartioiden jatkosodan suurin yhteisisku tehtiin Suopassalmen ja Suopasvaaran kyliin maaliskuussa 1944 Rukajärven pohjoispuolella.

Miehet kerättiin Erillinen Pataljoona 4:n kolmesta kaukopartiokomppaniasta. Lähes 200 partiomiehen iskujoukkoa johti majuri Into Kuismanen, kovapintainen sissi ja ErP 4:n 2. komppanian päällikkö. Mukana oli lukuisilla partiomatkoilla karaistuneita sissejä, muun muassa Mannerheim-ristin ritari Paavo Suoranta.


Kalevaksi nimetty partio koottiin Lieksan Nurmijärvellä, josta se siirrettiin 25.3.1944 Lietmajärvelle. Sieltä osasto siirtyi vihollisen selustaan. Iskuosaston tavoitteena oli tuhota partisaanien tukikohta, puhelinkeskus, ilmavalvontatorni ja vihollisen hiihtoprikaati. Osasto liikkui vihollisen selustassa yhteensä neljä vuorokautta, hiihtomatkaa tuli 160 kilometriä.

Partiomatkalla oli mukana vänrikki Jouko Korhonen. Hän kuvaa hurjaa retkeä Me jouduimme sotaan -kirjassa (Ilta-Sanomat 2019), joka perustuu IS:n 100 tarinaa sodasta -sarjan haastatteluihin.
Partiomatkasta on myös ainutlaatuista kuvamateriaalia, jota Ilta-Sanomat nyt esittelee. Kuvat ovat harvinaisia paristakin syystä. Ensinnäkin ne ovat sotilaiden itsensä eikä armeijan TK-kuvaajien ottamia. Toiseksi kuvia autenttisista taistelutilanteista on sotavuosilta todella vähän.


Perillä partio jakaantui kahtia.

Pääjoukon hyökkäys Suopassalmen kylään sujui hyvin. Vihollinen heräsi vasta, kun suurin osa kylästä roihusi jo ilmiliekeissä. Sen sijaan ilmavalvonta-asemalle yrittänyt pienempi osasto epäonnistui. Yllätysmahdollisuus menetettiin, ja kaukopartiomiehet juuttuivat tulitaisteluun: tappioita tuli, muun muassa luutnantti Aulis Vehniäinen kaatui. Osasto irtautui ja lähti vetäytymään omalle puolelle haavoittuneet mukanaan.

Myös majuri Kuismasen johtama pääjoukko juuttui tulitaisteluun kylässä majailleen rajavartio-osaston kanssa.


Maaliskuinen yö kaukana vihollisen selustassa täyttyi konetuliaseiden räiskeestä. Tilanne oli sekava, viholliset ja omat sekaisin. Vänrikki Korhonen näki edessään miehen, jota luuli omaksi. Ei ollut oma. Hahmo oli venäläinen vartiomies, joka avasi tulen.

Sarja osui nilkkaan, ja Korhonen tippui suksilta.

Seuraava ryöppy meni yli.

– Yritin saada konepistoolin esille, koska tiesin, että kolmas sarja tulee varmasti rintaan, Korhonen muisteli Oulussa IS:n haastattelussa vuonna 2017

Vihollisen ase kuitenkin vaikeni.

Korhosen takana ollut partiomies ehti ampua vartiomiehen.

Lue lisää: Kaukopartio 49:ssä moni asia meni hirvittävällä tavalla pieleen linjojen takana – näin tiedusteluretki muuttui raastavaksi ihmisjahdiksi erämaassa

Luoti jalasta läpi. Pakkasta. Omien luo matkaa sata kilometriä.

Vihollinen lähestyy.

Korhonen valmistautuu partiomiehen viimeiseen vaihtoehtoon lumesta raskaiden korpikuusien keskellä.

– Se oli selvä. Laukaisen kuulan kallooni. Partiosta pitää tulla elävänä pois. Oli omassa vallassa päättää, mitä tekee, mutta minä en halunnut jäädä vangiksi.


Korhonen pyysi asetovereitaan jättämään hänet. Majuri Kuismanen katsoi Korhosta ja kuittasi pyynnön yhdellä sanalla: höpsistä. Mies ahkioon ja alkoi hurja hiihto takaisin kotitukikohtaan, jossa Korhonen pääsi hoitoon.

Suopassalmen retken jälkeen kaukopartioita ei enää koottu isoiksi tuhoamisosastoiksi. Korhonen sanoi IS:n haastattelussa, että ylipäätään koulutettujen tiedustelijoiden käyttö iskujoukkona ei ollut hyvä idea.

Tiedustelun kaukopartiomiehet osasivat.

Räiskiminen vihollisen selustassa oli muiden hommia.

Lähteeenä käytetty myös Jaana Janhilan kirjaa Sissisotaa kaukopartiossa (Minerva 2010).

Jouko Korhosen tarinasta kerrotaan lisää kirjassa Me jouduimme sotaan (Ilta-Sanomat 2019).

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt