Suomen suurimman uutismedian pomo vaihtuu! IS:n päätoimittaja Tapio Sadeoja eläkkeelle: ”Vierastan missiojournalismia”

Kustantaja ja vastaava päätoimittaja Tapio Sadeoja jää eläkkeelle Ilta-Sanomista 38 työvuoden jälkeen.

Tapio Sadeoja jättää Ilta-Sanomat 38 vuoden jälkeen.

1.11.2019 12:01

Mediat muuttuvat, mutta toisin kuin usein kuvitellaan.

– Tärkeästä pitää tehdä mielenkiintoista. Se on olennaisinta tässä, sanoo Tapio Sadeoja.

– Nykyään teemme hyvin paljon aivan vanhanaikaista uutistyötä, kilpailemme nopeudella ja luotettavuudella.

Ilta-Sanomien vastaava päätoimittaja ja kustantaja Tapio Sadeoja, 61, luopuu tehtävistään tänään 1. marraskuuta. Virallisesti hän siirtyy eläkkeelle vuoden vaihteessa. Uutena vastaavana päätoimittajana aloittaa Johanna Lahti.

Ei ole enää yleistä, että johtaja on myös työpaikassa pisimpään ollut työntekijä, mutta sitäkin Sadeoja on. Hän aloitti Ilta-Sanomissa kesätoimittajana vuonna 1981 ja jäi saman tien taloon, ensin määräaikaisena ja sitten vakinaisena.

Tapio Sadeoja vuonna 1984.

Sadeojan aloittaessa toimituksissa haisi vielä tupakka ja vähän vanha viinakin. Tehtiin vain paperilehteä.

– Olihan se välillä melkoista räiskimistä, mutta kyllä uutisvoittajakin saatiin. Esimerkiksi se, että Kekkonen eroaa virastaan, Sadeoja muistelee.

Aikataulu oli tiukka. Lehti todella ilmestyi iltapäivällä ja sitä tehtiin aamun varhaisina tunteina.

– Tietysti se näkyi sisällössäkin.

Tuolloin uutislähteet olivat harvemmassa kuin nykyään. Aamutelevisioita ei tunnettu, radiouutisia tuli vain Yleisradiosta ja niiden aihekirjo oli jäykkä.

– Silloin ihmiset tosiaan lukivat uutiset ensimmäisenä meiltä. Vaikka Paavo Nurmen kuolemasta, Lapuan patruunatehtaan räjähdyksestä tai John Lennonin murhasta. Koulupoikana seurasin Muhammad Alin uraa, eikä hänen otteluistaan voinut lukea muualta kuin Ilta-Sanomista.

Ilta-Sanomien toimitus 1980-luvun lopulla. Tapio Sadeoja kuvassa keskellä.

Tapio Sadeojalle uutisten maailma on ollut aina tuttu. Hänen isänsä Olavi aloitti toimittajana Etelä-Suomessa Kotkassa, jossa Tapio syntyi. Isä muutti Helsinkiin töihin ensin Suomen tietotoimistoon ja sitten Yleisradioon. Äiti Pirkko toimitti paikallislehti Etelä-Vantaata, jonka vanhemmat yhdessä omistivat.

– Sinne tein ensimmäisen juttuni joskus 12- tai 13-vuotiaana. Se kertoi lentopallo-ottelusta, joka oli ensimmäinen, jonka näin. Heti oppi sen toimittajan säännön, että jutun on vain synnyttävä.

15-vuotiaana Sadeoja alkoi avustaa Etelä-Suomea, kun Kotkan jalkapallojoukkueet kävivät Helsingissä pelaamassa.

– Vaikka olen syntyisin Kotkasta, olen elänyt elämäni pääkaupunkiseudun lähiöissä. Ensin nuoruuden Helsingin Pihlajamäessä ja sitten suurimman osan aikaa Länsi-Vantaalla, Sadeoja kertoo.

 Ehkä taas eletään myrskyisiä aikoja, mutta on eri juttu, kun on jo kerran nähnyt kuinka kaikki muuttuu. Se tapahtui silloin minun sukupolvelleni.

– Sillä tavalla se vaikuttaa, että en halua toimittajan tai median nostavan itseään lukijoidensa yläpuolelle, olemme lukijoiden puolella. Lehden tai median ei kuulu kertoa, kuinka heidän kuuluisi elää.

Ulkomaantoimittaja. Se päämäärä oli Sadeojalle alusta lähtien selvä.

– Mikään muu ei käynyt mielessä. Luin ruotsalaista Expresseniä, missä oppi kieltäkin. Hyviä juttuja. Myös amerikkalaiset Life ja Newsweek tekivät vaikutuksen.

Kuten monella saman polven toimittajalla opinnot valtiotieteellisessä tiedekunnassa jäivät kesken.

– Gradua vaille valmis toimittaja, aika tavallista.

Ilta-Sanomissa Sadeoja työskenteli aluksi kotimaan uutisten parissa, urheilussa ja taitto- ja toimitussihteerinä ”uutisdeskissä”. Vastaava päätoimittaja oli Martti Huhtamäki.

– Aika etäiseltähän hän vaikutti, kun oli itse kesätoimittaja ja nuori toimittaja.

Sadeoja tyhjensi kaappejaan päätoimittajan huoneessa.

Huhtamäkeä seurasi Ilta-Sanomien historian pitkäaikaisin päätoimittaja Vesa-Pekka Koljonen.

– Hänen aikanaan alkoi tapahtua. Panostettiin uutisiin, politiikkaan, talouteen ja ulkomaihinkin. Alettiin tehdä asioita nykyaikaisella tavalla.

Se koski myös toimituskulttuuria.

– Sellainen vanha, väärä toimittajaromantiikkaa, johon kuuluu esimerkiksi viinan juominen, loppui.

Sadeoja pääsi viimein ulkomaanuutisten pariin.

– Ensimmäinen varsinainen äkkilähtö oli Libanoniin, jossa oli otettu suomalaisia rauhanturvaajia panttivangeiksi.

Asialla oli kristittyjen pyssymiesten SLA-järjestö.

– En tuntenut kovin hyvin tilannetta siellä. Pakkasin mukaan valokopioita lehtijutuista. Ne jäivät matkalaukkuun, joka ei tullut mukanani perille. Vähän tuskan hiki nousi siinä otsaan. Keikan jälkeen luin sitten useammankin kirjan Libanonin tilanteesta.

Vaikuttavin ulkomaankomennus oli matka Afrikkaan, sotaa käyvään Mosambikiin ja kuivuuden sekä nälän riivaamaan Malawiin.

– Se käsittämätön hädän ja kuoleman määrä kosketti syvästi ja pisti ajattelemaan.

Sadeojan ensimmäinen ”äkkilähtö” ulkomaille tuli vuonna 1985, kun suomalaisia rauhanturvaajia otettiin panttivangeiksi Libanonissa. Vuonna 1986 Sadeoja seurasi Tukholmassa tapahtumia Palmen murhan jälkeen.

Vuonna 1986 Tukholmassa ammuttiin pääministeri Olof Palme.

– Se on jäänyt mieleen ensimmäisenä uutisena, josta ajatteli, että eihän tällaista voi tapahtua. Sittemmin niin on käynyt monta kertaa.

Sadeoja lähti matkaan legendaarisen rikostoimittajan Hannes Markkulan kanssa.

– Kun ajoimme taksilla Arlandasta keskustaan ei missään näkynyt poliisiautoja, joiden olisi luullut liikkuvan murhaajajahdissa. Se ihmetytti.

Tapaus on yhä selvittämättä.

Sadeoja mainitsee itselleen läheiseksi englanninkielisen maailman, Britannian ja Yhdysvallat. Ulospäin ulkomaantoimittaminen näyttää usein vain matkoilta ja reportaaseilta. Arkinen työ on kuitenkin juttujen tekeminen tietotoimistojen raporttien ja muun kansainvälisen aineiston pohjalta.

– Silloin pitää suomentaa, ei vain kääntää, mitä nykyään näkee liikaa. Pitää miettiä, mitkä termit kertovat suomalaisille mistä on kyse, ei vain kääntää mekaanisesti.

Ulkomaantoimituksen päällikkö Sadeojasta tuli vuonna 1991.

Persianlahden sota oli juuri alkamassa.

– Teimme kahta painosta ja toistakymmentä sivua molempiin. Tapahtumien aikataulu oli sellainen, että toimituksessa istuttiin läpi yön. Meillä oli tavoitteena tehdä Suomen parasta uutislehteä sodasta. Ammatillinen kunnianhimo oli kieltämättä aika kova.

Sadeoja aloitti Ilta-Sanomissa vuonna 1981, jolloin toimitus sijaitsi vielä Ludviginkadulla samassa talossa Helsingin Sanomien kanssa.

Tuona vuonna koettiin myös Janajevin juntan vallankaappaus, Gorbatshovin kaatuminen ja Neuvostoliiton hajoaminen. Entisessä Jugoslaviassa sodittiin.

– Vuodessa kaikki johon oli tottunut mullistui. Ei sellaista koe toista kertaa.

Ei vaikka maailma on taas yllätyksiä täynnä.

–Ehkä taas eletään myrskyisiä aikoja, mutta on eri juttu, kun on jo kerran nähnyt kuinka kaikki muuttuu. Se tapahtui silloin minun sukupolvelleni.

Toimituspäällikkö Sadeojasta tuli vuonna 1997. Silloin suuren laman vaikutus vielä tuntui.

– Resursseja kaikkeen oli vähän. Vuosiin väki oli vaihtunut vähän, kun kaikki vain pitivät paikoistaan kiinni kaksin käsin.

Televisiota ja radiota oli tarjolla enemmän, mutta uutiset luettiin kuitenkin yhä pääosin lehdestä.

– Vuosituhannen vaihteessa painettujen iltapäivälehtien levikit olivat kaikkialla suurimmillaan. Isoja uutisia riitti, kuten kaksoistornien tuho New Yorkissa.

Suomessa koettiin 2000-luvulla isojen, surullisten uutisten suma: Myyrmannin pommi-isku, Konginkankaan bussiturma, tsunamin suomalaisuhrit, kouluampumiset...

– Sattumalta Myyrmannin räjähdyksen aikaan olin poikani kanssa katsomassa jalkapalloa 500 metrin päässä. Kuulin räjähdyksen. Kyllähän sitä hätkähti, vaikka ei heti ymmärtänyt mistä oli kyse, Sadeoja muistelee.

Tapio Sadeoja sattui kuuloetäisyydelle, kun Myyrmannin pommi-isku tapahtui.

2000-luvulla monet tragediat saivat harkitsemaan uutistyön etiikkaa tarkasti.

– Ne olivat erikoisia aikoja. Jouduimme kerta toisensa jälkeen harkitsemaan, miten toimia. Miten asiat kerrotaan uhreja kunnioittaen, kuinka omaisten rauhaa surra kunnioitetaan, kuinka ihmiset kohdataan. Aina on oltava hienotunteinen.

Vuosikymmenen lopulla netti nousi uutisvälineeksi, mikä vielä lisäsi vaikeusastetta. Reagoida piti nopeasti ja välittää uutisia, mutta niiden piti pitää paikkansa.

– Ei riittänyt, että joku oli kuullut jotain radiosta. Kaikki on tarkistettava.

Uutispäätoimittaja Sadeojasta tuli vuonna 2006. Hän ehti olla tehtävässä vain puoli vuotta, kun vastaava päätoimittaja Hannu Savola sairastui vakavasti ja menehtyi pian.

– Hanski oli aivan omanlaisensa persoona. Hän eli ja hengitti uutisia ja toi niitä toimitukseen jatkuvasti. Hänenlaistaan ei ollut tullut aiemmin vastaan ja epäilenpä, että ei tule pitkään aikaan tällä alalla. Hän muutti paljon Ilta-Sanomia.

Sadeoja otti hänen tehtävänsä vastaan suuren murroksen hetkellä. Digitaalinen kumous iski kaikkialla ensimmäisenä irtonumeroina myytäviin lehtiin. Samaan aikaan piti ottaa uusi tekniikka käyttöön, miettiä sen sisältöä ja huolehtia ansainnasta, tuloista. Tämä tapahtui hetkellä, jolloin menojen piti laskea, ei nousta.

Sadeoja jättää montaa kanavaa pitkin yleisönsä tavoittavan Ilta-Sanomat. Vastaavan päätoimittajan ja kustantajan pesti päättyi 1. marraskuuta.

– Vuonna 2008 Yhdysvalloissa tapahtui vielä Lehman Brothersin konkurssi, josta käynnistynyt taantuma iski myös mediaan kautta maailman. Irtonumerotulojen kanssa yhtä aikaa menetettiin myös mainostuloja.

Sadeojan mielestä olennaista ei ollut tietää, miten uusi tekniikka toimii vaan se, kuinka se vaikuttaa tekemiseen ja koko alaan.

– Meillä käytiin kovia keskusteluja siitä, kuinka toimia. Joidenkin mielestä olimme liian hitaita, toisten mielestä liian nopeita. Ansainnan puute huolestutti tietysti monia. Lopulta kuitenkin teimme ensimmäisenä voimakkaan loikan mobiiliin ja meistä tuli siinä median edelläkävijä. Ja mobiilista tuli meidän menestyksemme kivijalka.

Sadeojalle opetus oli, että vanhaan tarrautuminen ei kannata. Jos roikutaan paperilehdessä, upotaan sen mukana. Se ei tarkoita, että perinteistä kanavaa ei olisi Ilta-Sanomissa suojeltu.

– Jos pitää liikaa vanhasta kiinni hukkuu sen mukana. Kun nyt ajattelen, aina olisi ollut viisainta valita se nopein vaihtoehto.

Ajat olivat vaikeita työntekijöille, mutta Sadeoja kiittää, että muutokset otettiin fiksusti ja ymmärtäen vastaan.

– Tuntui siltä, että kaikki ajattelivat Ilta-Sanomien etua, eivätkä omaansa.

 Eihän silloin kun aloitin, voinut kuvitella millaista tämä tulisi olemaan.

Sadeojan mielestä yhä elää väärä käsitys, että iltapäivälehdet kilpailisivat vain keskenään. Tekevät ne sitäkin, mutta:

– Todellinen kilpailu käydään kansainvälisesti mainosrahoista. Siinä vastapuoli on sosiaalisessa mediassa, kuten Facebook. Kyse on myös luotettavuudesta. Tehtävämme on osoittaa, että tarjoamme oikeaa ja paikkansapitävää tietoa.

Sadeoja toimi seitsemän vuoden ajan Suomen tietotoimiston hallituksen varapuheenjohtajana ja puheenjohtajana.

– Tietotoimiston asiakkaat olivat vaikeuksissa. Se oli sielläkin kovaa aikaa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että Suomessa tarvitaan kansallista tietotoimistoa.

STT:llä oli myös henkilökohtaista merkitystä.

– Kävi niin, että kun isäni aikoinaan siirtyi sieltä Yleisradioon, hän soitti pikkuveljelleen Kotkaan, että olisi paikka auki. Hän sai sen.

Sadeoja on kulkenut 38 vuotta Ilta-Sanomien kanssa.

– Eihän silloin kun aloitin, voinut kuvitella millaista tämä tulisi olemaan. Jo toinen tv-studio valmistui ja teemme jatkuvasti suoria lähetyksiä. Kun presidentti Niinistö kävi Valkoisessa talossa, meillä oli kolme toimittajaa Valkoisessa talossa ja iso joukko kotitoimituksessa tekemässä lähetystä sekä live-seurantaaa.

Ilta-Sanomat lähetti vierailusta yli kuuden tunnin suoran lähetyksen, jonka katsojaluvut olivat jopa perinteisen TV:n mittapuun mukaan merkittävät.

– Breaking News -konsepti toimii erittäin hyvin. Kaikkien tutkimusten mukaan, kun jotain suurta tapahtuu, suomalaiset tarttuvat ensimmäiseksi Ilta-Sanomien digitaalisiin palveluihin. Olemme siitä kansalaisten luottamuksesta erittäin iloisia ja ylpeitä.

Sadeoja Ilta-Sanomien uudessa tv-studiossa. Vuosikymmenten aikana pelkästä paperilehdestä on edetty pitkälle.

Sadeoja on tyytyväinen, että kehitys näkyy siinä, että hänelle läheisiä ulkomaanuutisia on tarjolla enemmän ja laadukkaampina kuin koskaan ennen ja niitä myös seurataan.

– Sama koskee tietysti vaikkapa politiikkaa ja taloutta, Sadeoja sanoo.

Ilta-Sanomien journalismi on laajempaa ja kattavampaa kuin koskaan ennen.

– Mutta vaikkapa brexitiä olemme seuranneet tarkemmin kuin kenties mikään muu suomalaismedia. On ollut ilta illan perään suoria lähetyksiä brittiparlamentista. Näkökulmakirjoituksissa olemme avanneet, mitä tapahtui ja mitä tapahtuu seuraavaksi.

Sadeoja huomauttaa, että esimerkiksi brexit-jutuilla voi olla nykyään hyvinkin yli kuusinumeroinen lukijamäärä ja monet politiikan, talouden ja ulkomaan uutiset vetävät satoja tuhansia lukijoita.

– Uskallan väittää, ettei koskaan ennen ole Suomessa näin monet lukeneet ja seuranneet koti- ja ulkomaanuutisia kuin nyt. Ja siinä Ilta-Sanomilla ja sen journalismilla yhdistettynä valtaviin yleisöihin on ratkaisevan suuri merkitys.

Ilta-Sanomat ei vastaavan päätoimittajan mukaan voi asettua minkään ryhmän tai alueen puolelle.

–Olemme koko Suomen lehti. Meitä luetaan Kotkasta Utsjoelle. Emme me voi lähteä sanomaan, mikä on oikea tapa elää. Vierastan missiojournalismia, jossa ajetaan jotain aatetta tai asiaa.

 Vierastan missiojournalismia, jossa ajetaan jotain aatetta tai asiaa.

Sadeojan mielestä lehden perusarvoihin kuuluvat demokratia, sananvapaus, markkinatalous ja pohjoismainen hyvinvointivaltio. Mutta jos näiden toteutumisessa on ongelmia, se pitää kriittisesti kertoa.

– Emme ole minkään äärilaidan lehti, vaan silloin asiat ovat hyvin, kun meitä haukutaan joka puolella.

Sadeoja on tyytyväinen siitä, että missään Pohjoismaassa iltapäivälehdet eivät ole lähteneet mukaan nykyiseen populismiin aaltoon, vaan pitäneet kiinni totuudesta ja uskottavuudesta.

Ilta-Sanomat ei kuitenkaan sisällä vain politiikkaa ja taloutta.

– Urheilu ja viihde tulevat aina olemaan tärkeää sisältöä, jotka hoidamme samalla luotettavuudella kuin muutkin asiat. Jos halutaan kertoa koko elämän kirjosta, kerrotaan myös niistä.

Eläkkeellä Tapio Sadeoja aikoo varata aikaa yhdelle vanhalle harrastuksena, joka on ”Netflix-aikana” jäänyt liian vähälle.

– Odotan, että pääsen taas lukemaan kirjoja. Minulla on iso pinkka teoksia Winston Churchillista odottamassa.

Tapio Sadeoja

Syntynyt: 16.6.1958

Perhe: Vaimo Marja, kaksi aikuista poikaa.

Ammatti: Kustantaja, vastaava päätoimittaja

Harrastukset: Jalkapallon seuraaminen, lukeminen.

Plus: Tottenham-fani. Kävi katsomassa ensimmäisen ottelun paikan päällä vuonna 1974 ensimmäisillä kesätyörahoillaan.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?