Suomalaisten keskitysleirit jatkosodan aikana nousivat uutisiin Venäjällä - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Suomalaisten keskitysleirit Itä-Karjalassa otettiin esiin Venäjällä – ”Suomessa tämä ei ole ollut vaiettu asia”

Neuvostoliittolaisen sotareportterin Galina Sankon kuva petroskoilaiselta vankileiriltä on otettu suomalaisten vetäytymisen jälkeen vuonna 1944. Kuvan oikeassa laidassa näkyy Klavdija Njuppijeva.

Julkaistu: 29.10.2019 18:07

Venäjän media on hiljattain julkaissut uutisia, joissa on käsitelty Suomen miehitysaikaa ja siviilien kohtelua Itä-Karjalassa jatkosodassa. Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan mukaan suomalaiset eivät syyllistyneet etniseen puhdistukseen.

Venäjän media on nostanut näkyvästi ja hyvin synkkään sävyyn esille siviiliväestön kohtelun Suomen miehittämässä Itä-Karjalassa jatkosodan aikana. Venäläismedian raportoinnista kertoi tiistaina Helsingin Sanomat.

Suomalainen sotilashallinto kokosi ylipäällikkö Mannerheimin käskystä Itä-Karjalan ”epäkansallisen” väestön leireille, joita kutsuttiin vuosina 1941–1943 virallisesti keskitysleireiksi. Loppuvuodesta 1943 käyttöön tuli nimitys siirtoleiri.

Yhteensä leirejä oli 14. Suurimmillaan niiden vankiluku oli keväällä 1942: noin 24 000.

Neuvostoliittolaisen sotareportterin Galina Sankon kuva petroskoilaiselta vankileiriltä on otettu suomalaisten vetäytymisen jälkeen vuonna 1944. Kuvan oikeassa laidassa näkyy Klavdija Njuppijeva.

Ensimmäisen, Petroskoin lähellä sijainneen leirin perustamisesta tuli viime viikolla kuluneeksi tasan 78 vuotta. Uutistoimisto RIA-Novosti kertoi 24. lokakuuta, että Venäjän turvallisuuspalvelun FSB:n Karjalan-osasto on julkistanut Petroskoin alueen leireistä kertovia uusia asiakirjoja.

RIA-Novosti haastatteli laajaan juttuunsa myös pikkutyttönä leirissä numero 2 ollutta Klavdija Njuppijevaa, joka kertoi lähteneensä syksyllä 1943 luvatta hernepellolle hakemaan syötävää. Njuppijevan mukaan suomalainen vartija oli ampunut häntä lonkkaan, mutta haava oli jätetty hoitamatta. Njuppijeva oli tuolloin 8-vuotias.

– Kukaan ei antanut meille hoitoa keskitysleirillä, Njuppijeva sanoi RIA-Novostille.

HS:n mukaan Venäjän sotahistoriallisen seuran tieteellinen johtaja Mihail Mjahkov olisi puolestaan kertonut Rossija 24 -kanavan haastattelussa todisteista, joiden mukaan pikkulapset olisivat karanneet petroskoilaiselta leiriltä keräämään ruohoa ravinnoksi, ja heidät olisi ammuttu kuoliaaksi.

Venäläisnaisia leirillä jatkosodan aikana.

Venäläismedian raporteissa annetaan ymmärtää, että suomalainen sotilashallinto olisi syyllistynyt Itä-Karjalassa etniseen puhdistukseen ja jopa kansanmurhaan.

”Suomalaiset eivät useimmissa tapauksissa surmanneet ihmisiä asein vaan pitämällä näitä tarkoituksellisesti nälässä ja epäämällä näiltä lääkinnällisen avun”, RIA-Novosti kirjoittaa.

Kansallisarkiston pääjohtajan Jussi Nuortevan mukaan FSB:n asiakirjoissa ei ole kovin paljon uutta tietoa.

– Niiden salaus on purettu vuonna 2002, eli ne ovat tutkimuksen käytössä olleita aineistoja. Olemme nyt pyytäneet niistä kopiot meille, Nuorteva sanoi tiistaina IS:lle.

– Kuinka hyvin nämä raportit pitävät yhtä sen todellisuuden kanssa, joka leireillä oli, sitä on hyvin vaikea arvioida.

Työvelvolliset palaamassa leirille.

Nuortevan mukaan asiakirjat sisältävät Neuvostoliiton sisäasiain kansankomissariaatin NKVD:n omilta urkkijoilta kerättyjä tietoja. Lähdekritiikin kannalta kiinnostava kysymys on se, kuinka luotettavia tiedot ovat.

– He ovat olleet Petroskoissa olleita henkilöitä, jotka ovat toimittaneet tietoja NKVD:lle. Varmasti niissä on jotakin pohjaa, Nuorteva arvioi.

Venäjällä nyt esitetyt yksittäiset kauhukertomukset voivat olla totta – sitä ei Nuortevan mukaan voida sulkea pois.

Sotilasviranomaiset toimivat Itä-Karjalassa etnisen valinnan perusteella: useimmat suomalaiset ja suomenheimoiset saivat jatkaa normaalia elämää ja työntekoa, mutta valloitetun alueen venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset ja poliittisesti epäluotettavina pidetyt suomalaiset passitettiin leireille.

Nuortevalle ja suomalaiselle tutkijayhteisölle tämä historia on tuttua ja hyvin tutkittua.

– Suomessa tämä ei ole ollut mikään vaiettu asia. Itsekin kirjoitin Itä-Karjalan vankeinhoidosta 1980-luvulla, Nuorteva kertoi.

Venäjällä on käyty jo pitkään keskustelua Stalinin vainoista 1930-luvun lopulla ja Karhumäen lähellä sijaitsevista Sandarmohin joukkohaudoista. Kansallismieliset tahot väittävät, että suomalaiset olisivat tienneet Sandarmohista ja haudanneet sinne jatkosodan aikana ampumiaan neuvostoliittolaisia sotavankeja.

Suomalaisten vankileireistä avattu keskustelu liittyy mahdollisesti Sandarmohiin, mutta Nuortevan arvion mukaan tuore uutisointi leirien julmuuksista ei välttämättä ole osa valtiollista mediakampanjaa Suomea vastaan.

– Tuskin tätä keskustelua nyt on ylhäältäpäin käsketty. Tämä teema on ollut siellä tunnettu, ja nämäkin aineistot ovat avautuneet jo 2002.

Suomalaisten ylläpitämillä Itä-Karjalan leireillä kuoli yli 4 000 vankia – kuolleisuus oli noin 17 prosenttia.

– Se on suuri luku, mutta täytyy muistaa, että Neuvostoliitto siirsi Itä-Karjalasta väestöä (suomalaisten hyökkäyksen tieltä). Siirretyn väestön kuolleisuus oli arviolta suunnilleen samaa luokkaa, Nuorteva totesi.

– Kuolleisuus oli samaa tasoa kuin tämäntyyppisillä leireillä muualla, ja pienempi kuin neuvostoliittolaisten sotavankien keskuudessa. Olot olivat kurjat, paljon ihmisiä kuoli, ja kuri oli varmasti aika tiukkaa. Siviiliväestö joutuu aina kärsimään sodissa.

Voiko Suomen sotilasviranomaisten toimista puhua etnisenä puhdistuksena? Nuortevan arvion mukaan ei.

– Suomalaiset eivät ryhtyneet laajamittaisiin väestönsiirtoihin eivätkä laajamittaisiin surmaamisiin, pääjohtaja arvioi.

Sitä Suomi ei kuitenkaan voi kiistää, että sotilashallinto teki Itä-Karjalassa etnistä erottelua.

– Tämä on asia, josta historioitsijoiden on hyvä käydä keskustelua. Mitä enemmän aineistoja avataan ja mitä enemmän käydään keskustelua, sitä paremmin kokonaiskuva hahmottuu.

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?