Iskelmälaulaja Eino Grön, 80, saa viideltäkymmeneltä eläkeläiseltä ja vanhukselta aplodit, kun hän päättää tulkintansa Kulkuri ja joutsen -kappaleesta.
Yleisö koostuu lähinnä vanhusten ystäväpalvelua tarjoavan Seurana-yrityksen asiakkaista ja työntekijöistä, seuralaisista.
Yritys on Grönille läheinen: mies palkkasi reilu vuosi sitten muistisairaalle Marjatta-vaimolleen seuralaisen, kun vaimo muutti espoolaiseen hoivakotiin.
Marjatta on ollut hoivakodissa jo vuodesta 2015 ja Grön käy vaimonsa luona usein. Palkattu seuralainen on pikemminkin ystävä, joka tuo erilaista jaksamista ja piristystä arkeen.
– Kyllähän se on selvää, että tästä on iso apu. Vanhukset ovat yksin, ja kaikenlaisen seuranpito ja virikkeet ovat sellainen asia, joka nostaa hänen henkistä tilannettaan, ja se ilmapiiri tulee toisenlaiseksi.
Parin tunnin seurustelutuokioiden aikana Marjatta voi seuralaisen kanssa käydä kävelyllä, kahvitella, katsella vanhoja valokuvia, kuunnella musiikkia tai käydä esimerkiksi kampaajalla.
– Tämä on fantastista toimintaa. Kyllä tästä on varmasti selkeä hyöty, Grön sanoo.
Irja Parkkinen oli 1960-luvulla lentoemäntänä työskennellessään tavannut Eino Grönin. Parkkinen kertoi, kuinka koneeseen noussut Grön tervehti matkustamon henkilökuntaa ja pelasti aamulennolla olleiden työntekijöiden päivän. –Pienet asiat saattavat joskus jäädä mieleen jopa 60 vuodeksi, Parkkinen muistutti kiitollisena.
Grönit ovat olleet naimisissa vuodesta 1962. Laulaja puhui vaimonsa sairaudesta tammikuisessa haastattelussaan. Tuolloin Eino Grön totesi, että oli vain totuttava siihen, ettei vaimo voi parantua.
– Se on tietysti hyvin ikävää, mutta ei asialle mitään voi. Tästä sairaudesta ei valitettavasti parannuta. Päinvastoin. Siihen ajatukseen pitää vain kasvaa.
Eino Grön jaksaa tehdä keikkaa, vaikka myöntääkin että ikä painaa. –Siihen on turha keskittyä.
Yksityiskonsertissa Grön esittää suosikkikappaleita pitkän uransa varrelta. Aina välillä hän intoutuu kertomaan anekdootteja kuuluisista tutuistaan kuten Tapio Rautavaarasta tai Reijo Taipaleesta.
Vaikka ikä ei varsinaisesti vielä ikinuorta artistia paina, kertoo hän vuosien jättäneen jäljen.
– Kyllä sen huomaa, että ikää tulee, turha sitä on kieltää. Mutta siihen on turha keskittyä, ja pitää vain tehdä voitavansa, ettei se vaikuttaisi niin paljon, Grön toteaa.
”Valtion puolelta se pitäisi hoitaa kuntoon. Yksityiset tahot ovat vain tarttuneettilaisuuteen.
Grön esiintyy usein ikäihmisille, kun esimerkiksi erilaiset hoitolaitokset ovat kutsuneet artistin keikalle. Laulaja on nähnyt eri ihmisten kirjon.
– Löytyy pirteitä 80–90-vuotiaita vanhuksia, joilla jalka vielä nousee. Mutta sitten voi myös tulla sairauksia.
Gröniä häiritsee hieman se, että hoitoalaan liitetään bisnes-ajattelutapa. Toisaalta hän kokee, ettei valtio pysty riittävästi tarjoamaan apua vanhuuteen.
– Muuten ei kai hoitolaitoksia olisi. Valtion puolelta se pitäisi hoitaa kuntoon. Yksityiset tahot ovat vain tarttuneet tilaisuuteen.
Grön itse pyrkii elämään terveellisesti ja siten pitämään itsensä terveenä ja virkeänä. Mies jätti tupakan ja alkoholin vuosikymmeniä sitten.
Eino Grön esiintyi vanhuksille ystäväpalvelun vieraana Lauttasaaressa.
Vaihtelua tuovat myös ulkomaanmatkat. Grön kertoo viettävänsä noin puolet vuodesta ulkomailla. Vain hieman ennen yksityiskonserttia mies palasi Välimeren-risteilyltä.
Ainakin toistaiseksi energiaa riittää, eikä keikkatahti ole hidastumassa. Marraskuussa jatkuu 80-vuotisjuhlakiertue. Kesällä puolestaan mies esiintyy omasta elämästään kertovassa Tango D’Amore -näytelmässä Sappeen kesäteatterissa.
– Tämä on elämäntapa, elän tällä.
Eino Grönin esiintyminen miellyttävä yllätys vanhuksille ja ystäväpalvelun työntekijöille.
Tästä ystäväpalvelussa on kyse
Ystäväpalvelulle on tänä päivänä kysyntää. Esimerkiksi Punainen risti ja Vanhustyön keskusliitto välittävät vapaaehtoisia vanhusten ystäviksi. Ystäväpalvelut eroavat hieman toisistaan.
Järjestöjen lisäksi myös yksityiset yritykset järjestävät sitä.
Mirka Saarinen on Seurana-yrityksen perustaja ja yksi seuralaisista. Yritys sai alkunsa, kun Saarinen yritti löytää hoivakotiin joutuneelle isoisälleen seuraa.
–Hoivakodissa monet vanhuksista olivat huonokuntoisia eivätkä he pystyneet juttelemaan isoisän kanssa tai pitämään hänelle seuraa. Suku kävi viikonloppuisin, mutta siinä oli kuitenkin ne viisi tylsempää päivää, Saarinen kertoo.
Saarinen päätyi opiskelemaan gerontologiaa ja perustamaan yrityksen, joka tarjoaa vanhuksille säännöllistä ja tuttua seuraa. Nyt firma työllistää Saarisen lisäksi 18 eläkeläistä, jotka ovat itse kaivanneet merkityksellistä tekemistä eläkepäiville.
–Omaisten ensimmäinen toive on ulkoilu vanhuksen kanssa ja mielenvirkeyden ylläpitämiseen tähtäävä toiminta. Muistellaan kiireettä vanhoja ja katsellaan esimerkiksi valokuvia tai voidaan käydä yhdessä kaupassa.
Seuralainen viettää asiakkaan kanssa vähintään pari tuntia kerrallaan. Monesti aika voi venähtää, sillä seuralaisella on vain yksi asiakas päivässä.
