Jukka Tennilän kolumni: Synnytyssairaaloissa hiljaista - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Jukka Tennilän kolumni: Synnytyssairaaloissa hiljaista

Maailman muuttumiseen on syytä sopeutua, koska sopeutumattomuudella ei voita mitään, kirjoittaa Jukka Tennilä.

27.10.2019 8:33

Synkät, alhaisen syntyvyyden pysyvyyttä maalailevat väestöennusteet lietsovat perhepoliittisia aloitteita, joilla tähdätään tilanteen kohentamiseen. Hallituksen kakkospuolue keskusta ehdotti äskettäin, että eduskunta kävisi ajankohtaiskeskustelun lapsi- ja perhemyönteisemmän Suomen rakentamisesta.

Poliittisella päätöksenteolla voidaan vaikuttaa lapsiperheiden etuuksiin, mutta mitään näyttöä ei ole siitä, että etuuksien kohentaminen automaattisesti lisäisi vilkkautta lastentekorintamalla. Historiaa tuntevat huomauttavat kernaasti, että maahan oli viime sotien jälkeen jo syntynyt kolme erittäin suurta ikäluokkaa ennen kuin lapsilisiä alettiin maksaa vuonna 1948.

Työllisyyden ja hyvinvoinnin yhteys syntyvyyteen ei ole suoraviivainen, mutta jos usko hyvään tulevaisuuteen horjuu, vauvoja puskee maailmaan vain harvakseltaan. Tulevaisuudenuskoa ei luoda poliittisin päätöksin, vaan syyt ihmisten elämäntapaan pesivät hallituksen ja eduskunnan ulkopuolella.

Syntyvyyteen vaikuttaa paitsi ihmisten halu/haluttomuus saada lapsia myös potentiaalisten synnyttäjien määrä. Se on nyt syntyvien tyttöjen tullessa lastensaanti-ikään niin pieni, ettei seuraavastakaan sukupolvesta voi tulla suurta.

Kun yleisnäkymä on tällainen, etuusnäpertely ei muuta kehityksen suuntaa, mikä ei tietenkään ole peruste kieltäytyä pyrkimästä mahdollisuuksien mukaan parantamaan lapsiperheiden tilannetta. Lapset eivät kuitenkaan synny lahjomalla. He syntyvät muista syistä, jos ovat syntyäkseen.

Kaikkein vähiten pyrkimyksessä perhekoon kasvattamiseen on apua vapaaehtoisesti lapsettomien syyllistämisestä. Lasta haluavien kannustaminen on terveempi tie.

Suomeen 1990-luvun alussa iskenyt syvä lama johti yllättäen melkoiseen vilkkauteen synnytyssairaaloissa, kun maahan syntyi useita yli 60 000 hengen ikäluokkia. Nyt nämä ikäluokat ovat perheellistymisiässä, mutta jälkikasvua syntyy kitsaasti. Huoltosuhteen huononemista ja eläkejärjestelmän kestävyyttä tuskailevien huoli lisääntyy.

 Lapsettomien syyllistäminen ei auta kohentamaan syntyvyyttä.

Huoli suomalaisten syntyvyyden putoamisesta kohti vaisua eteläeurooppalaista tasoa on ymmärrettävä, mutta ihmisten syyllistäminen ei auta asiaa. Historia on joissakin asioissa nopealiikkeistä mutta joissakin toisissa hidasta. On syytä tajuta, että työelämään 2040-luvun alussa astuva ikäluokka on jo syntynyt.

Maailman muuttumiseen on syytä sopeutua, koska sopeutumattomuudella ei voita mitään, ja yksi muutoksista on se, ettei uusi polvi omaksu vanhempiensa ja näiden vanhempien elämäntapaa.

Vuosina 1945–50 syntyneet suuret, yli 100 000 hengen ikäluokat tulivat lastensaanti-ikään 1970-luvulle tultaessa, mutta vuonna 1973 syntyvyys putosi matalimmaksi sitten 1860-luvun nälkävuosien.

On syytä tunnustaa, ettei 1950-luvulle ominainen hälisevä lasten paljous voi tehdä paluuta. Lapsia syntyi 1940-luvun lopulla paljon, koska elämän koettiin sodan jälkeen alkaneen ikään kuin uudestaan. Avioitumisikä oli koko 1930-luvun noussut, mutta heti sodan jälkeen se putosi rysähtäen.

Nyt yhdeksi lasten saannin esteeksi mainitaan sopivan puolison löytämisen vaikeus, kun taas 1940-luvun puolivälissä naisten enemmyys oli sotien miestappioiden jäljiltä niin suuri, ettei naisilla ollut varaa nirsoilla seurustelukumppanin valinnassa.

Kirjoittaja on helsinkiläinen toimittaja.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Osion tuoreimmat

Luitko jo nämä?