”Suoritti teon ainoastaan polttopulloja käyttäen” – lähes 500:aa talvisodan taistelijaa esitettiin Marskin ritariksi

rac

Julkaistu:

Talvisodan syttymisestä tulee marraskuussa kuluneeksi 80 vuotta. 105 taistelupäivän aikana moni suomalainen sotilas teki sellaisia tekoja, että heille esitettiin Mannerheim-ristiä. Niitä ei kuitenkaan koskaan myönnetty pelkistä talvisodan ansioista, ja tapahtumat painuivat unholaan.
”Todistuksena hänen kylmäverisyydestään seuraava tapaus: Ollessaan partiomatkalla Kuhmon Löytövaarassa 31.1. noin kello 17.00 haavoittui hän Löytöjärven jäällä partionjohtajan luullessa hänen kaatuneen. Venäläiset saapuivat tarkastamaan sotamies Kauppia ja löivät häntä kiväärillä päähän ja pistivät pistimellä suuhun, mutta sotamies Kauppi koko ajan tajussaan ollen tekeytyi kuolleeksi pysytellen kylmäverisesti aivan liikkumatta, onnistui pettämään viholliset.

1.2. kello 19.00 tuotiin hänet vapaaehtoisen partion hakemana pois jäältä, jossa hän oli maannut miltei vuorokauden 25 asteen pakkasessa. Hänen molemmat jalkansa leikattiin nilkasta poikki ja hoidetaan häntä nykyään Tukholmassa.”

Näin eversti Johan Mäkiniemi kertoi talvisodan jälkeen 25-vuotiaasta sotamies Eero Kaupista, joka taisteli Kuhmon suunnalla Jalkaväki­rykmentti 27:n 3. komppaniassa. Hän oli usein vapaaehtoisena tiedustelupartioissa ja ilmeisen ansioitunut tehtävissään. Tällä perusteella hänelle esitettiin välirauhan aikana Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-ristiä.
  • Yllä olevalla videolla näet autenttista kuvaa talvisodasta mm. Raatteentien mottitaisteluiden jälkeen.
Kauppi oli yksi lähes 500:sta talvisodan taistelijasta, joista tehtiin esitys Puolustusvoimien korkeimman kunniamerkin saajaksi. Jo joulukuussa 1940, reilut puoli vuotta sodan päättymisen jälkeen, oli annettu asetus, joka teki mahdolliseksi, että talvisodassa ansioitunut sotilas voitiin esittää nimitettäväksi Mannerheim-ristin ritariksi. Kunniamerkki voitiin myöntää sotilasarvosta riippumatta. Helmikuussa 1941 Pääesikunta lähetti komentotehtävissä olleille upseereille kirjeen, jossa pyydettiin esityksiä palkittavista. Aikaa oli kuukausi.

Nimitysehdotuksia tuli lähes 500. Monelle esitettiin jopa 1. luokan Mannerheim-ristiä, jonka lopulta jatkosodan aikana saivat vain marsalkka Mannerheim ja jalkaväenkenraali Erik Heinrichs.

Jatkosota alkoi, ja asian käsittely lykkääntyi. Kesän ja syksyn 1941 aikana alkoi tulla lisää ansioituneita sotilaita, joille Mannerheim-ristiä esitettiin jatkosodan tapahtumien johdosta. Samoin monet jo talvisodan ansioista huomiota saaneet ylsivät uusiin mainetekoihin.

Ensimmäisen Mannerheim-ristin sai eversti (myöhemmin kenraalimajuri) Ruben Lagus heinäkuussa 1941. Perusteluina olivat henkilökohtainen urhoollisuus ja suuriin tuloksiin johtaneista sotatoimista. Mannerheim-risti myönnettiin jatkosodan aikana 191 sotilaalle. Heidän joukossaan oli useita jo talvisodassa erityisesti ansioituneita.

Talvisodan ansiot alkoivat ajan kuluessa menettää merkitystään. Talvisodan ristien myöntämistä pohdittiin Päämajassa huhtikuuhun 1944 asti, jolloin niistä päätettiin luopua. Esitykset jäivät pahvikansioon, joka jäi arkistoon. Sen takia historian hämärään jäi monta tarinaa, jotka ovat edelleen varsin huonosti tunnettuja. Tässä muutama esimerkki talvisodan ritariehdotuksista.

1. Yksi talvisodan legendoista on Kollaanjoella taistellut tarkka-ampuja Simo Häyhä. Hänestä esityksen Marskin ritariksi teki eversti Eino Virkki.

”Kuuluisa tarkka-ampuja, joka kiväärillä ja konepistoolilla tuhosi vihollisia yhteensä sodan kuluessa lähes pataljoonan verran. Haavoittui sodan viimeisenä päivänä vaikeasti kasvoihin”, kuului koko perustelu.

Talvisodan loppupuolella räjähtävästä luodista kasvoihin haavoittunut Häyhä ei osallistunut enää jatkosotaan. Hän ei saanut koskaan Mannerheim-ristiä.

2. Eversti Martti Aho palkittiin jatkosodassa kaksinkertaisena Mannerheim-ristin ritarina ensin vuonna 1942 ja sitten vuonna 1944. Talvisodassa hän toimi pataljoonankomentajana Laatokan pohjoispuolella ja noista vaiheista hänelle ehdotettiin Mannerheim-ristiä mm. seuraavasti:

”Johti myöhemmin 15.1.–13.3.1940, kaksi vahvistettua pataljoonaa sekä hyökkäys- että puolustustaisteluissa Pitkärannan maastossa sellaisella taidolla ja tarmolla, että hänen taisteluosastonsa monta kertaa ratkaisi kriitilliset tilanteen ja näin muodoin positiivisesti vaikutti operatiivisen suunnitelman toteuttamiseen.”

3. Eniten esityksiä tuli Jalkaväkirykmentti 23:sta, joka taisteli ensin Karjalankannaksella Taipaleenjoella ja sitten Äyräpäässä ja Vuosalmella. Yksi esityksen saaneista oli 4. komppaniassa mukana ollut ylikersantti Kustaa Kari:

”Terenttilässä oli 22.12.1939 erään tukikohdan eteen pysähtynyt vihollisen hyökkäysvaunu, joka vielä ampui, mutta ei päässyt liikkumaan. Avuksi kiirehti useita hyökkäysvaunuja asettuen kehänä tämän ympärille. Kari pakotti apuun rientäneet hyökkkäysvaunut perääntymään ja suoritti tämän teon ainoastaan polttopulloja käyttäen huolimatta siitä, että perääntyvät hyökkäysvaunut kohdistivat häneen kiivaan tulen.

Lisäksi hän tuhosi pysähtyneestä hyökkäysvaunusta pakoon yrittäneen miehistön.”

4. Kannaksen raskaimmat taistelut käytiin Summan lohkolla. Suomalaiset puolustautuivat Mannerheim-linjan bunkkereissa ja taisteluhaudoissa, joita kohti rynnisti valtava määrä hyökkäysvaunuja. Jalkaväkirykmentti 7:n panssarintorjunta­tykkikomppanian päällikkö oli vänrikki Valto Hämäläinen. Hänestä kirjoitettiin seuraavaa:

”Johti JR 7:n pst. tykkikomppanian päällikkönä Summan ratkaisu­taistelussa (edellisen komppanianpäällikön kaaduttua) 5.2.–13.2.1940 pst-tykkejään niin suurella taidolla, että yksikään vihollisen panssarivaunu ei päässyt pääpuolustuslinjan sisään, vaan yksistään Summan aukeilla tuhottiin yhteensä 79 panssarivaunua.”

5. Joskus esitykset olivat vähän pidempiä ja yksityiskohtaisempia, joskus lyhyitä ja pelkistettyjä. Joskus rivien välissä on paljonkin tarinaa ja tapahtumien kulun voi vain kuvitella. Esimerkiksi näin pelkistetysti esitettiin Mannerheim-ristiä kersantti Ilmari Konnulle, joka taisteli Keski-Kannaksella Jalkaväkirykmentti 6:ssa.

”Salmenkaidalla vastaiskussa käsirysyssä puukkoakin käyttäen tuhosi vihollisen pikakivääripesäkkeen. Tapahtui 18.2.1940”.

Voit lukea lisää talvisodan ratkaisutaisteluista sekä koskettavista ihmiskohtaloista etulinjassa ja kotirintamalla Ilta-Sanomien erikoislehdestä Talvisota.


Jutussa käytetyt lainaukset ovat Seppo Porvalin kirjasta Talvisodan ritarit (Revontuli 2013).

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt