40 vuotta rekkaa ammatikseen ajanut Jan, 59, kiroaa Suomen huonokuntoista tieverkostoa – kertoo nyt, missä on erityisen paha tie

Julkaistu:

Huonokuntoisen päällystetyn tiestön osuus on noussut tänä vuonna 13,8 prosenttiin. Pitkän linjan kuljettaja Jan Ingman muistelee lämmöllä aikaa, jolloin tien kunnossapito oli kunnian asia.
Varsinkin talviaikaan laiminlyöty tieverkosto on rekkakuskien keskuudessa yleinen ärtymyksenaihe, kertoo vuodesta 1979 kuormankuljetusalalla työskennellyt yrittäjä Jan Ingman.

– Kyllä kuljettajat välillä manailevat, että jatkuvasti ollaan liemessä ja että tämä on heidän viimeinen ajotalvensa. Moni kiroaa etsivänsä muita hommia, Ingman sanoo.

Uudellamaalla Ingmanille on tuottanut päänvaivaa erityisesti pahamaineisen rosoinen Söderkullantie.

– Se on täynnä reikiä ja kulmista painunut. Tiellä on kahdeksankymmenen rajoitus, mutta eihän siellä kuorma-autolla voi mitenkään sellaista vauhtia ajaa, tai lentää hytistä ulos. Söderkullantiellä on matkan varrella sijaitsevien tehtaiden takia paljon raskasta liikennettä.

Ensi talvi kuljettajille erityisen vaarallinen

Kotimaisen tieverkoston tila on poikinut kuluneella viikolla runsaasti julkista keskustelua. Väylän tieliikennejohtaja Pekka Rajalan mukaan huonokuntoisen päällystetyn tiestön osuus nousi tänä vuonna 13,8 prosenttiin. Keskiviikkona julkisuutta sai osakseen Kangasalan Korvenperäntie, jonka satunnainen pilailija oli nimennyt liikennemerkkiin kiinnittämällään lisäkilvellä ”Koko perkeleen tieksi”.
Pitkittynyt resurssipula tekee Ingmanin arvion mukaan ensi talvesta kuljetusalalle erityisen vaarallisen. Syynä ovat kuorma-autojen paisuneet enimmäispainot ja -pituudet. Viestintä- ja liikenneministeriö on korottanut niitä viime vuosina lisätäkseen kuljetuksen tehokkuutta. Tänä syksynä teillä ovat yleistyneet 33-metriset jättiläisrekat, kun vielä vuosi sitten ajoneuvon enimmäispituus oli 25,25 metriä.


– Saa nähdä, miten tulevana talvena pärjätään, kun liikenteessä on entistäkin raskaampaa kalustoa. Hurjilla keleillä kuljettajilla on melkoiset haasteet, jos teitä ei ole hoidettu. Saa nähdä, ottavatko kuskit lopputilin, Ingman naurahtaa.

Ingman muistelee lämmöllä Tie- ja vesirakennushallituksen (TVH) aikaa, jolloin teiden kunnossapidosta vastasivat tiepiirit. Tiemestareille oman piirin hyväkuntoisuus oli henkilökohtaisen kunnian asia. Kalustoa ja ammattitaitoisia urakoitsijoita löytyi runsaasti.

– Tiemestarit tarkastivat ja hoitivat itse omia tiealueitaan paikan päällä. Nyt istutaan ja katsotaan vain tiekameroita tai satelliitteja. Ei se niin toimi kuin ennen vanhaan. Ei ole enää samaa tunnetta, että se on oma tie, Ingman tuhahtaa.

Asfaltoinnin määrärahat 1960-luvun tasolla

Huonot ajokelit yhdistettynä laiminlyötyyn työverkostoon tekevät rekkakuskille aikataulussa pysymisen nykylain puitteissa mahdottomaksi. Laki sanelee tarkat ajo- ja lepoajat, joiden rikkomisesta kuljettajaa rangaistaan. Viivästynyttä ajomatkaa ei voi nopeuttaa jättämällä taukoja väliin.

Kuljetusyritysten edunvalvontayhdistys SKAL:n toimitusjohtaja Iiro Lehtonen vahvistaa, että Suomessa tavaraliikenteen kalusto on Euroopan kookkainta.

– Samaan aikaan asfaltoinnin määrärahoissa ollaan pudottu 1960-luvun tasolle. Tuohon aikaan tavaraliikenne oli meillä sitä luokkaa, että sorat vielä lapioitiin kuorma-autojen lavoille, Lehtonen kertoo.

Muuttuneiden sääolosuhteiden vuoksi talvet ovat kuljetusliikenteelle Lehtosen mukaan erityisen vaarallisia. Mittari liikkuu ripeällä tahdilla nollan molemmin puolin, mikä näkyy sohjoisina tienpintoina. Sijaiskärsijäksi joutuu Lehtosen mukaan ympäristö.

– Jos tie on huonosti hoidettu ja päällä on sohjopatjaa, polttoainetta saattaa kulua jopa tuplat normaaliolosuhteisiin nähden. Huonon kunnossapidon vuoksi valtion päästö- ja ympäristötavoitteet karkaavat kauemmas.

”Ihmishenget liian kova hinta”

Pahimmassa tapauksessa hoitamattomat tiet koituvat kuolemaksi.

– Jos esimerkiksi risteys jää huonolle talvihoidolle ja tulee liukas keli, raskaan ajoneuvon kuljettajasta tulee matkustaja. Viime talvena sattui joitakin todella ikäviä tapauksia, ja myös raskaan liikenteen kuljettajia menehtyi. Rekan hytti voi murskaantua, jos vaikkapa kuorma tulee rajussa pysähdyksessä sisään.

Pelottavia ajotilanteita itsekin kokenut Jan Ingman peräänkuuluttaa, että kuljetusala tuo valtion kassaan läjäpäin verotuloja. Vastavuoroisuuden nimissä olisi miehen mukaan kohtuullista, että rahavirrat takaavien työntekijöiden turvallisuus taattaisiin.

– Yhteiskunta haluaa samanaikaisesti isompia ja raskaampia kuljetuksia sekä nopeampia ja isompia autoja. Kai silloin pitää teistäkin huolehtia kunnolla. On kaikkien etu, että liikkuminen on nopeaa ja turvallista. Totta kai rahaa halutaan säästää, mutta ihmishenget ovat siitä liian kova hinta, Ingman sanoo.

Video alla: ISTV tutustui huonokuntoiseen Korvenperäntiehen, jota myös kutsutaan ”Koko perkeleen tieksi”.