Onko koira eri tavalla eläin kuin hirvikärpänen? Kenellä on oikeus päättää, milloin sairaudesta kärsivän kissan elämä päättyy? Saako eläimen kasvattaa vain syötäväksi, munivaksi, lypsettäväksi tai myytäväksi?
Lapset ovat valmiita ja innokkaita pohtimaan monenlaisia eläimiin ja lajien välisiin suhteisiin ja niiden etikkaan liittyviä kysymyksiä, sanovat Oulun yliopistossa lasten eläinsuhteita tutkivan AniMate-hankkeen tutkijatohtorit Riikka Hohti ja Tuure Tammi. Hohti huomauttaa, että vaikka eettisiä asioita ei aina pidetä sopivina pienten lasten mietittäviksi, hänen kokemuksensa mukaan lapset itse nostavat aiheita esiin ja haluavat keskustella niistä.
Tutkijoiden mielestä perusopetus kuitenkin oikoo mutkia tavoissa, joilla se eläimet esittää. Hohti ja Tammi ovat molemmat entisiä luokanopettajia.
– Toisaalta koulutiedossa eläin näyttäytyy yleistettävänä, lajityypillisenä ja luonnontieteellisenä eläimenä, ja toisaalta epämuodollisina hetkinä lapset kertovat eläintarinoita omista kokemuksistaan ja kohtaamisistaan, Hohti sanoo.
Lautaslinkkiä ei luoda luokassa
Jos eläimiä käsitellään luokkahuoneessa joko elävinä tai kuvina, koulun ruokalassa ne päätyvät lautaselle. Tammen kokemuksen mukaan linkkiä eläimen ja eläintuotannon välille ei helposti luoda.
– Eläimet ja ihmiset ovat monella tavalla riippuvaisia toisistaan, mutta kyse ei ole helposta yhdessäolosta, vaan siihen liittyy monenlaisia jännitteitä ja isoja ristiriitoja, Tammi sanoo.
Vaikka aihe kiinnostaisi tai hämmentäisi lapsia, tilaa sen käsittelylle ei välttämättä ole.
– Käytännössä ajanpuute ja suunnitellun opetuksen raamit saattavat helposti estää sen, että lapset pääsisivät ottamaan näitä asioita puheeksi, Hohti toteaa.
Monimutkaisuuden siivoaminen näkymättömiin on tutkijoiden mielestä karhunpalvelus. Eläinten oikeudet ovat vain yksi osa lajien välisistä riippuvuussuhteista käytävässä keskustelussa. Tammi korostaa, että jo pelkkä eläinten oikeuksista puhuminen normittaa ihmisen eläimistä erilliseksi ja niiden yläpuolelle, vaikka ihmisen eristäminen muusta ympäristöstä on täysin mahdoton tehtävä.
Eläinten pedagogisia hyötyjä on tutkittu paljon, ja tutkijoiden mukaan koulut ovatkin ottaneet asukeikseen eläimiä, joiden hoito kuuluu osaksi opetusta. Lasten ja eläinten suhdetta tarkastellaan kuitenkin heidän mielestään aikuisten näkökulmasta ja positivistisesti eli vain luonnontieteelliseen tietoon nojaten. Vaikutuksia siis seurataan esimerkiksi verenpainetta mittaamalla, ei aidosti lasten näkemyksiä kuunnellen.
– Toistaiseksi on hyvin vähän laadullista tutkimusta lasten ja eläinten suhteen arkipäivästä tai monilajisuudesta yleensä ilman lähtökohtaista hyötyasetelmaa, Hohti toteaa.
Tuhannen taalan paikka
Tutkijat toivoisivat kouluilta aikaa ja tilaa sensitiivisten ja vaikeiden asioiden käsittelyyn. Valmiina annetun eettisen koodiston tai etiikkaohjeiden sijaan olisi heidän mielestään syytä vaalia ja viljellä lasten tilannekohtaista herkkyyttä. He painottavat olevan kaikkien etu, että lapset ymmärtävät monilajisuuden merkityksen, ja sen voi ottaa osaksi lähes mitä tahansa opetussisältöä. Hohti kutsuu tätä "tuhannen taalan paikaksi" opettajille.
– Elämässä ei ole yhtäkään ilmiötä, mikä ei olisi monilajinen. Esimerkiksi me ihmiset olemme kuin ympäriinsä kulkevia bakteerien koteja. Opettajilla on äärettömän paljon tilaisuuksia kääntää näkökulmia, hän selittää.
Tammi käyttää nuorten ilmastoliikehdintää esimerkkinä siitä, että nuoret kyllä haluavat ottaa vastuuta ja päästä sanomaan sanottavansa.
– Olisi hyvä, jos kouluopetus ottaisi esimerkiksi energiapolitiikkaa tai kasvissyönnin merkitystä osaksi käytännön opetussuunnitelmaansa. Ei riitä, että eettisyydestä opitaan keskustelemaan, sillä eettiset kysymykset ovat moniulotteisesti mukana kaikessa toiminnassa.
Uusi opetussuunnitelma tuo muutosta
Eläinten oikeudet ja hyvinvointi mainitaan perusopetuksen uusimmassa opetussuunnitelmassa evankelisluterilaisen uskonnon, elämänkatsomustiedon, biologian ja ympäristöopin kohdalla. Esimerkiksi ympäristöopin opetussuunnitelmaan sisältyy luonnonvarojen kestävän käytön periaatteiden ja eläinten hyvinvoinnin pohtiminen.
Opetushallituksen opetusneuvos Leena Nissilä painottaa, että vuodesta 2016 alkaen asteittain käyttöön tullut opetussuunnitelma huomioi eettiset pohdinnat ja kestävän tulevaisuuden myös yleisosiossaan. Tämä tarkoittaa, että teemojen tulee sisältyä kaikkien oppiaineiden opetukseen. Toisin sanoen luokissa siis kuuluu pohtia kestäviä elämäntaitoja ja oman toiminnan vaikutusta ympäristöön, oli meneillään sitten historian tai fysiikan oppitunti.
Nissilän mukaan aiempien, oppiaineperustaisten opetussuunnitelmien aikana esimerkiksi eettisille keskusteluille ei välttämättä ollut tilaa, kun jo sisältötavoitteiden täyttämisessä saattoi tulla kiire. Laaja-alainen osaaminen tuotiin osaksi perusopetuksen opetussuunnitelmaa juuri siksi, ettei lapsen maailma jakaudu oppiaineiden mukaisesti.
– Monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa nimenomaan varataan aikaa keskusteluille. Muutoksen pitäisi nyt olla meneillään.
Nissilä korostaa opetussuunnitelmien määrittelevän ensisijaisesti tavoitteita. Opettajilla on laaja päätösvalta siinä, millaisia materiaaleja ja menetelmiä he käyttävät.
Opetusneuvoksen mielestä keskustelu eläimestä lautasella sopisi osaksi eettistä pohdintaa opetuksessa.
– Pidämme todella tärkeänä sitä, että lapsi saa eväät eettisesti perusteltujen valintojen tekemiseen ja ylipäätään oppii asettumaan toisen asemaan, oli kyse eläimestä tai ihmisestä.