Mysteerin yksityiskohdat vihdoin julki: poliisin tytär Elli Immo murhattiin 64 vuotta sitten – viimeisenä iltana uhrissa oli vain yksi outo piirre

Julkaistu:

Elli Maria Immo, 20, murhattiin julmasti Kemissä lähelle omaa kotiaan. Keskusrikospoliisi päätti nyt julkistaa koko tutkintamateriaalin.
Torstaina, joulukuun 8. päivänä 1955 kello 12.50 löydettiin surmattuna Kemin kaupungin Ristikankaalta erään polun varrelta kauppakoululainen Elli Maria Immo, 20, edesmenneen poliisin tyttö.

Nyt keskusrikospoliisi on päättänyt julkistaa nuoren naisen traagista kohtaloa koskevan erittäin laajan esitutkintamateriaalin. Se on osa Suomen rikoshistoriaa, sitä pimeintä, selvittämättömäksi jäänyttä. Ilta-Sanomat kertoo kyseisen materiaalin pohjalta Ellin tarinan kolmeosaisessa sarjassaan. Tämä on sarjan ensimmäinen osa.

Ellin ruumiin löysi koululainen.

Ruumiissa oli puukolla aiheutettuja haavoja kasvoissa, kaulassa, niskassa ja selässä. Mora-merkkisen puukon tuppi löytyi ruumiin vierestä. Ruumis oli vatsallaan Lapintien lähellä kulkevan polun vieressä.

 

Vasemmassa ranteessa oli rannekello. Se oli pysähtynyt aikaan 7.20.

Vainaja oli osittain peittynyt lumeen. Se lepäsi Lapintieltä Ristikankaalle johtavan polun vieressä 2,30 metriä polun keskiviivasta oikealle pää kohtisuorassa rautatielle ja jalat Lapintielle päin.


Viimeisenä iltana Ellillä oli ollut yllään tummanvihreä ulsteri, viininpunaiset varrelliset ja vuorilliset, kumipohjaiset talvikengät ja virkattu harmaa villainen myssylakki. Lakki oli pudonnut päästä. Se oli jäänyt maahan päälaen kohdalle hiuksia koskettamaan. Kaikki alusvaatteet olivat paikoillaan, mikä osoitti poliisin mukaan, ettei sukupuolista väkivaltaa ollut tehty tai edes yritetty. Tämän vahvistivat myöhemmin oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus ja tutkimukset.

Leningin ja ulsterin helmat olivat säännöllisessä järjestyksessä suorina jalkojen suunnassa. Jalkaterät olivat vähän toisistaan erillään ja kengänkärjet maata vasten.

Vasemmassa ranteessa oli rannekello. Se oli pysähtynyt aikaan 7.20. Oikean käden nimettömässä oli kultasormus ja vasemman käden sormessa oli koululaisten kannallinen luokkasormus. Ulsterin taskussa oli pienikokoinen rahakukkaro, jossa oli 1000 markan seteliraha ja vähäisiä naiselle kuuluvia kosmeettisia välineitä.

Surmatun kummassakin kädessä oli harmaa villasormikas. Käsineet olivat runsaasti veren tahrimat. Käsineissä oli teräaseen leikkaushaavoja merkkeinä siitä, että Elli oli yrittänyt suojautua silmitöntä hyökkääjää vastaan.


Vaatteet olivat läpikuultavan ohuen, noin puolen sentin paksuisen lumikerroksen peittämät. Pään ympärille murhaaja oli heittänyt lunta peitteeksi. Samoin yläosa ruumiista oli lumella peitetty.

Lumessa vainajan vieressä näkyivät surmattuun päin vinosti seisseen henkilön jalanjäljet, jotka olivat tasakärkiset ja pituudeltaan 29,5 senttimetriä ja leveydeltään 14 senttimetriä. Poliisin epäonneksi pehmeässä ja kuivassa lumessa jäljet olivat taltioimiseen kelpaamattomat.

Vainajan vasemmalta puolelta 16 senttimetrin päästä ruumiin keskikohdalta löydettiin Mora-puukon tuppi. Surmatun jalkojen korkeudella polun varressa pensaan vieressä näkyivät polkupyörän jäljet ja etupyörän korkeudella kaksi samanlaisen jalkineen jälkeä ja etupyörän jäljen päällä kengän kärjellä astuttu jälki.

 

Rikospaikan välittömässä läheisyydessä ei tavattu verijälkiä missään muualla kuin surmatun kasvojen, pään ja kaulan kohdalla.

Jälkien jättäjä oli seisonut polun oikealla laidalla vinosti etuoikealle rautatien suuntaan. Jäljet olivat pituudeltaan 22,5 senttimetriä ja leveydeltään runsaat 7,5 senttimetriä. Polkupyörän etupyörän jäljen päälle astutusta kengän kärjen jäljen koosta ei voitu päätellä mitään. Polkupyörän etupyörän jälkien korkeudella tavatuista jalanjäljistä vainajan jalkojen kohdalle eli siihen, mihin surmatun jalat murhan jälkeen olivat jääneet, oli matkaa 1,52 metriä.

Lumessa surmatun kasvojen kohdalla ja pään oikealla puolella oli runsaasti verta. Myös pystyyn nostetun kauluksen alta esiin pistävissä hiussuortuvissa ja vainajan kasvoissa ja kaulassa oli runsaasti verta. Ulsterin kaulus ja ulsterin etuosa rinnan kohdalta sekä oikean käden hiha olivat myös vahvasti veren tahraamat.

Rikospaikan välittömässä läheisyydessä ja lähiympäristössä olevassa lumessa ei tavattu verijälkiä missään muualla kuin surmatun kasvojen, pään ja kaulan kohdalla.


Poliisitutkimuksissa selvisi, että Elli oli edellisenä iltana eli 7.12. kello 21.25–21.30 aikaan eronnut Ristikankaankadun ja Lapintien risteyksessä ystävästään Mailasta ja lähtenyt kävelemään takaisin kotiinsa päin samaa polkua pitkin.

Kello 21.45–21.50 aikaan Immon kodin yläkerrassa asuva rouva oli kuullut kirkaisun Lapintieltä päin, mutta hän oli otaksunut sen nuorison leikeissään aiheuttamaksi.

Poliisi päätyi siihen lopputulokseen, että Elli oli murhattu kello 21.30–24 välisenä aikana.

Murha on ollut pimeänä liki 64 vuotta. Se tapahtui noin puolitoista vuotta koko Suomen tunteman Kyllikki Saaren murhan jälkeen, kaupunkiympäristössä, illalla, jolloin ihmisiä oli liikkeellä rikospaikan läheisyydessä melko runsaasti.

Sinä iltana lasten pikkujouluista Pajusaaresta palasi runsaasti väkeä, ihmiset kolasivat pihoillaan vasta satanutta lunta, nuoret palasivat elokuvista keskustasta.

Miten on mahdollista, että Elli murhattiin kenenkään näkemättä ja kuulematta?



Ilta-Sanomat käy nyt keskusrikospoliisin esitutkinta-aineiston pohjalta läpi murhamysteerin yksityiskohdat.

Näin viimeinen ilta eteni:

Elli Maria Immo oli syntynyt 10. elokuuta 1935 Alatorniolla. Hänellä oli neljä nuorempaa veljeä.

Isä oli toiminut poliisikonstaapelina Alatornion nimismiespiirissä vuoteen 1950 asti. Isä oli kuitenkin menehtynyt äkilliseen sairauskohtaukseen 1950, jolloin äiti ja lapset olivat muuttaneet Kemiin.

Murhan tapahtumisen aikaan perhe asui Hirvonkadulla omakotitalossa. Suruviesti siskon kohtalosta vietiin vanhimmalle veljelle Kauhavalle, missä tämä oli suorittamassa asevelvollisuutta.

Äiti oli töissä saunottajana Pajusaaren saunalla. Hänen työvuoronsa alkoi 7.12. kello 13.

Murhapäivänä Elli oli lähtenyt jo kello kahdeksaksi Kauppakouluun. Hän oli Kauppakoulun toisella luokalla.

Elli oli ehtinyt olla jo työelämässäkin mm. liikeapulaisena tapetti- ja värikaupassa ja Kemijokisuun erottelulla.

Äiti palasi töistä hieman ennen puoltayötä. Kodin ulko-ovi, josta oli käynti sekä äidin hallussa olevaan alakertaan että vintillä sijaitsevaan huoneistoon, oli lukitsematon, kuten tavallisesti. Yläkerran huoneisto oli vuokralla, samoin pihalla ollut saunakamari.

Kolme kotona ollutta poikaa nukkuivat huoneissa, joiden lämmityksestä huolehti Elli. Huoneet olivat lämpimät, joten koulusta saapumisensa jälkeen Elli oli ne normaalisti lämmittänyt.

”Elli ei ollut sisällä, mutta hänen koulukirjojaan sisältänyt laukku oli olohuoneen lattialla ja joitakin kirjoja saman huoneen pöydällä. Tästä kertoja oli päätellyt Ellin lukeneen koulutehtäviään”, poliisi kirjasi myöhemmin ylös äidin kertomaa.

 

Tavallisissa oloissa Elli oli hyvin iloinen ja puhelias, mutta kyseisenä iltana hän oli ollut tavallista hiljaisempi.

Äiti ei ollut vielä yhden aikaan nukkumaan mennessään huolissaan, vaikka Elliä ei kuulunut kotiin. Elli oli aikaisemmin viettänyt joitakin öitä ystävättärensä Anna-Liisan luona ja samoin talon yläkerrassa asuvan rouvan luona. Sen äiti oli huomannut, ettei vuoteita ollut sijattu ”makuukuntoon”, vaikka niin Elli oli yleensä tehnyt.

Samoin äiti oli huomannut, ettei Elli ollut vienyt mukanaan vuodevaatteita, kuten hän oli tehnyt, jos yöpyi yläkerrassa.

Seuraavana aamuna äiti heräsi ja totesi, ettei Elli ollut tullut kotiin. Se, että tytön koulutarpeet olivat vieläkin samassa paikassa olohuoneessa, oli hieman äitiä ihmetyttänyt, mutta vielä silloinkaan äiti ei epäillyt mitään erityisempää tapahtuneen.

Puolenpäivän aikaan poliisit toivat pahimman mahdollisen uutisen. Elli oli surmattu. Äiti kävi paikalla ja totesi, ettei hänen lapsensa hyväksi voitu enää mitään tehdä.

Poliisi kuuli myöhemmin myös Ellin ystävää Mailaa viimeisestä illasta. Maila oli tuntenut Ellin vajaat kolme vuotta. He olivat tutustuneet toisiinsa tansseissa. Siitä saakka he olivat viettäneet aikaa yhdessä käyden retkillä, elokuvissa ja tansseissa.


Keskiviikkona 7.12. Maila oli lähtenyt kello kuuden aikaan illalla kotoaan. Hän oli käynyt Karihaaran kansakoululla sijaitsevassa kirjastossa ja mennyt sitten Ellin kotiin ja pyytänyt tätä mukaansa kaupunkiin. Tyttöjen tarkoituksena oli ollut käydä elokuvissa ja samalla viedä Mailan ja Mailan kotiväen kolme veikkauskuponkia asiamiehelle.

Tytöt olivat lähteneet Immolta hieman ennen iltaseitsemää. He olivat kulkeneet oikopolkua radan yli Lapintielle. Koivuharjulla heitä vastaan oli tullut Anna Liisa, joka oli sopinut Ellin kanssa jo aiemmin tapaamisesta samana iltana.

He olivat hakeneet veikkauskuponkeja, koska Elli ja Anna Liisakin halusivat jättää omat kuponkinsa ja menneet sitten Valion baariin. Kello 20.20–20.25 aikaan he olivat lähteneet baarista ja vieneet veikkauskupongit Valtalinnan kioskiin. Elokuviin menosta ei ollut tullut mitään, koska Elli ja Anna Liisa olivat jo nähneet elokuvan, jota Maila olisi halunnut mennä katsomaan.

Niinpä he olivat kävelleet Kino-Airin ja Kino-Pirtin edustalla ja katselleet niiden ulkomainoskuvia. He olivat käyneet katsomassa myös elokuvateatteri Kivalon ulkomainoskuvat ja lähteneet sitten Mokka-Tupaan, jossa olivat viipyneet vain 10–15 minuuttia.

Tytöt olivat kuljeskelleet ulkona ja katselleet näyteikkunoita. Varpaita oli alkanut paleltaa ja Maila oli alkanut jo kävellä kohti kotia, kun Elli ja Anna Liisa olivat jääneet vielä hetkeksi juttelemaan. Maila oli vilkaissut kaupungintalon kelloa. Se oli näyttänyt 21:tä. Kun Maila oli kävellyt noin 150 metriä, oli Elli ottanut puolijuoksua Mailan kiinni.

Ennen Ellin saavuttamista kaksi noin 12–14-vuotiasta poikaa oli tullut Mailaa vastaan ja pyytänyt päästä saatolle.

– Voi poika rievut, menkää kotia kasvamaan, Maila oli vastannut pojille.

Pojat olivat kysyneet samaa myös Elliltä ja saaneet samanlaisen toivotuksen.

Tytöt olivat kulkeneet Koivuharjunkatua Lapintien kulmaan saakka. Maila oli ehdottanut, että Elli lähtisi Koivuharjunkadun kautta kotiinsa, koska Koivuharjunkatu oli valaistu. Elli oli sanonut, ettei viitsi kulkea sen kautta, koska se pidensi huomattavasti matkaa. Siksi Maila oli lähtenyt samaa matkaa Ellin kanssa pitkin Lapintietä.

Maila ei muistanut poliisikuulusteluissa, tuliko heitä vastaan ketään. Kenenkään hän ei huomannut heitä seuraavan, eikä kuullut askeleita takaapäin.

Polku Ellin kotiin erkani noin 250 metriä ennen Ristikankaankadun kulmaa. Maila oli pyytänyt Elliä saattamaan itseään.

– Voit sinä minua vähän matkaa saattaa, Maila oli sanonut.

He olivat kulkeneet Ellin kodin ohi. Se sijaitsi noin sadan metrin päässä Lapintiestä. Maila oli nähnyt keittiön ikkunasta valoa.

Kun he olivat saapuneet Lapintien ja Ristikankaankadun kulmaan, Kemistä päin oli tullut kuorma-auto, jossa oli keltareunaiset kilvet.

Kun Maila oli saapunut kotiin, radiosta oli kuulunut musiikkia ja neljän minuutin kuluttua oli alkanut esitelmä saksalaisista kasvatusmenetelmistä. Ohjelmakaavion mukaan esitelmä oli alkanut kello 21.45.

Elli ei ollut kertonut, että aikoisi samana iltana tavata tuttaviaan. Mitään huutoa tai kirkaisua Maila ei kotimatkallaan kuullut.

Tavallisissa oloissa Elli oli hyvin iloinen ja puhelias, mutta kyseisenä iltana hän oli ollut tavallista hiljaisempi. Maila oli kertomansa mukaan ”puhunut tyhjänpäiväistä miltei koko matkan ajan”, mutta Elli oli vain yksikantaisesti myhähdellyt ja myönnellyt kertojan puheille, mikä ei ollut luonteenomaista Ellille. Erotessa he olivat sopineet, että menevät seuraavana lauantai-iltana elokuviin tai muihin rientoihin.

Niihin rientoihin Elli ei enää päässyt. Hänen elämänsä päättyi kotipolun varrelle.

Lähde: Keskusrikospoliisin esitutkinta-aineisto siltä osin kuin se on julkinen

Lue juttusarjan kaikki osat täältä.