Hypnoottinen lahkojohtaja Maria Åkerblom asui kannattajiensa ympäröimänä helsinkiläisessä huvilassa – siellä syntyi viimeinen åker­blomilainen, joka kertoo nyt unisaarnaajan viimeiset sanat - Kotimaa - Ilta-Sanomat

Hypnoottinen lahkojohtaja Maria Åkerblom asui kannattajiensa ympäröimänä helsinkiläisessä huvilassa – siellä syntyi viimeinen åker­blomilainen, joka kertoo nyt unisaarnaajan viimeiset sanat

Maria Åkerblomilla oli leijonanpentu kotonaan Villa Toivolassa Helsingissä.

Maria Åkerblomilla oli leijonanpentu kotonaan Villa Toivolassa Helsingissä.

Julkaistu: 14.10.2019 15:29

Herätysliikkeen johtaja Maria Åkerblom saarnasi enkelin hänelle välittämää sanaa. Vuonna 1981 kuolleen Åkerblomin opetuslapsi Mabel Fredlund hoitaa yhä hautaa, jossa on enkelipatsas.

”Hän on Suomen rakastetuin ja vihatuin nainen”, ruotsalainen Allers-lehti kirjoitti 1977.

Ruotsalainen toimittaja Allan Beer tapasi unissasaarnaaja Maria Åkerblomin (1898–1981) tämän kotona Villa Toivolassa Helsingin Meilahdessa.

Julkisuutta pitkään karttanut Åkerblom istui nivelreuman takia pyörätuolissa. Hänen näkönsä oli heikentynyt, mutta 79-vuotias Åkerblom luotti siihen, että Jumala antaa vielä hänen näkönsä takaisin.

Se oli skandaalien ja oikeudenkäyntien keskellä eläneen Åkerblomin toiseksi viimeinen haastattelu.

Hypnoottisesta saarnaamistyylistään tunnettu Maria Åkerblom kuoli 25. helmikuuta 1981.

Jo sisällissodan aikana Åkerblom esiintyi Jumalan lähettiläänä Kokkolassa.

19-vuotiaana kohuttu unissasaarnaaja lähetettiin hoidettavaksi kolmeksi kuukaudeksi Kammion mielisairaalaan.

Sieltä päästyään hän ryhtyi saarnaamaan kirkoissa, toreilla ja turuilla.

Herätysliike toimi aluksi Kokkolassa. Epäluulo åkerblomilaisuutta kohtaan kuitenkin kasvoi. Vuonna 1923 Maria Åkerblom muutti 70 hengen yhteisönsä kanssa Helsinkiin.

Hän esiintyi varakkaana perijättärenä. Julistajan rooli antoi Åkerblomille toisenlaisen elämän. Rutiköyhän yhdeksänlapsisen perheen tytär sai valtaa.

Helsingissä Maria Åkerblom syyllistyi varkauksiin ja petoksiin, mutta hänen kannattajansa todistivat aina hänen syyttömyyttään.

Vuonna 1932 neljä åkerblomilaista tuomittiin nimismies Veneliuksen murhayrityksestä.

Maria Åkerblom sai 12 kuukauden vankilatuomion yllytyksestä murhaan. Kun häntä vietiin junalla Kokkolaan oikeuteen, hän karkasi ja hyppäsi liikkuvasta junasta.

Herätysliikettään hän johti vankilasta kirjeitse.

Vuonna 1933 Åkerblom pääsi vankilasta ja asettui Villa Toivolaan, missä hänen kannattajansa ottivat hänet ilolla vastaan. Åkerblomista tuli tunnettu kennelin omistaja ja parkettitehtailija, jonka yritys pääsi uusimaan jopa presidentinlinnan lattiat.

Naimattomalla Åkerblomilla oli useita orpoja kasvattilapsia.

Lopulta lahko hiipui ja jäljelle jäivät vain uskollisimmat kannattajat. Osa heistä asui Åkerblomin kolmikerroksisessa puuhuvilassa koko elämänsä.

Kolmikerroksinen puuhuvila Villa Toivola oli Maria Åkerblomin koti vuosikymmeniä.

Kolmikerroksinen puuhuvila Villa Toivola oli Maria Åkerblomin koti vuosikymmeniä.

Villa Toivolassa syntynyt Mabel Fredlund oli viimeinen åkerblomilainen, joka lähti Villa Toivolasta Maria Åkerblomin kuoleman jälkeen.

84-vuotias Fredlund oli läsnä, kun Maria Åkerblom kuoli kotonaan keuhkokuumeeseen.

– Hän avasi silmät, nosti kädet ylös ja sanoi: Tapahtukoon sinun tahtosi, Mabel Fredlund kertoo Ilta-Sanomille nyt.

– Maria oli opettanut että meidät haetaan. Jeesus tulee vastaan.

Kun Åkerblom oli menehtynyt, hänen ruumiinsa oli esillä arkussa kotona Seurasaarentiellä muutaman päivän.

Hänet haudattiin Honkanummen hautausmaalle Vantaalle.

Helsingin Sanomissa julkaistussa 4.3.1981 kuolinilmoituksessa kerrottiin, että häntä jäivät kaipaamaan sisarusten lasten ja perheiden lisäksi ottolapset ja ystävät.

Kuolinilmoituksen runo tihkui kiitollisuutta Mariaa kohtaan:

Äiti rakas, sydämeni

Sulle antaa kiitoksen,

käteni kun yhteen liitit,

näytit tietä totuuden.

Herran sydän rakastava

paljon hyvää meille soi,

mutt vain yhden äidin antoi

Toista saada emme voi.

Kannattajilleen Maria Åkerblom oli ollut kuin äiti.

– Hän oli turvallinen. Häneen saattoi luottaa, Mabel Fredlund kertoo.

–  Hänen kuolemansa jälkeen oli hontelo olo, mutta oli pakko pärjätä.

Mabel Fredlund muistaa, että hautajaisissa kappelissa oli kaunista.

– Kappelissa oli aivan ihmeellinen tunnelma. Oli sellainen tunne, että hän ei ole enää täällä.

–  Aivan kuin katto olisi noussut. Hän oli special. Me tiesimme sen. Hautajaisissa huokui kunnioitus Mariaa kohtaan.

Maria Åkerblomin hautakivessä on enkelipatsas. Åkerblom saarnasi enkelin hänelle välittämää sanaa.

Maria Åkerblomin hautakivessä on enkelipatsas. Åkerblom saarnasi enkelin hänelle välittämää sanaa.

Maria Åkerblomin muistotilaisuus pidettiin Villa Toivolassa. Mukana oli noin 50 henkeä.

Mabel Fredlund on usein nähty vieras Honkanummen hautausmaalla. Hän on istuttanut Åkerblomin haudalle kukkia.

Samassa haudassa Ida Maria Åkerblomin kanssa lepää hänen veljensä Albert.

1973 kuollut, Marialle rakas Albert asui elämänsä loppuun asti Villa Toivolassa.

Tummasävyisessä hautakivessä on pieni enkelipatsas. Maria Åkerblom koki saarnaavansa enkelin hänelle välittämää sanaa.

Villa Toivolassa Åkerblom ohjasi näytelmiä. Opetuslapset esittivät muun muassa Topeliuksen Suojelusenkeli-sadun enkelinsiivet selässään.

Maria Åkerblomin kuoleman jälkeen hänen hautakiveensä kaiverrettiin ruotsiksi teksti: ”Kun kerran maan yöstä lähden, anna kultaisten lyhtyjesi loistaa kirkkaina, jotta löytäisin kotiin”.

Tänä syksynä unisaarnaaja Åkerblom on taas ajankohtainen. Lokakuun alussa ensi-iltaan tullut elokuva Marian paratiisi kertoo Maria Åkerblomin tarinan. Elokuvan ohjaa Zaida Bergroth.

Mabel Fredlund ei aio elokuvaa katsoa.

Åkerblomin elämästä kirjoitetuissa kirjoissa ja näytelmissä on ollut Fredlundin mielestä paljon virheitä.

– Maria opetti meidät hyviksi ihmisiksi. Minulla on syvä tunne siitä, mikä on oikein ja väärin, Mabel Fredlund sanoo.

Fredlundilla on yhä tallella kirje, jonka Maria Åkerblom kirjoitti kannattajilleen vankilasta.

– Se rauhoittaa minua, hän sanoo.Lähde: Gustav Björkstrand: Maria Åkerblom – Elämän ja kuoleman lähettiläs (Schildts). Laura Hakalan artikkeli Koiramme-lehdessä 2001

Tuoreimmat osastosta