Koirien tehtävä Kontulassa – näin pelastuskoirat Ainu, 8, ja Sinni, 4, etsivät kadonnutta ihmistä

rac

Julkaistu:

Pelastuskoirat tulevat avuksi, kun poliisi kutsuu vapaaehtoiset auttamaan kadonneen etsinnässä. IS seurasi vapaaehtoisen hälytysryhmän harjoituksia Helsingin Kontulassa.
Joukko Helsingin etsintä- ja pelastuskoirien (Hepeko) vapaaehtoisia seisoo parkkipaikalla Helsingin Kontulassa. Hälytysryhmän harjoitus on alkamassa, ja syysillan hämärä laskeutuu nopeasti.
  • Katso artikkelin videosta, miten pelastuskoira Ainun harjoitus sujui.
Alkuillan aikana on tarkoitus harjoittaa kahta koiraa: 8-vuotiasta sekarotuista Ainua ja karvan verran alle 5-vuotiasta australianpaimenkoiraa Sinniä. Harjoitus on tietenkin tärkeä myös Ainun ohjaajalle Minna-Ella Aaltoselle ja Sinnin ohjaajalle Tuuli Söderströmille.


Ainu ja Sinni eivät ole vielä virallisia pelastuskoiria. Viralliseksi pelastuskoiraksi pääsemistä edeltää ensin haastava pelastuskoirakoe ja vielä yhdessä ohjaajan kanssa suoritettava pelastuskoirakon viranomaistarkastus.

Käytännössä virallisen pelastuskoiran kouluttaminen vie vuosia. Erilaiset harjoitukset ovat koulutuksessa tärkeitä.

Pelastuskoirien vahvuus on niiden luontaisissa ominaisuuksissa. Koirien hajuaisti on tunnetusti huippuluokkaa.

Rodusta riippuen niiden kuonoissa on jopa yli 200 miljoonaa hajureseptoria eli hermosolua. Lukumäärän ymmärtääkseen kannattaa ottaa vertailukohdaksi ihmisen nenä ja hajureseptorien määrä. Ihminen haistelee ympäristöään viidellä miljoonalla hajureseptorilla.


Kun koira löytää ihmisen kulkujäljen maasta, se tunnistaa tuoreimman askeleen hajun. Koira osaa näin ollen seurata, mihin suuntaan etsittävä henkilö on liikkunut.

Hepekon puheenjohtaja Jukka Lehtiranta kertoo innostuneesti, miten takaa-ajettavan liikkumissuunnan tunnistaminen jäljestä on luonnossa äärimmäisen tärkeää.

– Koirat tunnistavat, mikä jälki on tuorein. Ne osaavat siis seurata, mihin suuntaan etsittävä henkilö on liikkunut. Luonnossa tämä on tärkeä taito. Esimerkiksi sudelle on elintärkeää, että se osaa seurata saalistaan oikeaan suuntaan. Muuten se ei selviäisi.

Harjoituksessa koirien tehtävänä on etsiä kadonneen ihmisen hajujälkiä, jotka on tallattu maastoon noin tuntia aiemmin.

Vapaaehtoisten jalkineet ovat painuneet matkalla nurmikkoon, kopsuneet asfaltilla ja uponneet metsikön pehmeään pohjakerrokseen.


Hälytysryhmän johtaja Heli Herna käynnistää harjoituksen kuuluvalla äänellä.

– Teemana on taajamajälkiharjoitus. Tänne on tallattu kaksi jälkeä. Tyyppi, jota etsitte, on suivaantunut kavereilleen siitä, että he eivät ole ottaneet häntä mukaan joihinkin bileisiin.

Kadonnut henkilö on hermostunut ja lähettänyt sitten viestin sekä kuvan tyttöystävälleen. Hän on ilmoittanut, että heittää kännykän menemään ja lähtenyt kävelemään suutuspäissään jonnekin Kontulan alueelle.

– Tehtävänne on etsiä kännykkäkoteloita. Jos kännykkäkotelo löytyy, niin jälki on todennäköisesti lähellä, Herna jatkaa.

Harjoitus ei ole koirille helppo, sillä matkalla on useita erilaisia häiriöitä: teitä, ihmisiä, eläimiä, ääniä ja hajuja. Alueella liikkuu myös muita koiria ja esimerkiksi city-jäniksiä.

– Täällä on ollut kulkijoita ja paljon häiriöitä. Harjoitus on rakennettu niin, että esineet ovat suhteellisen suuria. Koiralla on mahdollisuus käyttää ilmavainua, jos jälki häviää.


Ilmavainusta on kyse silloin, kun koira seuraa ihmisestä irronneita ilmavirtausten kuljettamia pienhiukkasia. Toinen mahdollisuus on etsiä maajälkiä. Kun ihminen rikkoo jalallaan maanpinnan, rikkoutuneet kasvit ja eliöt jättävät koiralle seurattavan hajujäljen.

Puheenjohtaja Lehtiranta kertoo, että koiran kokemuksen lisäksi taktiikalla on etsinnässä merkittävä osa. Käytännössä koiran kanssa kiertämällä voi etsiä esimerkiksi sellaisia paikkoja, joissa ihminen on poistunut vaikkapa kävelytieltä maastoon.

– Koiraa voidaan käyttää esimerkiksi suurella alueella niin, että kierrämme koiran kanssa aluetta ympäri ja katsomme, onko alueelle mennyt joku. Puhumme silloin alueen sulkemisesta. Voimme luottaa siihen, että koira reagoi, jos joku on mennyt alueelle, Lehtiranta havainnollistaa.

Taajama-alueella koirat käyttävät tarpeen mukaan sekä ilma- että jälkivainua. Ohjaajan tehtävä on tulkita koiraa. Apuohjaaja huolehtii puolestaan kaikista käytännön asioita, kuten viestinnästä ja suunnistamisesta.

Apuohjaajan toiminta mahdollistaa näin ollen sen, että ohjaaja voi keskittyä koiran tulkitsemiseen täysipainoisesti.


Heli Herna kertoo, että etsittävä henkilö on nähty erään nurmikkoalueen laidassa kasvot kohti läheistä tietä. Tieto on saavuttanut hälytysryhmän. Ainu-koira lähtee nostamaan jälkeä, ja ohjaaja Minna-Ella Aaltonen seuraa perässä.

Koira liikkuu kohti läheistä Kurkisuontietä. Näyttää, että etsittävä henkilö on ylittänyt tien.

Ainu pääsee tien yli ja kulkee oikeaan suuntaan muutaman metrin jäljestä sivussa. Se osoittautuu erittäin motivoituneeksi seuraamaan jälkeä, mutta esineet meinaavat jäädä huomaamatta. Ainu käy kyllä pyörähtämässä esineiden vieressä, muttei malta merkitä löytöjään selkeästi. Ohjaajan on vaikea nähdä, että koira on käynyt esineiden luona.

– Esinemotivaatiossa on parantamisen varaa, sillä jälki vie nyt liikaa. Se on sellaista tasapainoilua. Välillä pitää vahvistaa jälkeä ja sitten taas esinettä, koirasta riippuen. Ainu haluaa selkeästi jäljestää ja päästä eteenpäin. Se ei ole niinkään kiinnostunut esineistä, vaikka onkin käynyt merkitsemässä niitä, Herna toteaa.

Ainu suoriutuu kuitenkin pienistä vastoinkäymisistä huolimatta hyvin ja nautiskelee lopulta palkinnoksi saamastaan pallosta.


Hepekon hälytysryhmän vapaaehtoiset, joita on yhteensä kolmisenkymmentä, harjoittelevat koirien kanssa erilaisia etsintätilanteita kerran kuukaudessa.

Hälytysryhmä auttaa poliisia kadonneiden ihmisten etsinnässä silloin, kun poliisi apua pyytää. Hälytys voi tulla mihin aikaa vuorokaudesta tahansa.

Kesäkuusta lähtien matkapuhelimet ovat kilahtaneet hälytyksen merkiksi kymmenkunta kertaa. Se on tarkoittanut vapaaehtoisille vilkasta kesää. Vilkkaimpinakin vuosina hälytyksiä on tullut yhteensä alle 20. Yleensä keikat ovat Helsingissä, mutta tarvittaessa ryhmä liikkuu myös muualla pääkaupunkiseudulla ja Uudellamaalla.


Helsingin etsintä- ja pelastuskoirat on Helsingin väestönsuojeluyhdistyksen alajaos, ja se osallistuu poliisin kutsumiin etsintöihin osana Vapaaehtoista pelastuspalvelua (Vapepa). Yhdistyksessä on satakunta aktiivista jäsentä, jotka harjoittelevat viikoittain.

Hepekon toiminnan voi jakaa karkeasti kahteen laajaan osa-alueeseen. Vapaaehtoiset osallistuvat poliisin apuna kadonneiden etsintään ja varautuvat raunioetsintään mahdollisessa kriisitilanteessa. Useimmat koirat harjoittelevat sekä maastossa että raunioilla.

Kriisivalmiutta ylläpitävät ensisijaisesti 28 koiranohjaajaa ja 12 muuta vapaaehtoista. Tämä pelastuskoiramuodostelma mainitaan Helsingin kaupungin suojelusuunnitelmassa, ja se on sitoutunut Helsingin kaupungin pelastuslaitoksen käyttöön mahdollisissa poikkeusoloissa.

Rauniokoirat harjoittelevat pääosin Helsingin pelastuslaitoksen harjoitusalueen raunioradalla ja mahdollisuuksien mukaan monissa erilaisissa ympäristöissä, kuten vanhoissa rakennuksissa.