Rujoihin näkyihin tottuneet sotilaat lähtivät katsomaan, mitä 4./JR9:lle oli tapahtunut Miljoonabunkkerin maastossa – synkeä vastaus tiivistää karmivat tapahtumat

rac

Julkaistu:

Tänä syksynä tulee kuluneeksi 80 vuotta talvisodan syttymisestä. Kovin hyökkäys kohdistui Kannaksella Summan lohkolle. Helmikuussa 1940 hyökkäys kävi ylivoimaiseksi suomalaisille puolustajille.
Suomalaisten pääpuolustuslinja, kuuluisa Mannerheim-linja, kulki Karjalankannaksen halki. Sen tärkein lenkki sijaitsi Summan kylän maastossa Länsi-Kannaksella: sieltä kulki suorin reitti Viipuriin ja edelleen syvemmälle Suomeen.

Kovat taistelut alkoivat Summassa joulukuussa 1939 ja neuvostoliittolaiset joukot yrittivät läpimurtoa rajuilla hyökkäyksillä. Suomalaiset pitivät kuitenkin puolensa betonilinnakkeissa ja niitä ympäröineissä taisteluhaudoissa. Yksi harvoja edelleen elossa olevia Summan veteraaneja on tikkakoskelainen Martti Mäkinen, 101. Hän toimi tulenjohtueen viestimiehenä Summassa Merkin lohkolla.

– Päiviä meni, kun ne aloittivat tunnusteluhyökkäykset. Sitten tuli se suurhyökkäys. Tykistö tuki, minkä pystyi. Kun jalkaväki torjui, venäläiset vetäytyivät aina muutaman kilometrin ja tulivat taas, Mäkinen muistelee IS:lle joulukuun 1939 taisteluita.


Tammikuun 1940 alussa venäläiset loivat uuden voimaryhmän, Luoteisen rintaman, jonka tehtävä oli puhkaista puna-armeijalle häpeää tuottanut Mannerheim-linja. Sitä valmisteltiin hyökkäyksillä kokonainen kuukausi.

Taivas sananmukaisesti repesi Summassa tykistövalmistelulla 1. helmikuuta 1940. Suomalaisille ei jäänty epäselväksi, mistä oli kyse. Venäläiset toivat etulinjaan 152 mm:n tykkejä. Esimerkiksi Summankylän bunkkeria ammuttiin 10. helmikuuta kahdeksan ja puoli tuntia suorasuuntauksella, kunnes bunkkerin katto sortui. Tämän jälkeen tulivat panssarit ja niiden suojassa jalkaväki. Kerta toisensa jälkeen hyökkääjä painettiin kuitenkin takaisin.

Ehkä kauhein aamu valkeni 11. helmikuuta. Venäläinen tykistö syyti suomalaisten asemiin aivan valtavan keskityksen. Sitten tulivat panssarit ja jalkaväki.

– Siihen hirveyteen tottui. Minua ei jostain syystä pelottanut. Kun oli monesta selvinnyt, sitä ajatteli, että kaipa tästäkin selviää, Martti Mäkinen kertoo helmikuun 1940 rajuista taisteluista.
  • Katso jutun pääkuvana olevalta videolta, mitä muuta Martti Mäkinen kertoo helmikuun 1940 suurtaisteluista ja panssarivaunujen hyökkäyksistä Summassa.

Vihollinen murtautui sisään Summajärven oikealla puolella ns. Lähteen lohkolla, jossa olivat suomalaisten vahvimmat bunkkerit, Poppius ja Miljoonalinnake.

Kun Poppius oli ammuttu hajalle ja joukot olivat vetäytyneet, Lähteen lohkon viimeiset puolustajat jäivät Miljoonalinnakkeeseen. Vänrikki Harry Skaden joukkueen käskettiin pitää ainoa edes vähän ehjä linnoitus.

Venäläiset yrittivät puhumalla saada Skaden joukkueen kahdeksaa miestä antautumaan – turhaan. Lopulta vihollinen tiputti räjähteitä bunkkerin tähystysluukuista. Kun nekään eivät pehmittäneen miehiä, venäläiset vetivät tankeilla räjähteitä bunkkerin katolle. Valtavasta räjähdyksestä selvisi vain yksi mies, Gunnar Storm.


Miljoonalinnaketta ja sitä ympäröinyttä Sormen tukikohtaa puolusti korsholmalaisista koottu Jalkaväkirykmentti 9:n 4. komppania. Tuon komppanian epätoivoinen taistelu päättyi valtavaan verenvuodatukseen. Historiantutkija Jussi Jalonen kertoo kirjassaan Summan tarina (2017), miten suomalaiset lähettivät Jalkaväkirykmentti 7:n 3. komppanian miehiä ottamaan selvää, miltä Miljoonalinnakkeen selustamaastossa tilanne näytti.

”Summankylässä taistelleita karuihin näkymiin tottuneita hämäläisiä kohtasi kaamea, rujo kuolemanmaisema, jossa taisteluhaudoissa ja maastoissa lojui Ericssonin 4./JR 9:n suomenruotsalaisten sotilaiden ruumiita. Kaikki olivat kuolleet asemiinsa: osa oli murskautunut neuvostopanssarien telaketjujen alle, jotkut olivat silpoutuneet muodottomiksi tankkien suora­suuntaustulessa.”

Kun partio tuli takaisin muutaman kilometrin päähän Summankylän lohkolle, heiltä kysyttiin, mitä kohteessa oli nähty.

”Kersantti Lehdon kommentti oli lakoninen ja synkeä: Päättömiä miehiä”, Jalonen kirjoittaa.

Miljoonabunkkerin loppua järkyttävämpi oli taempana sijainneen Lisa-korsun tuho. Sinne jäi piiritetyksi 32 miestä, jotka olivat kotoisin Vaasan rannikkoseudulta.

Puna-armeija piiritti korsun ja räjäytti sen. Sisällä olleet kuolivat.

Suomalaiset joutuivat vetäytymään Summasta läpimurron jälkeen. Rajut taistelut jatkuivat Kannaksella aina rauhan tuloon asti 13. maaliskuuta 1940.

Aseveljet kaivoivat sotatoverinsa esiin syyskuussa 1941, kun Summa oli taas suomalaisilla. Moni tunnisti tuttavansa tutuista vaatteista.

Voit lukea Martti Mäkisen koko haastattelun ja pitkän kuvauksen Summan taistelun vaiheista Ilta-Sanomien erikoislehdestä Talvisota.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt