Jyrki Lehtolan kolumni: Älä tule paha sana, tule hyvä sana

Julkaistu:

Kolumni
Yhteiskunnallisista ongelmistamme suurimpia on se, että yhteiskunnan yläkerroksissa on havaittu kasvavaa epämukavuuden tunnetta.
Elämässä tulee vastaan kaikenlaisia ihmisiä.

Osa on vesipäitä. Joku voi ruikuttaa. Luupää ärsyttää talipäätä, ja sitten on vielä ihmiskunnan kuona, hömelö.

Onneksi kehitymme ihmisinä eikä tuollaisia olentoja enää kauaa tule vastaan, ja jos tuleekin, niiden kaikkien nimi on potentiaalisesti tosi kiva tyyppi, halataan.

Yhteiskunnallisista ongelmistamme suurimpia on Makian vaatteiden graafisen ilmiasun lisäksi se, että yhteiskunnan yläkerroksissa on havaittu kasvavaa epämukavuuden tunnetta.

Tuo epämukavuuden tunne on peräisin yhteiskunnan alakerroksista, joille on annettu toiseen käteen viinapullo ja toiseen näppäimistö, ja kuolevassa kylässä ne kirjoittavat keskustelupalstoille ja sosiaaliseen mediaan ”SENKIN HÖMELÖ!”.

Tuollaista kutsutaan vihapuheeksi, ja koska Maria Nordin ei vielä tarjoa kurssia, miten siitä pääsee eroon pidättämällä hengitystään, valtioneuvosto tilasi tutkimuksen Viha vallassa: Vihapuheen vaikutukset yhteiskunnalliseen päätöksentekoon – ei hömelömpi nimi!

Tutkimuksesta maksettiin 100 000 euroa, koska nykyaikana rahanarvoinen tutkimus on sellainen, joka saa meissä aikaan tunteita kertomalla meille jotain, jonka jo tiedämme, ja siksi tilaajan edustaja, valtioneuvoston viestintäjohtaja Päivi Anttikoski kuvasti tutkimustuloksia ”järkyttäviksi”.

Järkyttävää olikin, kun tutkimuksessa paljastettiin mm. se, että maahanmuuttovastaiset kutsuvat joskus hippejä hömelöiksi, suvaitsemattomat käyttävät sanoja, joilla ilmaisevat suvaitsemattomuuttaan ja noin 200 Twitter-tiliä on vastuussa puolesta poliitikoille lähetetyistä vihaviesteistä.

 

Kuolevassa kylässä ne kirjoittavat keskustelupalstoille ja sosiaaliseen mediaan ”SENKIN HÖMELÖ!”.

Vihatutkimuksen lopusta löytyy lista ”hälytyssanoja”, jotka ovat niitä sanoja, joita ei tulisi käyttää, koska jollekin voi tulla paha mieli toisin kuin esimerkiksi köyhyydestä, josta pääsee eroon ryhdistäytymällä.

Vihapuhetutkimuksen hälytyssanoja ovat mm. piipertäjä, ruikuttaja, vesipää, hömelö, penikka ja perseaukinen.

Ruikuttavat vesipäätutkijat eivät ehkä täysin hahmota, mitä kaikkea unohtuu, kun aletaan tuijottaa sanoja. Alistamista ja loukkaamista tapahtuu liian monella vaikenemisen ja epätasa-arvoisten rakenteiden tasolla, mutta kun me alamme huolehtia sanoista, katse osuu väärään suuntaan, ja ongelmista suurin onkin se perseaukinen talipää viinapullonsa ja näppäimistönsä ääressä.

Tutkimuksessa hälytyssanoja ovat mm. ”huora” sekä ”huara”. Ilmaisua ”huorra” käytetään myös, mutta sitä ei listasta löydy. Se on vakava puute, joten valtioneuvoston olisi syytä perustaa virasto päivittämään listaa, joka nopeasti paisuisi maailman suurimmaksi, mitä voisi sitten juhlia torilla huutamalla ”Öööö!”, ellei ”Öööö!” ole päätynyt nationalistisen historiansa takia hälytyssanojen listalle.

Kirjoittaja on kirjailija ja käsikirjoittaja.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt