Suomen historian suurin asekauppa taitekohdassa: Hintakatto asetettu 10 miljardiin – kysyimme 5 tärkeää kysymystä

rac

Julkaistu: , Päivitetty:

Puolustushallinto lähettää pian tarkennetut tarjouspyynnöt hävittäjävalmistajille. Ensi talvena Pirkkalassa jylisee.
Suomen historian suurin asekauppa on taas taitekohdassa. Puolustushallinto lähettää loppusyksystä valmistajille yksilölliset, tarkennetut tarjouspyynnöt, joihin on asetettu hintakatto: 10 miljardia euroa. Sillä rahalla nykyisten Hornetien suorituskyky pitäisi korvata, eikä koneiden kappalemäärää ole tarkasti määritelty.

”Mikäli hintakaton puitteissa pysyminen tai täysimääräisen suorituskyvyn saavuttaminen sitä edellyttää tai jopa mahdollistaa, voi tarjoaja siis tarjota 64 poikkeavaa konemäärää”, kirjoittaa HX-hankkeen vetäjä, puolustusministeriön strategisten hankkeiden ohjelmajohtaja Lauri Puranen tiistaina julkaistussa blogissaan.

Viimeinen sana on valtioneuvostolla, joka tekee päätöksen hankinnasta vuoden 2021 loppuun mennessä.

Yksikään tarjoaja ei ole pudonnut pois HX-hankkeesta: mukana ovat yhä ranskalainen Dassault Rafale, yhteis­eurooppalainen Eurofighter Typhoon, ruotsalainen Saab Gripen E/F sekä yhdysvaltalaiset Boeing F/A-18 E/F Super Hornet ja Lockheed Martin F-35 Lightning II.


Hankkeen seuraavassa vaiheessa suomalaisasiantuntijat pääsevät ulos toimistosta jälkipolttimien jylinään: koneiden evaluaa­tio­lennot alkavat ensi tammi-helmikuussa Pirkkalan tukikohdasta. Ilmavoimat on suunnitellut viikon kestävän tiukan koelento-ohjelman, jonka jokainen tarjokas käy läpi.

IS kokosi vastauksia viiteen Suomen hävittäjävalintaa koskevaan kysymykseen.

1. Uuden polven tutkalaitteet ovat entistä tarkempia. Onko häiveominaisuuksilla enää merkitystä 2030-luvulla ja siitä eteenpäin, kun Hornetien seuraajat tulevat käyttöön?

Saksalainen Hensoldt järjesti Berliinin viimevuotisen ilmailunäytöksen yhteydessä demonstraation, jossa yhtiön kehittämän passiivisen tutkan kerrottiin pystyneen seuraamaan kahden F-35-häivehävittäjän lentoa 150 kilometrin matkan. Seuratut koneet eivät tosin lentäneet demonstraation aikana häivemoodissa.

Passiivisten järjestelmien lisäksi myös aktiiviset tutkat kehittyvät yhä tarkemmiksi. Elektronisesti keilaavan tutkan taajuutta ja säteilykuviota voidaan muuttaa: tällöin tutkan hyödyllinen kantama ja tarkkuus kasvavat ja sen häiritseminen vaikeutuu.

IS:n tavoittama ohjelmajohtaja Lauri Puranen ei halua vertailla tarjokkaiden häiveominaisuuksia. Tarjouskilpailussa on mukana vain yksi kone, joka on lähtökohtaisesti suunniteltu tutkassa heikosti näkyväksi – se on F-35. Myös muissa tarjokkaissa on häiveominaisuuksia.

Puranen on tietoinen Hensoldtin kokeesta.

– Kukaan häivekonevalmistaja ei ole väittänyt, että kone on näkymätön, se täytyy muistaa. Puhun nyt yleisellä tasolla: passiiviset tutkat ovat maassa olevia järjestelmiä. Enemmän on kyse siitä, missä vaiheessa pystytään tulenosoitustutkalla ottamaan maali lukkoon ja ampumaan siihen, Puranen sanoo.

Häivehävittäjien ominaisuudet on optimoitu juuri niille tutkasäteilyn alueille, joita tulenosoitustutkat käyttävät. Näin kone on mahdollisimman vaikeasti otettavissa tutkan lukkoon ja torjuttavissa.

– Passiiviset tutkajärjestelmät eivät pysty ohjaamaan asejärjestelmiä, ne eivät ole niin tarkkoja.

Hornetien seuraajien pitäisi pystyä toimimaan vielä 2040- ja 2050-luvun ilmasodan ympäristössä. Purasen mukaan HX-hankkeessa otetaan huomioon tulevaisuuden tutkajärjestelmien kehitys: aiheesta on tehty muun muassa puolustusvoimien ja Aalto-yliopiston yhteinen tutkimus.

– Aalto-yliopistolla on tässä vahvaa osaamista.

2. Vaikuttaako F-35:n kohdalla harkintaan se, ettei Suomi ole Naton jäsen?

Häivehävittäjään sisältyy paljon salattavaa tietoa. Kriittisten arvioiden mukaan Yhdysvallat ei välttämättä halua toimittaa Suomelle koko koneeseen liittyvää koulutus-, huolto- ja tukeutumisjärjestelmää, vaan pääosa paketista pysyy Naton sisällä.

– Tässä ei ole Nato-jäsenyydellä oikeastaan mitään merkitystä; konettahan on myyty jo Japaniin, ja siellä on muun muassa kokoonpanolinja. Israel on myös asiakkaana, Puranen vastaa.

Yhdysvallat on kehittänyt F-35:lle uudenmallisen globaalin ylläpitojärjestelmän, jossa kaikki konetta operoivat Yhdysvaltain puolustushaarat ja kansainväliset asiakkaat käyttävät samaa keskeisten varaosien hankintaketjua.

Purasen mukaan puolustushallinto lähtee siitä, että Suomen on turvattava koneiden oma itsenäinen toimintakyky kaikissa tilanteissa. Ydinkysymys on, onko globaali ylläpitojärjestelmä siihen riittävän varma.

– Me selvitämme osana tarjouspyyntöä, mitä se tarkoittaa meidän osaltamme ja täyttääkö se meidän vaatimukset, Puranen sanoo.

– Lähtökohtana on se, että meidän lentäjien koulutus tulee Suomeen. Ei meillä ole muuta vaihtoehtoa, näin on tehty aina ja niin nytkin. Tämän osalta minkäänlaista estettä ei ole tullut esille.

Yhdysvaltain kongressin tarkastuksessa paljastui viime vuonna, ettei globaali ylläpitojärjestelmä toiminut: F-35-laivasto ei täyttänyt sodan ajan toimintavalmiusvaatimuksia varaosapulan ja rajoitettujen korjausmahdollisuuksien vuoksi. Valvontajakso oli toukokuusta 2018 saman vuoden marraskuuhun.

Lockheed Martin on jo vastannut kritiikkiin. Yhtiön mukaan kongressin raportissa esille nousseet ongelmat olisi jo pitkälti ratkaistu.

3. Miten eurooppalaiset uuden polven koneiden kehitysohjelmat vaikuttavat Suomen hankintaan?

Saksa, Ranska ja Espanja kehittävät parhaillaan yhdessä uusimman sukupolven taistelulentokonetta, joka kulkee nimellä FCAS. Britannialla ja Italialla on oma häivehävittäjähankkeensa, Tempest, johon ruotsalainen Saab on tulossa mukaan. Molempien hankkeiden on epäilty heikentävän motivaatiota kehittää ja päivittää Typhoonia, Rafalea ja Gripeniä aina 2050-luvulle saakka.

Lauri Purasen arvion mukaan uudet koneet ovat tulossa käyttöön vasta 2040-luvun puolivälissä.

– Me tietenkin tutkimme ilman muuta, mikä niiden merkitys on, mutta ei se ole niin suoraviivainen kuin on sanottu. Samalla kun niiden teknologioita kehitetään, tulee kehitysohjelmia, joita pystytään hyödyntämään olemassa olevissa hävittäjissä, Puranen sanoo.

Typhoonit, Rafalet ja Gripenit ovat muiden hävittäjien tavoin arvokas investointi, ja niillä on paljon käyttäjiä. Siksi koneita ei Purasen arvion mukaan noin vain jätetä hyödyntämättä elinkaaren loppuun saakka.



4. Miten HX-tarjokkaat laitetaan paremmuus­järjestykseen?

Koneiden suorituskyky arvioidaan Purasen mukaan kahdessa osassa, ensin ostohetkellä vuoden 2025 ominaisuuksin ja kyvykkyyksin ja osana suomalaista puolustusjärjestelmää. Toinen arvio tehdään kansainvälistikin käytössä olevalla menetelmällä, ja se koskee kykyä kehittää ja ylläpitää hävittäjää ja sen suorituskykyä koko elinkaaren ajan.

Koelennoilla ensi talvena puolustushallinto todentaa, saavuttavatko koneet luvatun teknisen suorituskyvyn. Paremmuusjärjestyksen arviointi ei kuitenkaan perustu pelkästään koelentoihin. Lisäksi koneille annetaan vaativia operatiivisia tehtäviä tietokonesimulaatioissa erilaisissa skenaarioissa.

– Tarjokkaat koeponnistetaan suomalaiseen puolustusjärjestelmään simuloiduilla sotapeleillä, Puranen sanoo.

– Siinä katsotaan, miten kullakin kokonaisjärjestelmällä käydään sotaa: miten koneet pystytään ylläpitämään, korjaamaan ja aseistamaan hajautetuissa tukikohdissa, miten koneet pystyvät tekemään tehtäväänsä Suomen puolustusjärjestelmässä ja miten niillä säilytään hengissä tehtävän aikana.



5. Sveitsi ja Saksa pohtivat kumpainenkin uusien taistelukoneiden hankintaa vanhentuneen kaluston tilalle. Miten hankintaohjelmat etenevät?

Sveitsi etsii korvaajaa Hornet-kalustolle omassa Air2030-hankintaohjelmassa, joka on noin vuoden Suomea edellä. Kaikkiaan 30 koneen hankinnan arvo on noin 5,5 miljardia euroa. Tarjokkaat ovat samat kuin Suomelle. Saab koki kuitenkin takaiskun kilpailussa, kun yhtiö ei pystynyt toimittamaan valmista Gripen E -hävittäjää Sveitsin koelento-ohjelmaan viime keväänä. Hankintapäätös alistetaan todennäköisesti kansanäänestykseen.

Saksan noin 90 Tornado-taistelukonetta ovat vanhentumassa, ja puolustusministeriö etsii niille seuraajia. Todennäköisimpänä vaihtoehtona on uusien Eurofighter Typhoon -koneiden hankinta, mutta Yhdysvallat ei ole myöntänyt Typhoonille vielä sertifiointia Saksaan sijoitettujen taktisten ydinaseiden kuljettamiseen. Saksa haluaa pitää kiinni tästä sille jyvitetystä ydinasevastuusta.

Mikäli sertifiointi viipyy, Saksan arvioidaan joutuvan hankkimaan Boeing Super Horneteja, joilla tämä kyky on. Yhdysvalloilla voi olla kauppapoliittisia motiiveja viivyttää Typhoonin sertifiointia.

Artikkelia päivitetty klo 18.36: Lisätty kappale Sveitsin ja Saksan hankinnoista.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt