Yksi kuva paljastaa hätkähdyttävällä tavalla, kuinka Suomessa elää kuin kaksi eri kansaa

Julkaistu:

Pähkinänsaaren rauhan raja jakaa edelleen suomalaisia sairauksien määrässä.
Erot suomalaisten terveydessä maan itä- ja länsi­osissa ovat niin suuret, että Suomessa voidaan jopa sanoa elävän kaksi eri kansaa. Taustalla vaikuttaa osittain se, että eri puolilla asuvat suomalaiset todella ovat perimältään erilaisia.

–  Tietyillä mittareilla ero on samanlainen kuin Pohjois- ja Etelä-Euroopan välillä. Tuoreessa selvityksessä eron itä- ja länsisuomalaisten välillä todettiin olevan suurempi kuin brittien ja saksalaisten välillä, sanoo THL:n väestögenetiikan tutkija Jukka Palo.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi kesäkuussa sairastavuusindeksinsä, joka kuvaa kuntien ja alueiden väestön sairastavuutta suhteessa koko maan tasoon. Indeksissä tarkastellut sairausryhmät ovat syöpä, sepelvaltimotauti, aivoverisuonisairaudet, tuki- ja liikuntaelinsairaudet, mielenterveyden ongelmat, tapaturmat ja dementia.


Indeksin mukaan terveimmät suomalaiset asuvat Ahvenanmaalla sekä Etelä- ja Länsi-Suomen rannikkokunnissa. Tilastojen valossa ylivoimaisesti tervein paikka on pikkuinen Sottunga Ahvenanmaalla, ja kärkikymmenikön kunnista peräti yhdeksän sijaitsee samassa maakunnassa.

Muualta maasta joukkoon ylsi ainoastaan vauras Kauniainen Uudellamaalla. Kahdenkymmenen terveimmän kunnan joukkoon mahtuvat jo esimerkiksi Espoo ja Sipoo samasta maakunnasta.

Sairaimmat kunnat eivät sijaitse yhtä pienellä ja rajatulla, mutta silti selvästi yhtenäisellä alueella. ”Sairausvyöhyke” alkaa Pohjois-Pohjanmaan rannikkoseudulta ja ulottuu siitä kaakkoon koko maan kohti itärajaa.



THL:n indeksin valossa Suomen sairain paikka on Pohjois-Savossa sijaitseva Rautavaara ja toisena sen eteläpuolella sijaitseva Kaavi.
  • Katso kaikkien kuntien lista jutun lopusta.
– Karkeasti ottaen tämä alue lähtee Pietarsaaren seudulta ja ulottuu Porvoon tienoille, sanoo THL:n tutkimusprofessori Seppo Koskinen.

Myös pohjoiseen Suomeen on keskittynyt runsaasti sairauksista kärsiviä kuntia. Indeksin mukaan kymmenen heikoimmin menestyneen kunnan joukossa ovat esimerkiksi Pudasjärvi sekä Lapin läänissä sijaitseva Kemi.


– Lappi ei silti ole monilla mittareilla kaikkein sairainta aluetta, vaikka tilanne on keskiarvoa huonompi. Sairaimpia ollaan Pohjois-Savossa, Pohjois-Karjalassa, Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla.

Samanlainen ero eteläisen ja läntisen sekä pohjoisen ja itäisen maan välillä näkyy myös tilastoissa Kelan maksamista terveysperusteisista etuuksista. Vuonna 2018 erilaisia korvauksia ja työttömyyseläkkeitä maksettiin Lapissa ja Kainuussa keskimäärin yli 1000 euroa asukasta kohden, Ahvenanmaalla ja Uudellamaalla vain reilut 700 euroa.

Koskisen mukaan ero syntyy erityisesti eroista sydäntautien kuten sepelvaltimotaudin esiintymisessä.

– Myös tuki- ja liikuntaelinten sairaudet ja mielenterveysongelmat jakaantuvat aika lailla samalla tavalla.

Mistä erot sitten johtuvat? Koskisen mukaan Ahvenanmaan ja rannikon hyvinvointia on joskus pyritty selittämään ruotsinkielisen kulttuurin yhteisöllisellä elämäntavalla ja runsaasti kalaa sisältävällä ruokavaliolla.

– Kukaan ei ole antanut tähän lopullista vastausta. Yksi syy saattaa olla keskimääräistä parempi toimeentulo, ja myös geneettisellä taustalla voi olla merkitystä.

Heikoimmin pärjäävistä kunnista monet sijaitsevat muuttotappioalueilla. Vanhetessaan ihmiset sairastavat enemmän ja väestöltään ikääntyvien kuntien voi epäillä korostuvan vertailussa.

THL:n kuntakohtainen tilasto on kuitenkin ikävakioitu, eli sairauksien esiintyminen on suhteutettu koko väestön ikärakenteeseen. Koskisen mukaan kartta näyttäisi suunnilleen samalta myös ilman ikävakiointia.

Koskisen mukaan sairauksien yleisyys on osin yhteydessä eroihin elintasossa ja väestön sosioekonomiseen asemaan.

– Hyvä koulutus, toimihenkilöammatti ja hyvät tulot liittyvät kaikki hyvään terveyteen.

Yksi tärkeä tekijä on elintavat, joissa on erityisesti takavuosina ollut suuria eroja idän ja lännen välillä. 1970-luvulta 1990-luvulle kestäneessä Pohjois-Karjala-projektissa pyrittiin suitsimaan maan itäosassa tupakan, kovan rasvan ja suolan käytön aiheuttamiin terveyshaittoihin.

Projektin onnistumisesta kiistellään edelleen. Elintavat ovat joka tapauksessa muuttuneet terveellisemmiksi.

– Nykyisin erot elintavoissa ovat huomattavasti pienempiä kuin muutama vuosikymmen sitten, mutta on niitä edelleen.

Kolmas eroja aiheuttava tekijä erityisesti sydäntautien syntymisessä on geeniperimä, joka itä- ja länsisuomalaisilla poikkeaa toisistaan.

– Sydäntaudeille altistavien geenien on todettu olevan hieman yleisempiä idässä kuin Lounais-Suomessa. Mutta näiden tautien synty on monien asioiden summa, Koskinen muistuttaa.

Koskisen mukaan Suomen sisällä tapahtuva valikoiva muuttoliike on kärjistänyt terveyseroja.

– Keskimäärin idän väestökatoalueilta lounaaseen muuttavat ovat pääsääntöisesti pidemmälle koulutettuja ihmisiä, joiden terveys on parempi kuin niiden, jotka jäävät paikoilleen.

700 vuotta vanha raja erottaa yhä

Vuonna 1323 solmittiin Pähkinäsaaren rauha. Tuolloin Ruotsi ja nykyisen Venäjän alueella sijainnut Novgorodin tasavalta jakoivat sopimuksella Suomen alueen omiin etupiireihinsä.

Raja terveemmän ja sairaamman Suomen välillä näyttää noudattavan hämmentävän tarkasti samaa historiallista jakolinjaa. THL:n väestögenetiikan tutkija Jukka Palo sanoo, että vaikka sydäntautikuolleisuus on pudonnut rajusti viimeisen 20–30 vuoden aikana, on ero Itä- ja Länsi-Suomen välillä pysynyt.


Esimerkiksi sydänsairauksiin liittyvän kuolleisuuden on todettu olevan yleisempää paitsi Itä-Suomessa, myös Länsi-Suomessa niillä, joiden juuret ovat Itä-Suomessa.

– Kuolleisuus on silti alempi kuin Itä-Suomessa. Mukana täytyy olla jokin ympäristön aiheuttama tekijä.

Mistä sitten johtuu että Pähkinäsaaren rauhan raja jakaa suomalaiset niin voimakkaasti? Geenitutkimuksessa on voitu todeta, että Suomen itäosaa asuttivat jo kauan ennen rajan vetämistä pääasiassa metsästäjä-keräilijät, länttä myöhemmin alueelle levittäytyneet maanviljelijät. Rajan eri puolin on vielä nähtävissä myös kulttuurisia eroja.

Itse rajalla tuskin oli vaikutusta alueiden ja niiden ihmisten eriytymiseen.

– Tämä olisi vaatinut, että raja olisi rajoittanut suomalaisten liikkuvuutta useiden sukupovien ajan. Kyseessä oli suullinen sopimus, eivätkä ihmiset silloin edes tienneet sellaisesta rajasta ja siitä, mistä se kulkee.

Kommentit

    Näytä lisää
    Kommentointi on päättynyt